Nätti aurinkoinen aamu ja ope kaartaa fillarilla koulun pihaan. Hmm… jännää. Mistäs näitä mukavan oloisia nuoria tänne koululle on ilmaantunut? Pyöräparkki on täynnä ja käytävillä liikkuu yllättävän paljon porukkaa, joista osa näyttää vähän hämmentyneiltä. Ope kipsuttelee omaan työhuoneeseensa ja miettii, mistä mahtaa olla kysymys. Sitten välähtää. O-P-I-S-K-E-L-I-J-A-T. Eikä vain mitkä tahansa opiskelijat, vaan U-U-D-E-T opiskelijat. Hui kauhea. Justiisa kun vanhojen kanssa alkaa olla väleissä ja omalla käytävän nurkalla on hyvät fiilikset tuttujen naamojen kanssa. Ja vieläpä kun tässä jonkun aikaa on saanut tehdä töitä kesälomilta palanneiden opparin tekijöiden kanssa. Nehän ovat jo käytännössä vanhoja tuttuja ja melkein työkavereita. Mutta että uusia! Mitä näiden kanssa tehdään? Ketä ne on? Tuunkohan minä toimeen niiden kanssa?

Varovasti ope työntää nenänsä uusien opiskelijoiden täyttämään luokkaan, jossa kollega esittelee koulutusohjelmaa opiskelijoille. Varovaista tiirailua, kukakohan näistä tulee sitten parin vuoden päästä minulle oppariohjaukseen? Kuka istuu luennoilla hiljaa ja kuka haluaa keskustella? Mistä aiheista tekevät harjoitustöitä? Hirmuisen jännää. Luentojen valmistelukin saa uutta pontta, kun tietää nyt minkä näköisten ihmisten kanssa sitä taas syksyllä viettää aikaansa. Näitten kanssa käydään niitä juttuja läpi ja mennään vierailuille. Näille hommaan taas tutut vieraat puhumaan.  

Ihan hassua, parin vuoden päästä nämä ovat niitä tuttuja naamoja loman jälkeen. Nyt vielä uusia. Opettajille ja toisilleen. Tervetuloa, mukava tutustua!

Tehdään tästä hyvä lukuvuosi. Uudet ja vanhat opiskelijat ja uudet ja vanhat työkaverit!

Kirjoittaja Kirjasto- ja tietopalvelualan lehtori Ulla Virranniemi