src=”http://www.like.fi/sites/default/files/veljenijoey_0.jpg” alt=””

Vuonna 2001 kuollut punkrockin suurlähettiläs Joey Ramone syntyi vuonna 1951Jeffrey Hymanina, jonka lähtökohdat elämään eivät olleet ne kaikkein parhaimmat. Pari viikkoa syntymänsä jälkeen häneltä jouduttiin leikkaamaan syöpäkasvain selkärangasta, mikä oli vasta alkua hänen sairaskertomukselleen. Kiusattu ja hyljeksitty Jeff kärsi runsaista pakko-oireista ja nuoruudessa tehdyn mielisairaalavisiitin päätteeksi hänet todettiin   paranoidiseksi skitsofreenikoksi. Onneksi oli musiikki. Se sai hänet ylipäätään pysymään hengissä ja auttoi löytämään oman paikkansa maailmassa, joka ei tuntunut tarjoavan mitään hyvää. Tuli The Beatles, Alice Cooper ja The Stooges ja Jeff Hyman alkoi pikkuhiljaa muuttua Joey Ramoneksi.

Joeyn velipoika Mickey Leigh seurasi tätä vaikeuksia täynnä olevaa kasvutarinaa läheltä. Mickey työskenteli Ramonesin roudarina sen ensimmäiset toimintavuodet ja käytännössä hän eli veljensä rinnalla lähes kokoajan 1970-luvun lopulle saakka. Vaikkei veljekset tämän jälkeen olleet yhtä tiiviisti tekemisissä keskenään, olivat he kuitenkin sen verran, että säännöllisesti saivat aikaan joko ankaran riidan tai musiikillisen yhteistyön, josta yleensä seurasi taas entistä ankarampi riita.

Tämänkaltainen Joeyn viha-rakkaus –suhde veljeensä ja bändikavereihinsa on kirjan läpi kantava teema. Tarina on riemastuttava ja hauska yhtä paljon kuin se on myös traaginen ja koskettava. Se ei kaunistele tai romantisoi tapahtunutta, kuten useilla fanipohjalta kirjoitetuilla teoksilla on tapana. Kirjoittaja ei tunnu säästävän kirjassaan itseään eikä veljeään. Kyseessä on yksi parhaimmista muusikkoelämäkerroista mitä on kirjoitettu.      

-Hannu Ryymin, Kir2sn