Viikko syksyn 2014 ensimmäistä jaksoa jäljellä. Erinäköisten projektitöiden lähenevät palautuspäivät nostavat verenpainetta. Vaikka projektiryhmien kanssa säännöllisesti kokoonnutaan työstämään milloin mitäkin keissiä, eivät hommat tunnu etenevän. Missä mättää?

Syitä ryhmätehtävien hitaaseen edistymiseen on vähintään yhtä monta kuin ryhmässä jäseniä: laiskuus, jäsenten välinen skisma, ontuva roolitus ryhmän sisällä tai epähedelmällinen työympäristö. Jason Friedillä on teoria liittyen viimeiseen. Fried on amerikkalainen yrittäjä ja yksi Basecamp -nimisen projektinhallintapalvelun kehittäjistä. Vuonna 2013 Basecamp -palvelua käytti 285 000 yritystä ja sen avulla työstettiin vuoden aikana yli kaksi miljoonaa projektia. Hän on omien sanojensa mukaan jututtanut noin kymmenen vuoden ajan eri alojen ihmisiä siitä, missä ja miten he saavat tuloksellista työtä aikaan. Valtaosa vastanneista kertoi saavansa parhaiten konkreettista työtä tehtyä yksin, omalla ajallaan, ei siis toimistossa virka-aikaan.

Työpäivä perinteisessä toimistoympäristössä tarjoaa loputtoman kattauksen ulkoisia häiriötekijöitä: työkaveri haluaa kysyä jotain, pidetään pikapalaveri, työpuhelut ja niin edelleen. Kun ajatusprosessi keskeytyy, se täytyy taas uudelleen rakentaa ja tähän kuluu turhaa aikaa. Fried vertaa ajatteluprosessia unen eri tiloihin. Päästäkseen ajattelussa syvemmälle, täytyy käydä ensin pinta-tason vaiheet läpi. Sisäiset häiriöt, kuten tarve selata Instagrammia tai käydä Facebookissa, eivät Friedin mukaan ole ongelma ajatteluprosessin kannalta, sillä niitä yksilö valitsee tehdä vapaaehtoisesti ja keskeyttää näin itse ajattelunsa hetkellisesti.

Friedin pointit soveltuvat helposti myös liiketalouden opiskelijan maailmaan. Jos haluaa saada koulutyöt tehokkaasti valmiiksi, työstäminen meluisissa ryhmätyötiloissa voi olla ajanhaaskausta. Kallista opiskeluaikaa on turha kuluttaa hampaat irvessä hakkaamalla päätä seinään ilman tulosta.

Tässä eräs ajatus miksi hommat ei luista.

Juho Haapalainen, liiketalouden opiskelija, LIK1SNLM2