Monthly Archive: toukokuu 2014

Viimeisiä viedään

Kesä on tullut, sillä ensimmäiset pääsykokeet on pidetty. Loput ovat vielä kesäkuun alussa. Opinnäytetöiden ohjauksessa tehdään loppurutistusta, jotta opiskelijat pääsevät valmistumaan ennen lomia. Kevään kurssiarvosanat on annettu ja katseet suunnataan kohti tulevan syksyn suunnittelua.

Itselläni 3,5 vuoden päätoiminen työsuhde liiketalouden opettajana on päättymässä johtuen määräaikaisuuden loppumisesta. Tulevan syksyn opetuksia ei ainakaan vielä ole suunniteltavana, ja on täysin avoinna, minne työelämä seuraavaksi vie.

Olen haikeilla mielin, sillä olen saanut tehdä unelmatyötäni hyvässä työympäristössä ja mukavassa työyhteisössä. Työtoverit ovat iloisia ja ovat auttaneet aina tarvittaessa varsinkin opettajanuraa aloitellessani.

Kaiken keskiössä ovat olleet opiskelijat. He ovat innostaneet antamaan työssä parastaan, oppimaan jatkuvasti lisää sekä kehittämään itseään ja opetustaan. Tämä on näkynyt palautteissa: ”Ihana opettaja, mukava ja ystävällinen.” ”Keskustelevat ja vuorovaikutteiset tunnit, huolella suunniteltu opetus.” Ja minä kiitän opiskelijoita aktiivisesta keskustelusta, mukana olosta ja innostuneisuudesta!

Näissä tunnelmissa on mukava jatkaa eteenpäin ja toivoa, että myös opettajan töitä löytyy. Ja onhan muussakin työelämässä hyvä käydä saaden uutta ajankohtaista tietoa ja näkemystä, jota kenties voi sitten jatkossa opiskelijoille välittää.

Terhi Mustakangas, opettaja

Verotusta ja vauvoja

Miltä sinusta kuulostaisi, jos sinun pitäisi yhdeksän kuukauden ajan rientää noin joka toinen viikonloppu läpi tuulen ja tuiskun luokkahuoneeseen istumaan perjantai-illaksi ja lauantaipäiväksi, opiskelemaan mm. yhtiölainsäädäntöä, kirjanpitoa, verotusta, tilintarkastusta ja budjetointia? Lähinnä kiinalaiselta vesikidutukseltako? Usko tai älä, viimeisen viidentoista vuoden aikana noin 30 henkilöä on vuosittain tehnyt tämän, vieläpä ihan vapaaehtoisesti ja ilolla. Kyseessä ovat Taloushallinnon erikoistumisopinnot, jotka ovat vuosien mittaan tarjonneet sadoille opiskelijoille mahdollisuuden lisätä ja syventää osaamistaan laskentatoimen ja juridiikan eri alueilla.

Näiden vuosien aikana opintosuunnitelma ja toteutustapa on hieman vaihdellut, mutta viimeisen viiden vuoden aikana se on vakiintunut nykyiseen hyväksi havaittuun muotoon. Opinnot ovat koostuneet kuudesta eri opintojaksosta ja jokaisen jälkeen on ollut tentti. Opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä siihen, että ovat päässeet nauttimaan lähiopetuksesta, mutta luentopakkoa ei ole ollut. Osaamisen on voinut osoittaa tentillä. Ja myöskin etäänpää on ollut mahdollista osallistua. Eräänäkin vuonna mukana oli innokas lieksalainen opiskelija, joka ei kertaakaan tullut paikan päälle, vaan sai opintomateriaalit postitse ja intran kautta. Tentitkin hän teki omalla paikkakunnallaan. Opiskelijoita on kulkenut Oulussa myös esimerkiksi Kajaanista, Ylivieskasta, Kalajoelta ja jopa Helsingistä.

Eikä tietysti sovi unohtaa lukuisia Oulun ja lähialueen opiskelijoita, joille erikoistumisopinnot ovat tarjonneet mahdollisuuden saada korketasoista koulutusta edullisesti. Opiskeljoita on tullut niin tilitoimistoista kuin monen eri alan yrityksistä. Myös työvoimatoimistolle olen monet opiskelutodistukset kirjoittanut. Opiskelijoiden taustat ovat myös olleet monenkirjavia: on ollut rautaisia taloushallinnon ammattilaisia, vähän vähemmän aikaa alalla olleita ja myöskin alan vaihtajia. Eräänä vuonna mukana oli biolääketieteen tohtori, joka harrasti opiskelemista. Vuosittain on muutama ylemmän amk:n opiskelija suorittanut yksittäisiä kursseja erikoistumisopinnoissa, osana vapaavalintaisia opintoja. Kaikki opiskelijat ovat olleet tavattoman mukavia. Tosin eräänä vuonna kuulin huhun, että yhdellä opiskelijalla oli tapana haastaa opettajaa. Mutta minun luennoillani hän oli yllättävästi hyvinkin hiljaa. Joko hän ei saanut suunvuoroa tai sitten minun onnekseni aihe oli hänelle oudompi…

Mitä opinnot sitten ovat tuottaneet? Ainakin valtavan kasan opintopisteitä eli 30 op/ opiskelija / vuosi. Pääosa opiskelun aloittaneista on ne myös loppuun suorittanut. Aina toki on muutama joutunut jättämään leikin kesken. Useimmiten syynä ovat olleet henkilökohtaisen elämän kiireet, ei pettyminen opintoihin.  Vuosien varrella usea opintoihin osallistunut on suorittanut seuraavana syksynä joko taloushallinnon KLT-tutkinnon tai tilintarkastuksen HTM-tutkinnon. Opinnot ovat myös innoittaneet hakemaan opiskelemaan Liiketalouden yksikköön joko perustutkintoa tai ylempää amk-tutkintoa. Viime vuoden ryhmään osallistunut diplomi-insinööri haki ja pääsi Oulun yliopistolle taloushallinnon maisteriohjelmaan. Muutakin tuotteliaisuutta viime vuoden ryhmässä ilmeni: talven aikana syntyi kolme vauvaa.

Opinnot ovat tuottaneet myös mukavia tuttavuuksia. Moni osallistuja on kiitellyt sitä, että on saanut verkostoitua muihin taloushallinnon ihmisiin. Myöskin minä olen vetäjänä ja opettajana saanut mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia, niin opiskelijoista kuin ulkopuolisista opettajista. Erityisen läheistä yhteistyötä ollaan tehty tilitarkastusyhteisöjen kanssa: sieltä on tullut monta taitavaa ja asiantuntevaa luennoijaa, jotka ovat vuosi toisensa jälkeen mielellään palanneet opettamaan innostuneita ja aktiivisia opiskelijaryhmiä. Myöskin useimmat omat taloushallinnon opettajamme ovat kaikki jossain vaiheessa olleet ”remmissä”. Eikä sovi unohtaa vahtimestareiden ja opintotoimiston panosta näiden kuluneiden vuosien varrella. Teille kaikille tuhannet kiitokset!

Mutta nyt on siis tullut hyvästien aika: tämän vuoden taloushallinnon erikoistumisopinnot ovat viimeiset lajiaan. Nykyisellä rahoitusmallilla ne eivät enää ole kannattavia. Kysyntää erittäin todennäköisesti olisi edelleenkin. Kesäkuun toisella viikolla pidämme päättäjäisjuhlat ja sitten on aika pyyhkiä kyyneleet ja jäädä kesälomalle. Mahtaa tuntua oudolta, kun syyskuun alussa en saakaan olla toivottomassa tervetulleeksi uutta, innokasta ryhmää – niinkuin seitsemänä aiempana vuonna. Toisaalta en ole myöskään enää kiinni opetuksessa kuutta viikonloppua juuri joulun alla. Itse asiassa hetken jo riemuitsin, että kerrankin pystyn kunnolla osallistumaan pikkujouluihin, kun ei ole seuraavana aamuna töihin menoa. Mutta ai niin – pikkujoulutkin on peruttu…

Ulla Reinikainen, taloushallinnon erikoistumisopintojen vastuuopettaja 2007-2014

PS. Edellisessä blogissani taisin luvata, että se on viimeinen tälle keväälle. Mutta kerta kiellon päälle 😉

 

Kevätlaulu

Lapsuudesta takataskuun jäänyt Tove Janssonin Kevätlaulu on edelleenkin ehdottomia suosikkejani kaikkien lukemieni tekstien joukossa. 

”Puro oli mainio. Ruskeana ja kirkkaana se tanssi menneenvuotisten lehtiläjien ylitse ja viimeisten unohtuneiden jäätunnelien lävitse, pyörähti sammalikkoon ja syöksyi suin päin pieneen vesiputoukseen, jossa oli valkoinen hiekkapohja. Väliin se lauloi duurissa kuin hyttynen ja väliin se yritti vaikuttaa suurelta ja uhkaavalta. Sitten se kurlasi kurkkuaan lumiveden tilkkasella ja nauroi kaikelle.” 

Tässä opettajan työssäkin kesäloman lähestymisen haistaa ihan konkreettisesti. Se tuntuu ja näkyy koululla kun opintojaksoja päätetään, projekteja esitellään ja tenttitahti kiihtyy. Samaa vauhtia kuin opiskelijoiden levottomuus. Ja opiskelijoiden lennähtäessä kesälomille on vielä edessä loppujenkin raporttien ja tenttien arviointi.

Tänä keväänä toivon meille kaikille lomallelähtöön paitsi sitä kaikkensa antanutta, myös iloista tunnetta. Kiitollisuutta elämästä, mukavasta työyhteisöstä Liiketaloudella ja onnistuneista tehtävistä. 

”Tyynenä ja pilvettömänä iltana huhtikuun loppupuolella Nuuskamuikkunen tuli niin kauas pohjoiseen, että varjonpuoleisilla rinteillä oli vielä lumiläikkiä. Kulkeminen oli ollut kevyttä, sillä selkäreppu oli melkein tyhjä eikä hänellä ollut huolta mistään. Hän oli tyytyväinen metsään ja ilmaan ja itseensä. Huominen ja eilinen olivat yhtä kaukana, mutta juuri tällä hetkellä aurinko helotti koivujen välissä kirkkaan punaisena ja ilma oli vilpoinen ja leuto.

Tämä ilta on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen, Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevättä ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa.” (Tove Jansson)

 Sanna Oja, tuntiopettaja