Marian maisemissa

Oulu, Uleåborg, on ollut minulle aina pelkkä läpikulkupaikka, jossa tosin olin käynyt lukemattomia kertoja, mutta en koskaan jäänyt, ennen kuin muutin kaupunkiin päästyäni opiskelemaan maisemasuunnittelua Oulun ammattikorkeakouluun. Silti kaupunki on täynnä muistoja ja Oulujoki, Ule älv, virtaa mustana Pohjantien sillan alitse kaupungin halki, kuin runollisena, Liljan kukkien sävyisenä, tumman puhuvana ja alkoholin huurruttamana, kitaran kieliltä nousevana, hieman hulluna lauluna koti-ikävästä. On ollut outoa asua kaupungissa, kulkea lapsuutensa maisemissa ja huomata ympäristöä havainnoidessaan sen, miten paljon yksityiskohtia on unohtanut.

Jossain Pohjanmaalla, Pudasjärvellä, on maitokarjatila. Sen nimi on Saijala. Tilalle on rakentunut vuosien saatossa, muutamien asenneongelmaisten henkilöiden vastustuksesta huolimatta, sikäläisiin olosuhteisiin suhteutettuna suuri puutarha. Se on ollut ikioma maisemasuunnitelmallinen leikkikenttäni ja kokeilujen kohteeni. Harrastus muuttui aikanaan ammatiksi ja opiskelin puutarhuriksi Jämsässä. Virallisia piirroksia maatilan viheralueista ei ole kuitenkaan koskaan tehty, koska suunnittelen päässäni, en paperilla. Maisemasuunnittelun oikeaoppisia käytänteitä aloin opetella vasta aloittaessani alan opiskelun Oulun ammattikorkeakoulussa.

Maisemasuunnittelun koulutusohjelma on lakkautettavien koulutusohjelmien listalla, ja meidän syksyllä 2012 aloittaneiden jälkeen uusia opiskelijoita ei enää oteta. Olen siis jo opiskellessani tavallaan osa Oulun ammattikorkeakoulun menneisyyttä, muisto, joka haipuu historiaan aaveen lailla aivan, kuin aika taittaa ruskeista hiuksista punapigmentin, häivyttäen sen niin, etteivät sen sävyt enää näy, kuin vain tietynlaisessa valossa. En ole tulevaisuus. Jatkossa maisemasuunnittelu-hortonomeja valmistuu vain nuoruuteni viinintuoksuisten muistojen maisemista, Hämeen ammattikorkeakoulusta, Lepaalta. Tällainen koulutuspolitiikka tarkoittaa väistämättä sitä, että Pohjois-Suomen alueelta vähenee tulevien vuosien kuluessa yhden alan ammattitaito.

Koulutuspolitiikka on yksi sosiaalipolitiikan osa-alue. Käytännössä kevättalven ohjelmaan on kuulunut kokouksien ja palavereiden lisäksi osallistuminen järjestökoulutukseen, koulutuksen kehittämisen tiimiin ja Helsingissä olleeseen kevätseminaariin, kirjoittaminen opiskelijalehti Osakolaiseen sekä opiskelijakunnassamme toimivan ympäristötoimikunnan puheenjohtaminen. Päivät ovat usein venyneet pitkiksi, mikä on väistämättä heijastunut opintojen suorittamiseen ja alkuvaiheen ajatus opiskelijakuntatyöstä osa-aikaisesti opintojen rinnalla on osoittautunut toimimattomaksi ratkaisuksi, joten olen päättänyt erota tehtävästäni, koska kahta tehtävää on jokseenkin vaikeaa hoitaa samanaikaisesti. Eropäätös tuntuu helpotukselta.

Älä jälkiä jätä, älä muistoja tee

kaik’ menköön mukaan

eilisvuosien veen.

Maria Ronkainen, OSAKOn hallituksen koulutuspoliittinen vastaava

Vastaa