”Most expensive solution is not to do anything”

Näin totesi presidentti Tarja Halonen viime viikolla ensimmäistä kertaa järjestetyssä Future Infinite -konferenssissa Helsingissä. Kompleksisen tulevaisuuden ennakointia arvioivat useat kansainvälisesti tunnetut kutsupuhujat. Presidentti Halosen lisäksi pääpuhujia olivat mm. hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) puheenjohtaja R.K. Pachauri, tulevaisuuden- ja politiikan tutkija, professori Sohail Inayatullah sekä ympäristöalan professori Joyeeta Gupta Amsterdamin yliopistosta. Iltapäivät täyttyivät eri tutkimushankkeiden esittelyistä. Rinnakkaissessioita oli runsaasti.

Tieteellisten konferenssien anti on monipuolinen. On hienoa päästä kuulemaan ja kohtaamaan ”suuria nimiä” sekä tutustumaan uusiin potentiaalisiin. Luulenpa, että toisen päivän kulmia nostattavimman esityksen, shown, meille tarjosi professori Alf Rehn Åbo Akademista. ”Yes, I’m a professor even though I don’t look like one”, olivat jotakuinkin hänen ensisanansa yleisölle. Esityksen aihe oli tärkeä ja ajankohtainen: Ikääntyminen (ageing). Rehn oli samalla aikaa hauska, ärsyttävä ja puhutteleva, ja esitystapa oli jotain, mihin me jäyheät suomalaiset emme ole vielä tottuneet.

Future Infinite –konferenssin avainteemoina korostuivat kiihtyvä ilmastonmuutos ja yleensäkin ympäristöasiat sekä toisaalta liiketoimintamahdollisuudet tässä viitekehyksessä. Presidentti Tarja Halonen oli vahvasti tyttöjen ja naisten asialla. Ilman itsekunnioitusta ei voi toimia yhteisön tai ympäristön hyväksi. Tohtori Ying Chen toi terveiset Kiinasta, jossa hallitus on tehnyt useita vihreitä avauksia (lakeja, suunnitelmia, ohjelmia ja investointeja) rakentaakseen ”Kauniin Kiinan”, ekologisen sivilisaation, jossa tämän päivän yleinen unelma on nähdä sininen taivas. Itsestäänselvyys usealle meistä. Kiinassa syntyy vuosittain keskimäärin 7,5 miljoonaa(!) lasta, mikä toisaalta kertoo valtion suuruusluokasta, mutta selittää myös hallituksen viimeaikaiset satsaukset mm. uusiutuvaan energiaan, ja yleensäkin ympäristöä vähemmän kuormittaviin ratkaisuihin.

Omat (ennakko)ajatukset ja tutkimussuunnat tulevat monella tapaa testatuiksi konferensseissa. Tilaisuuden ”henkeen” kuuluu olla aktiivinen, ja keskustelut usein jatkuvatkin tauoilla. Vähähiilisyyteen ja sosiaaliseen kestävyyteen pureutuva TESS-hanke, jonka tutkimustuloksia olimme Oulun ammattikorkeakoulusta esittelemässä, herätti kovasti mielenkiintoa ja myöhemmin myös yhteydenottoja. Tällä kertaa tuoreimmat kontaktit luotiin Uuteen Seelantiin ja Suomen Turkuun. 🙂 Aina osallistuminen ei tuota välittömästi uusia yhteistyöhankeavauksia, vaan jaettua kokemuksellista tietoa hanke- ja tutkimusrahoitusohjelmista, mitä voi hyödyntää toisaalla.

Outi Virkkula
Luonnonvara-alan yksikkö
Oulun ammattikorkeakoulu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *