Monthly Archive: lokakuu 2014

Ehdokkaita ja korkeakouludemokratiaa

 

Jokasyksyinen edustajistovaali on jälleen ilon aiheenamme! 

Opiskelijakunnan edustajistovaaliin on ilmoittautunut ennätysmäärä ehdokkaita yli viiteen vuoteen! Yhteensä 70 ehdokasta on lähtenyt mukaan keräämään ääniä sekä itselleen että 8 vaaliliitolleen ja kahdelle vaalirenkaalle. 

Tästä pääset näkemään ketkä ovat ehdokkaina sekä miten ehdokkaat ovat jakautuneet vaaliliittoihin ja vaalirenkaisiin.

Mutta mitäs tämä kaikki tarkoittaa?

Vaalissa valitaan 25 jäsentä ja 25 varajäsentä opiskelijakunnan edustajistoon, joka on opiskelijakunnan ylin päättävä elin. Vaalissa ehdolle on voinut asettua opiskelijakunnan jäsen, ja vaalin aikana jäsenet voivat äänestää haluamaansa ehdokasta (tai tyhjää). Huomaathan, että vielä vaalin ollessa käynnissäkin voi liittyä jäseneksi. Jäsenmaksu tulee olla todistettavasti maksettuna tiistaihin 11.11.2014 klo 12:00 mennessä, jonka jälkeen viimeiset äänestyslinkit lähetetään liittyneille. Jos olet epävarma jäsenyydestäsi tai oikeudestasi äänestää, ota välittömästi yhteyttä OSAKOon.

Vaalin aikana 5.-11.11.2014 äänestys tapahtuu Oamkin sähköpostiin saamasi linkin kautta. Saat muistutusviestejä kunnes olet käyttänyt äänesi tai äänestysaika päättyy.

Vaalissa on käytössä suhteellinen vaalitapa. Lyhyesti tämä tarkoittaa sitä, että kukin ehdokas kerää ääniään itselleen, jonka jälkeen koko vaaliliiton yhteinen ehdokkaiden äänipotti lasketaan yhteen. Vaaliliiton sisällä ehdokkaat laitetaan henkilökohtaisen äänimäärän perusteella järjestykseen, jonka jälkeen yhteinen äänipotti jaetaan järjestyksen mukaisesti suhteelliseksi äänimääräksi. Eniten henkilökohtaisia ääniä vaaliliitossa kerännyt saa suhteelliseksi äänimääräkseen koko vaaliliiton yhteisen äänipotin, toinen saa äänipotista 1/2, kolmas 1/3, neljäs 1/4 ja niin edelleen.

Vaalissa on mukana myös kaksi vaalirengasta. Vaalirenkaan sisällä olevat ehdokkaat muodostavat ns. teknisen vaaliliiton, eli renkaan sisällä olevien kaikkien ehdokkaiden suhteelliset äänimäärät lasketaan kuin he olisivat samassa vaaliliitossa.

OSAKO on avannut myös perinteisen vaalikoneensa uteliaille, kriittisille ja kiinnostuneille opiskelijoille. Vaalikoneessa on kysymyksiä muun muassa opintotuesta, koulutuksesta sekä OSAKOn toiminnasta. 

Käy tästä testaamassa kuka on vaalikoneen teemojen mukaan lähimpänä ajatus- ja arvomaailmaasi!

Korkeakouludemokratia on sanana hirviömäinen, ja sen toteutuminen on nykyään aika kaukana demokratiasta. Kannattaa äänestää ja olla aktiivinen! Tässä motivaatioksi tilastoa Oamkin yhteisön jäsenten määristä ja Oamk Oy:n hallituksen kokoonpanosta.

 

Kriittinen olen,

valveutunut, ääni on.

aktiivinenkin


 Jari-Pekka Kanniainen, opiskelijakunnan koulutussihteeri

Me akateemiset amikset

Välillä ärsyttää tämä akateemikkojen diktatuuri jota Suomeksi kutsutaan. Poliitikot, virkamiehet ja asiantuntijat ovat yleensä yliopiston käynyttä kansanluokkaa. Sitä heiltä vaaditaan. Valtio ja kunnat asettavat vähimmäisvaatimuksiksi alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon, jotta pätevimmät ainakin paperilla saadaan julkiseen palvelukseen. Tällainen sinänsä on ymmärrettävää, mutta se herättää kysymyksen: Edustaako tämä akateeminen eliitti (huh, kuinka kulunut ilmaus) oikeasti Suomen kansaa, josta suurin osa ei ole käynyt korkeakoulua? Akateemikot sanelevat Suomen säännöt.

Mutta mehän olemme ammattikorkeakoululaisia, eli akateemikkoja! Paitsi, että olemme sitä vain omissa mielissämme. Hyvänä esimerkkinä joulukuussa eduskuntaan tuleva varhaiskasvatuslaki, jossa sosionomit eivät enää kelpaa lastentarhaopettajiksi, mutta varhaiskasvatuksen kandit kelpaavat. Tämä rikkoo korkeakoulutuksen yhdenvertaisuuslakia, mutta joku yliopistokeskeinen viranomainen sen varmasti osaa kätevästi kiertää kuten ennenkin. Olemme samassa rivissä amisten kanssa.  Heistäkään eivät enää kaikki lähihoitajat kelpaa lastentarhatädeiksi lakiesityksen mukaan. Vain lasten ja nuorten opintoihin suuntautuvat kelpaavat. Mutta eivät tietenkään nuortenohjaajat. Huoh. Älköön siis kukaan hakeko opiskelemaan vanhus- tai vammaisalan lähihoitajaksi. Niillä tutkinnoilla voi työmarkkinoilla kohta pyyhkiä takapuolensa, sillä lasten ja nuorten lähihoitaja kelpaa joka alalle.

Näin kätevästi suomalaisen työvoiman liikkumista työmarkkinoilla vaikeutetaan. Paitsi maisterien, koska he kelpaavat joka tuuttiin. Me emme kelpaa, sillä sellaisia me ammarit olemme. Me akateemiset amikset. Viestinnän alalla Suomen kielen maisterit ajavat toimituksissa ohi medianomien mennen tullen. Päivääkään ei tarvitse viestintää lukea pestäkseen neljän vuoden tutkinnon. Näin vain, koska maisterit pitelevät pelipaikkojaan muita maistereita varten. Eräässä poliittisessa työryhmässä kerran valistin, että ammattikorkeakoulun nimi on englanniksi käytännöntieteiden yliopisto. Minut keskeytettiin tuhahduksella: ”Just! Renkaiden vaihto on käytännöntieteitä” ja muut hymähtelivät huvittuneina ympärillä. Kylläpä näpäyttivät minua ovelasti nämä maisterit. Saapa nähdä siirtyykö mediakin lääkäreiden arvostelusta sairaanhoitajien kimppuun reseptioikeuden myötä.

Ylioppilasaktiivit vastustavat henkeen ja vereen ehdotusta ammattikorkeakoulumaistereista. Ei meitä ammareita haluta jakamaan samoja työpaikkoja. Eritoten siksi, että Maisteri (AMK) olisi työnantajalle varmempi valinta kuin yliopistomaisteri. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen vaaditaan vuosien työkokemus ja tutkinto tehdään yhteistyössä työpaikan kanssa. Nämä suorittajat ovat kovempia ammattilaisia työmarkkinoilla kuin teoreettisesti lukuja yliopistossa pyöritelleet. Pitkässä juoksussa meidän pitäisi pärjätä. Ainakin pitäisi. Muussakin kuin renkaiden vaihdossa.

 

Tutkinnostani

Ilman arvostustakin

Tunnen ylpeyttä



Miikka-Aukusti Heiskanen, OSAKOn hallituksen sosiaalipoliittinen edunvalvoja

Koulunpenkiltä työelämään – tai toisinpäin

”Elämä vie eteenpäin, on aika jatkaa matkaa.” Näillä sanoilla aloitin jäähyväiskirjeeni pirkanmaalaiselle työnantajaorganisaatiolleni ja sen kolmetuhatpäiselle henkilöstölle puolisentoista vuotta sitten. Mielessäkään ei käynyt, että elämä veisikin taaksepäin. Tai no, ainakin perinteisen aikajana-ajattelun kantilta mietittynä.

Olin edennyt merkonomin pohjakoulutuksella esimiesasemaan. Töitä tein niin kuin isi oli opettanut ja esimerkkiä näyttänyt: itseäni säästelemättä ja antaen työminän edetä valloituksessaan kunnes ei ollut enää muuta jäljellä. Kun sitten tilaisuus eteeni aukesi, lähdin korjaamaan tilannetta muuttamalla Ouluun. Miehen perässä, sanoin. Vaiko sittenkin nöyryyttä opettelemaan? Yhdessä yössä omassa päivittäispiirissäni jopa merkittävästä henkilöstä Ms Nobodyksi kaupunkiin, missä tulin olemaan turistina yli vuoden. Olin liian kallis ja ylipätevä yhteen työhön, ja alikoulutettu toiseen.

Yli puoli vuotta meni syrjäytyessä, päälle kaatuvia seiniä pystyssä pidellen, kunnes se oivallus sitten vihdoin iski: haen kouluun. Ajatus maitojunasta kaikessa helppoudessaan alkoi väistyä ja koulu tuntua ainoalta oikealta vaihtoehdolta, vaikkakin pää täyttyi kysymyksistä. Miten opiskellaan? Pysyykö teoria päässäni? Kestääkö takapuoli istumista? Jaksanko kuunnella tunneilla? Kuinka pärjään itseäni 15 vuotta nuorempien luokkakavereideni kanssa, ja ennen kaikkea, kuinka he kestävät minua?

Onnittelen itseäni hienosta ratkaisusta. Tulevaisuuden työllistymisestä ei kukaan tiedä, mutta arvostan suuresti kokemuksia, ja tämä on minulle ennen kaikkea yksi sellainen. Eli tässä sitä nyt sitten ollaan, opiskelemassa liiketoimintaosaamisen perusteita kahdenkymmenen vuoden työuran perään. Käyhän se näinkin päin!

Perälä Piia, LIK14SND

Opiskelisinko röntgenhoitajaksi?

Opiskelisinko röntgenhoitajaksi? Minkälaista opiskelu on? Mitä röntgenhoitaja tekee? Muun muassa näihin kysymyksiin pyrkii vastaamaan Säteilevää –blogi, joka kertoo sekä opiskelusta Oulun ammattikorkeakoulun radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelmassa että röntgenhoitajan työstä. Blogi pyrkii tuomaan esiin ja...

EIVÄTKÖ PROJEKTITYÖT EDISTY?

Viikko syksyn 2014 ensimmäistä jaksoa jäljellä. Erinäköisten projektitöiden lähenevät palautuspäivät nostavat verenpainetta. Vaikka projektiryhmien kanssa säännöllisesti kokoonnutaan työstämään milloin mitäkin keissiä, eivät hommat tunnu etenevän. Missä mättää?

Syitä ryhmätehtävien hitaaseen edistymiseen on vähintään yhtä monta kuin ryhmässä jäseniä: laiskuus, jäsenten välinen skisma, ontuva roolitus ryhmän sisällä tai epähedelmällinen työympäristö. Jason Friedillä on teoria liittyen viimeiseen. Fried on amerikkalainen yrittäjä ja yksi Basecamp -nimisen projektinhallintapalvelun kehittäjistä. Vuonna 2013 Basecamp -palvelua käytti 285 000 yritystä ja sen avulla työstettiin vuoden aikana yli kaksi miljoonaa projektia. Hän on omien sanojensa mukaan jututtanut noin kymmenen vuoden ajan eri alojen ihmisiä siitä, missä ja miten he saavat tuloksellista työtä aikaan. Valtaosa vastanneista kertoi saavansa parhaiten konkreettista työtä tehtyä yksin, omalla ajallaan, ei siis toimistossa virka-aikaan.

Työpäivä perinteisessä toimistoympäristössä tarjoaa loputtoman kattauksen ulkoisia häiriötekijöitä: työkaveri haluaa kysyä jotain, pidetään pikapalaveri, työpuhelut ja niin edelleen. Kun ajatusprosessi keskeytyy, se täytyy taas uudelleen rakentaa ja tähän kuluu turhaa aikaa. Fried vertaa ajatteluprosessia unen eri tiloihin. Päästäkseen ajattelussa syvemmälle, täytyy käydä ensin pinta-tason vaiheet läpi. Sisäiset häiriöt, kuten tarve selata Instagrammia tai käydä Facebookissa, eivät Friedin mukaan ole ongelma ajatteluprosessin kannalta, sillä niitä yksilö valitsee tehdä vapaaehtoisesti ja keskeyttää näin itse ajattelunsa hetkellisesti.

Friedin pointit soveltuvat helposti myös liiketalouden opiskelijan maailmaan. Jos haluaa saada koulutyöt tehokkaasti valmiiksi, työstäminen meluisissa ryhmätyötiloissa voi olla ajanhaaskausta. Kallista opiskeluaikaa on turha kuluttaa hampaat irvessä hakkaamalla päätä seinään ilman tulosta.

Tässä eräs ajatus miksi hommat ei luista.

Juho Haapalainen, liiketalouden opiskelija, LIK1SNLM2

Kotkantiellä on nyt yksi yhteinen kirjasto!

Tänä kesänä Kotkantien kirjastot tekivät saman, mitä Saksat syksyllä 1990: ne yhdistyivät.

Uudessa Kotkantien kirjastossa yhdistyvät kulttuurialan ja tekniikan kirjastojen parhaat puolet: kulttuurialan, luonnonvara-alan ja tekniikan kurssikirjat, käsikirjasto, tekniikan standardit, rakennusalan ohjeet ja luonnonvara-alan kartat sekä kulttuurialan musiikin nuotti- ja kirjallisuuskokoelma sekä viestinnän audiovisuaalinen aineisto. Myös kulttuurialan kirjaston suosittu pelihuone on edelleen varattavissa opiskelu- tai viihdekäyttöön.

Kurssikirjat on järjestetty aakkosjärjestykseen tekijän sukunimen tai kirjan nimen mukaan.

Myös lehdet ovat aakkosjärjestyksessä.

Lehtikaappien läheisyydestä löytyy työskentely- ja lukupaikkoja.

Sanomalehdet löytyvät kirjaston etuosasta punaisen sohvan luota.
 
Käsikirjastosta löytyvät kurssikirjojen käsikirjastokappaleet, käsikirjastonuotit ja -cd-levyt sekä rakennusalan ohjeiden käsikirjastokappaleet.

Kirjastossa on 2 musiikinkuuntelupaikkaa, joissa musiikkia voi kuunnella korvakuulokkeilla.
AV-huoneessa musiikinkuuntelu onnistuu myös ilman luureja monikanavaisella äänentoistolaitteistolla.

Kulttuurialan CD-levyt ja tanssin DVD-levyt löytyvät kirjaston pohjoisseinältä.

Standardit, RIL-kirjat ja muut rakennusalan ohjeet sekä luonnonvara-alan aikakauslehtien vanhemmat vuosikerrat löytyvät CD-levyhyllyjä vastapäätä.

Kulttuurialan kirjaston nuotti- ja musiikkikirjakokoelmat siirtyivät sellaisenaan.

AV-kokoelmassa on elokuvia, TV-sarjoja, musiikkidokumentteja sekä konsertti- ja oopperataltiointeja.
 
Kirjastossa on lainaus- ja palautusautomaatti. Lainausautomaatteja on kohta kaksin kappalein.
 
Harjoittelija Hannu testaa AV-huoneen laitteistoja. Hannu otti myös kuvat tätä kirjoitusta varten

Kirjasto palvelee Kotkantiellä entisen tekniikan kirjaston tiloissa:

Ma: 8-18
Ti- to: 8-17
Pe: 8-16
(Perjantaisin klo 8-9 kirjastossa on itsepalvelutunti)

Tervetuloa!

Arkielämän riski- ja kriisiviestintää

Näin opintojen viime metreillä on aina mukava muistella menneitä ja miettiä oppimaansa. Kolme vuotta sitten aloitimme koulun innokkaina oppimaan uusia tietoja ja taitoja, jotka tulisivat valmistamaan meitä tulevaisuudessa odottaviin uusiin haasteisiin. Kolmisen vuotta opiskelua, muutama epätoivon hetki ja sopivasti hauskanpitoa ja ennen kuin huomasimmekaan, loppusuora alkoi häämöttää.

Mutta ennen kuin saatoimme tuulettaa voiton merkiksi ja jäädä odottelemaan tutkintotodistusta, vastassamme oli kuitenkin kouluajan suurin ja pelottavin haaste eli opinnäytetyö. Vastasimme (lähes) pelottomasti haasteeseen ja lopputuloksena syntyi ohjeistus riski- ja kriisiviestintään sosiaalisessa mediassa. Keskityimme työssämme yrityksen mainetta uhkaaviin tilanteisiin. Huomasimme, että monet riski- ja kriisiviestinnän ohjeista ovat helppoja ja yksinkertaisia, mutta sitäkin helpommin unohdettavia. Moni voisi pitää niitä jopa täysin itsestään selvinä asioina, mutta jostain syystä niiden noudattaminen ei aina kuitenkaan onnistu.

Opinnäytetyömme myötä olemme ennen kaikkea oppineet perusasioita siitä, kuinka viestiä riski- ja kriisitilanteissa. Iloksemme kuitenkin huomasimme, että joidenkin oppien käyttöön ei tarvitse odotella kriisiä, vaan niiden avulla voi myös ennaltaehkäistä pienimmätkin arkielämän riskinpoikaset. Näiden periaatteiden omaksuminen siis helpottaa viestintää niin työ- ja kouluelämässä kuin ihmissuhteissakin. Seuraavaksi voisimmekin esitellä muutamia hyväksi havaittuja ohjeita kaikille tuttujen tilanteiden kautta.

”Älä ota mitään henkilökohtaisesti.” Rakentava kritiikki on harvoin henkilökohtainen hyökkäys sinua vastaan eikä siihen tulisi sellaisena suhtautua. Esimerkiksi kouluelämässä esitelmistä saatuja palautteita, jotka eroavat omasta mielipiteestä, ei tulisi ottaa loukkauksena. Palautteeseen ei myöskään kannata vastata aggressiivisella puolustuksella, sillä silloin kehittävälle keskustelulle ei jää tilaa eikä tilanteesta hyödy kukaan. Sama periaate pätee myös esimiehen antamiin kehitysehdotuksiin suhtautuessa. Näissä tilanteissa siis kannattaa hengittää syvään ja miettiä tarkkaan ennen kuin avaa suunsa.

”Yritä nähdä asia toisen osapuolen näkökulmasta.” Monet elämän riski- ja kriisitilanteet saavat alkunsa kahden erilaisen ihmisen välisestä konfliktista. Jos kumpikaan osapuoli ei suostu ajattelemaan asiaa toisen näkökulmasta, voi tuloksena olla suuri kriisi. Esimerkiksi ihmissuhteissa tällaisessa ristiriitatilanteessa on hyvä hypätä toisen saappaisiin ja miettiä miltä hänestä tuntuu. Tämäkin on helppo ohje, mutta kuinkahan moni sitä oikeasti noudattaa?

”Älä syyttele tai tuomitse.” Pakenemalla vastuuta ja syyttelemällä toisia ei voita mitään. Päinvastoin, syyttelyllä voit itse saada lapsellisen maineen muiden silmissä, vaikka rehti tapa olisi itse kantaa vastuu omista toimista. Omien virheiden myöntäminen on toisinaan hankalaa, mutta valitettavasti vastuunotto kuuluu aikuisen ihmisen elämään. ”Minähän en virheitä tee”- asenteella ei pärjää elämässä, sillä kukaan ei ole täydellinen ja kaikki niitä virheitä jossain vaiheessa tekevät. Se vain on osattava myöntää ja kantaa vastuu jokaisella elämän osa-alueella.

Lopuksi voisimme todeta, että oli viestintätilanne mikä tahansa niin kaikkien tulisi muistaa seuraava kultainen sääntö: ”Puhu totta, älä salaile ja myönnä, jos et tiedä.” Helppoa ja yksinkertaista eikö?

Viittä vaille valmiit markkinoinnin tradenomit, Minna Ruonala & Katri Ruokamo, Lik1snlm2

Edustajistovaalit – täältä tullaan!

Kohta koittaa taas se aika opiskelijakunnan vuosittaisessa kierrossa, eli edustajistovaalit. Ehdokasasettelu on kovaa vauhtia käynnissä, ja varsinaiset vaalit pidetään marraskuun 5.-11. päivänä.

Vaaleissa valitaan siis opiskelijakuntamme korkein päättävä elin, eli edustajisto. Vaaleissa voivat asettua ehdolle ja äänestää kaikki tulevalle lukuvuodelle jäsenmaksun maksaneet, eli ne, joilla löytyy OSAKOn opiskelijakortti ja voimassa oleva lukuvuositarra. Äänestäminen tapahtuu sähköisesti: saat koulun sähköpostiisi linkin, jota kautta äänestäminen vie vain hetken.

Miksi sitten äänestää edarivaaleissa, tai vielä tärkeämpää, miksi asettua ehdolle? Edustajisto on opiskelijakuntamme “eduskunta”: se päättää niin budjeteistamme kuin poliittisista linjauksistamme niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti SAMOKin (Suomen opiskelijakuntien liitto) kautta. Edustajisto myös, yhtenä tärkeimmistä asioista, valitsee kulloisellekin vuodelle hallituksemme, joka hoitaa päivittäistä työtä opiskelijoidemme etujen ajamiseksi.

Edustajisto on siis paikka, jossa oikeasti jokainen pääsee vaikuttamaan asioihin korkeallakin tasolla. Tämän vuoden aikana käsitellyistä asioistamme hyviä esimerkkejä ovat valtakunnallisen vaikuttamisen ohjelma ja muutama viikko sitten eteenpäin lähteneet lausunnot niin SAMOKin kuin OLL:n (Opiskelijoiden liikuntaliitto) liittokokousmateriaaleihin.

Opiskelijapolitiikka on siinä mielessä helppoa, että edustajistossa ja ylipäätään OSAKOn toiminnassa kukaan ei oleta, että kaikki ovat valmiita poliitikkoja, vaan tarkoitus on kasvattaa ihmisiä aktiiviseen kansalaistoimintaan toiminnan kautta. Jos poliittiset puolueet tuntuvat oudoilta ja vierailta, löytyy kaikista yksiköistämme myös oma lista, jossa pääset nimenomaan ajamaan oman ja opiskelukavereidesi etuja päivittäiseen opiskeluun liittyen.

Vaikuttamaan toki pääsee myös äänestämällä. Ja se on vaalien tärkein asia. Esimerkiksi omaa opiskelukaveria kannattaa tukea antamalla hänelle äänensä. 

Lähdit sitten ehdolle tai äänestät, niin muista, että OSAKO ja sen edustajisto ajaa nimenomaan sinun etujasi niin koulun sisällä kuin laajemminkin. Älä siis jätä ääntäsi käyttämättä.

 

On lokakuu ja pimeys

edustajistovaalit tulevat taas

anna siis äänesi


 Tuukka Koirikivi, OSAKOn vaalilautakunnan varapuheenjohtaja

My journey at Oulu Game Lab

At the beginning of August, I was depressed because I had not found a place to do my practical training in. Luckily, a friend of mine told me to apply for Oulu Game Lab, since he knew that I was interested in programming games. I was reluctant at first, thinking that they would never accept me. But then I gathered up some courage and applied.  

On the next day, I was asked to come to an interview in the Business kitchen. The interview went well and they told me that they would tell the applicants later that day if they got accepted or not. I was excited but nervous, because this would decide if I got the practical training spot I wanted, and what I would do for the rest of the year.  

And I got in! I was really happy about it! I started my studies & training at Oulu Game Lab on September 1st. The first day was all about getting to know what OGL was about and also getting to know all the other students and of course the teachers. 

On the 2nd day I got assigned a partner. Our task was to develop an idea for a 3D top-down racing game with influences from Guitar Hero and AudioSurf. We developed our idea for 2 weeks, and after that it was time to show our results.

Our idea turned out to be too mediocre and it did not pass an event called ”Gate 1”, in which Oulu Game Lab coaches evaluate game concept designs and decide which designs pass and which ones don’t. After Gate 1, all teams that didn’t pass got assigned to a team that passed.  I was put into a team called State of Matter, a 2D puzzle platformer in which a blob of water (the player) can switch states between liquid, solid and gas. 

At first I was a bit reluctant to work with this idea, but soon I realised that this was a really clear and simple idea which could actually make it big in the game industry. I got so excited that on the first day of working with the team, I created a simple demo in which the player could move a solid block of ice in a basic plain game level. 

After 2 weeks of working with the State of Matter team, the event called ”Gate 2” is upon us, which means our idea might get abandoned. We are currently working hard so that doesn’t happen.

Lasse Takkunen, student BIT2SN

 

 

Korkeakoulujohtamista kehittämässä

Korkeakoulujohtamista kehittämässä
Korkeakoulujohtamista kehittämässä
Korkeakoulujohtamista kehittämässä

Korkeakoulut ovat samanlaisten taloudellisten haasteiden edessä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Tämän sain havaita viime viikkoisella benchmarking –matkalla Itävallassa. Matka oli osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Korkeakoulujohtamisen ohjelmaa. Ohjelman vetäjänä toimii Metropolia ammattikorkeakoulu. Talouden realiteetit puhuttavat laajasti. Miten ratkaistaan hyvän oppimisen ja niukkenevien resurssien yhtälö?

Itävallassa ministeriö ohjaa toimintaa antamalla kullekin korkeakoululle tietyn määrän opiskelijapaikkoja ja niitä vastaavan rahasumman. Ammattikorkeakoulut voivat valita opiskelijansa ja periä lukukausimaksuja. Yliopistot taas eivät voi ja kaikilla on oikeus opiskella omalla äidinkielellään haluamassaan yliopistossa. Kieltämättä yliopistojen tilanne vaikutti näin suomalaisesta näkökulmasta hiukan kaoottiselta.

Tutustuimme useisiin korkeakouluihin Wienissä ja sen ympäristössä. Yllättävän samatyyppisten haasteiden edessä tuntuivat ammattikorkeakoulut sielläkin painivan. Miten esimerkiksi voitaisiin lisätä tutkimus- ja kehitystoimintaa opetuksen yhteyteen.

Rahapulastaan huolimatta näkemämme korkeakoulukampukset olivat pääosin huippumoderneja oppimiskeskuksia ja henkilökunta asiaansa paneutuneita kehittäjiä. Valmistuneiden opiskelijoiden  työllistymistilanne oli myös erittäin hyvä. Siihen varmasti osaltaan vaikuttaa Itävallan kehittynyt pk-yrityskenttä, jota myös valtio tukee.

Päivi Vesala, yksikönjohtaja

Koko kirjoitus »