Monthly Archive: marraskuu 2014

Oamkin kestävän kehityksen osaaminen uudessa opsissa

Oamkin käynnissä olevat ops-uudistukset ovat mietityttäneet paitsi meitä Oamkin keke-tiimiläisiä, myös Inpectan ISO 14001 ympäristöjärjestelmän auditoijaa. Hän jätti seuraavan kommentin lokakuisessa seuranta-arviossaan asian tiimoilta (koski etenkin Liiketalouden yksikköä):

” VK6
(…) Liiketalouden yksikössä kestävä kehityksen opintojakso suunnittelu ja mukaan tuonti koulutukseen oli vielä alkuvaiheessa Green Thinking –kokonaisuuden jälkeen, jossa riskinä on

  • miten se käytännössä näkyy (Green Thinking –kurssi oli aiemmin vahva ja näkyvä kokonaisuus)
  • eri kouluttajat suunnittelevat sen kursseihin oman harkinnan mukaan ja keke –asioiden osalta sitoutuminen/osaaminen kuitenkin vaihtelee”

Vaikka kommentissa viitattiin juuri Liiketalouden opsista poistuvaan Green Thinking kurssiin sekä tulevaan opsiin ja sen keke-sisältöihin, sama asia koskee kaikkia yksiköitä, sillä tulevassa opsissa pitäisi olla seuraavat yhteiset osaamisalueet:

1. Viestintä ja vuorovaikutus
2. Yrittäjyys, työelämä ja luovuus
3. Kansainvälisyys
4. Kestävä kehitys

Osa näistä neljästä osaamisalueesta on huomioitu opsissa jopa määräämällä kurssin nimi, sisältö ja opintopistemäärä. Kestävän kehityksen kohdalla ei kuitenkaan ole erillistä ohjeistusta siitä, miten opetuksessa tulee huomioida tämä kaikille yhteinen osaamisalue. Pahimmassa tapauksessa kestävä kehitys jää täysin huomioimatta joidenkin koulutusohjelmien OPS-rakenteessa.

Tämän hetkisen tieteellisen tiedon mukaan kestävän kehityksen haasteiden ratkaiseminen on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta oleellisin kysymys, ja tämä tulee huomioida kaikessa koulutuksessa. OPS-kehittämistyöryhmän muistiosta 15.9.2014, liite 2 ilmenee, että jokaisen Oamkin opiskelijan tulisi kestävästä kehityksestä osata seuraavat asiat:

”AMK-tutkinto
– Osaa soveltaa kestävän kehityksen periaatteita toiminnassaan.
– Osaa edistää kestävää kehitystä ekologisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta.
– Osaa toimia yhteiskuntavastuullisesti ja tarkastella oman toimintansa globaaleja vaikutuksia.

Master-tutkinto
– Osaa arvioida kriittisesti organisaationsa arvoja ja toimintatapoja kestävän kehityksen lähtökohdista.
– Osaa tehdä ratkaisuja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ottaen huomioon yksilön, organisaation ja yhteiskunnan näkökulmat.
– Osaa edistää yhteiskuntavastuullisuuden arvoja ottamalla huomioon globaalit vaikutukset.”

Kenen vastuulle siis jää se, toteutuvatko nämä uuden opetussuunnitelman mukaiset osaamisalueet? Jos joillakin koulutusohjelmilla on kestävän kehityksen kursseja vain valinnaisina kursseina, voi olla, että osa opiskelijoista ei millään kurssilla törmää kyseiseen osaamisalueeseen. Onko Oamk pannut päänsä pensaaseen aikamme tärkeimmän haasteen osalta, kun se ei ole tehnyt tarkempaa ohjeistusta kaikille opiskelijoille pakollisesta kestävän kehityksen opintojaksosta?

Toivoisinkin Oamkin keke-tiimin puolesta, että jokainen koulutusohjelmavastaava kävisi oman koulutusohjelmansa kurssit läpi ja tarkistaisi mihin kursseihin keke-sisältöjä voidaan sijoittaa, mikäli koulutusohjelmassa ei ole erillistä keke-kurssia, joka antaa kattavan tietämyksen kestävän kehityksen eri osa-alueista. Olisi myös hyvä, jos nuo keke-sisällöt kirjoitettaisiin kurssikuvauksiin, jolloin esimerkiksi opettajan vaihtuminen ei vaikuta kurssin sisällön muuttumiseen.

Meillä Oamkissa kestävä kehitys ymmärretään hyvin laajana terminä ja olisi tärkeää, että niin opiskelijat kuin henkilökuntakin ymmärtäisivät sen kattavan muutakin kuin vain ekologisesti tärkeän toiminnan. Oamkin neljä kestävän kehityksen vastuualuetta ovat:
– ekologinen (negatiivisten ympäristövaikutusten ehkäisy: energian, materiaalin ja veden kulutuksen vähentäminen)
– taloudellinen (mm. ekotehokkuus)
– sosiaalinen (työ- ja opiskeluhyvinvointi) ja
– kulttuurinen vastuu (monikulttuurisuuden edistäminen).

Näistä kaikista osa-alueista olisi hyvä saada tuleviin opseihin jotain sisältöä.

Edellä mainituista vastuualueista ja muista keke-asioista, kuten Oamkin kestävän kehityksen politiikasta löytyy lisätietoa www-sivulta http://www.oamk.fi/tietoa_oamkista/kestava_kehitys/toimenpideohjelma/2015/

Minna Kamula,
Liiketalouden yksikkö, Teuvo Pakkalan kampuksen keke-vastaava 

Aatosta ja paatosta opiskelusta

Kun tämän vauhdikkaan syyslukukauden aikana vastaanottotunti on ollut se ainoa hetki viikosta kun on hiljaista, olen taas mietiskellyt työssä jaksamista. Siis silloin vastaanottotunnin aikana, muulloin ei ole ollut aikaa. Syksyn aikana olemme joutuneet priorisoimaan töitä ja jättämään jotain tekemättä. Jatkossa joudumme miettimään töitämme aivan uudella tavalla. Ehkä voisimme alkaa yhdistellä tehtäviä tehostaaksemme toimintaa? Iltapäiväväsymyksestä johtuneen hihityskohtauksen luovassa tilassa olemme ehtineet innovoida muutaman kollegan kanssa jo uudenlaisen tentinvalvontamenetelmän: crosstrainer-laite luokkaan ja opettaja kyytiin tentin ajaksi. Tämän innovaation toteutumista odotellessa olen päätynyt nopeampaan ja kokonaisvaltaisempaan ratkaisuun, joka vaikuttaisi adrenaliinipiikin tavoin työssä jaksamiseeni ja kehittymiseeni: jään ensi kevääksi opintovapaalle.

Vaikka onkin houkutteleva ajatus, että ottaisin rennosti ja viettäisin tehotonta tammikuuta, hölläilyhelmikuuta, makoilumaaliskuuta, hidasta huhtikuuta ja tavoitteetonta toukokuuta, aion kuitenkin saada mahdollisimman paljon aikaiseksi. On ihanaa jäädä opintovapaalle, koska saa keskittyä vain yhteen asiaan. Ilmeisesti opiskelijoistakin on ihanaa, että jään opintovapaalle. Yksi heistä totesi: ”Onpa hyvä, sittenpähän tiedä miltä meistä tuntuu.” Pahaa-aavistamaton opiskelija ei tiennyt minkä ajatustulvan, josta joudutte pian lukemaan, hän saikaan minussa liikkeelle. Pieni viaton kommentti sai minut eksistentiaalikriisin syövereihin, taas. Apua, olenko menettänyt opetusotteeni? Omg, onkohan minulla edes koskaan ollut sellaista? Olenko täysin vieraantunut opiskelijan sielunelämästä?

Minun ja opiskelijoiden välillä on toki ikämuuri: kun suurin osa opiskelijoista söi vielä lunta ja kulki kurahousuissa, minä taisin painaa päähäni valkolakkia. Mutta ikä ei ehkä sittenkään ole suurin este sille, että kykenisin ymmärtämään ns. tyypillisen opiskelijan ajatusmaailmaa. Ehkä ongelmana on kuitenkin se, että rakastan oppimista eikä siihen tähtäävä toiminta, opiskelu kaikkine asiaankuuluvine eri traditioineen, ole koskaan ollut minulle tervan juomista. Ei ole kovinkaan montaa asiaa, jonka oppimisen mielekkyyden yksittäinen opettaja olisi saanut pilattua (myönnetään, että on poikkeuksiakin, esimerkiksi saksan kielen rektiot). Nautin luennoista erityisesti silloin, kun luennoitsija on perehtynyt aiheeseen ja osaa ilmaista itseään. Ja jos ei osaa niin sitten vaan joutuu tekemään vähän enemmän töitä oppimisen eteen. Tykkään tehdä luennoilla muistiinpanoja, kysyn kun en ymmärrä ja osallistun keskusteluun, kun opettaja haluaa vuorovaikutusta. Väärin vastaaminen ei minua haittaa, sillä mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän ymmärrän etten oikeastaan tiedä mitään. Olen siis varmasti monen mielestä harvinainen friikki ja seuraava järkevä career move voisi olla väitöskirjan tekemisen sijaan sirkukseen liittyminen.

Nyt alkavat tämän muorin villasukat sutia, kun otan hieman vauhtia kiikkustuolissani ja paasaan ihan pikkuisen nykynuorisolle. Ensinnäkin, kun minä aikanani opiskelin niin yliopistolle hiihdettiin, eikä ollut edes sauvoja. Jos nyt kuitenkin ihan vakavasti puhutaan, meidän koulussamme on todella paljon hyvää, johon on syytä olla tyytyväinen. Opiskeleminen on toki rasittavaakin: stressiä, kalmanlinjoja ja vähäistä vapaa-aikaa, mutta siinä on myös sellaista vapautta, jota teillä myöhemmin työelämässä voi tulla ikävä. Jopa niin ikävä, että väitöskirjan kirjoittaminen voi tuntua lomalta. Nauttikaa siis opiskeluajastanne! Muistakaa, että nyt on aika hankkia sellaista osaamista, jolla erottaudutaan valitettavan suuresta työnhakijajoukosta. Harva opiskelija tulee ehkä ajatelleeksi, että tärkein oppi tulevaisuutta varten ei välttämättä piile katetuottolaskennan perusteiden hallitsemisessa tai eri yhtiömuotojen muistamisessa. Todennäköisempää on, että opiskeluun liittyvät taidot kuten esimerkiksi uuden asian nopea omaksuminen, oman työn organisointi, ryhmässä toimiminen ja aikataulussa pysyminen tulevat heti tarpeeseen työelämässä.

Siksi ehkä minäkin olen kovasti mieleni pahoittanut siitä, kun opiskelijat tulevat tunneille myöhässä, jos tulevat ollenkaan. Yöllä riekutaan juhlimassa ja aamulla torkutaan tunnilla, oi voi. On se kumma että niillä huithapeleilla ei ole mitään tavoitteita. Minulla sentään on se cowin ylewä tawoite saada painaa tohtorinhattu päähäni jonain päivänä, jotta voisin…pitää hitokseen hyvät juhlat. Että ehkä me, minä ja te rakkaat opiskelijamme, emme sittenkään ole niin kauhean erilaisia.

Anna Alapeteri-Marin

Englannin ja markkinoinnin lehtori

 

PS Jään vapaalle myös blogin kirjoittamisesta, mikä on ihan hyvä asia. Olen huomannut että olen alkanut toistaa itseäni opetuksen lisäksi myös blogikirjoituksissani. Jään siis vapaalle.

Tim Ferriss – Neljän tunnin työviikko (2013)

Haluatko päästä helpommalla?

Niin minäkin. Ja niin myös Tim Ferriss, jota helsinkiläiskustantamo Basam Books nimittää ”mediamaailman sähköjänikseksi, moniyrittäjäksi, enkelisijoittajaksi, menestyskirjailijaksi, bloggaajaksi ja laiskaksi himokuntoilijaksi” ja joka myös kertoo sinulle, kuinka.

Monella meistä työ sanelee, mitä 24-tuntiseen vuorokauteemme sisältyy. Provosoivasti nimetyssä modernissa klassikossaan ”Neljän tunnin työviikko” Ferris osoittaa, kuinka meistä jokainen voi tehostaa, ulkoistaa ja jopa laadullisesti parantaa omaa työntekoaan, alasta riippumatta. Esimerkiksi itse kirjastoalan opiskelijana voin helposti kuvitella, miten tämä kaikki pätee myös kirjastoympäristössä.

Hän mm. popularisoi jo 1800-luvulta peräisin olevan Pareton periaatteen, jonka mukaan ”80 % seurauksista johtuu 20 %:sta syistä” ja tarjoaa tälle käytännön sovellutuksia. Ferris vihjaa tyylikkäästi, että useat meistä haahuilevat päivästä toiseen sellaisten asioiden parissa, jotka eivät juurikaan näy itse lopputuloksessa. Minä ainakin, tunnustan.

Olitpa yrittäjä, palkollinen tai vaikkapa vasta jommastakummasta haaveileva – miksi et siis tehostaisi ajankäyttöäsi ja keskittyisi siihen, mikä on olennaista? Tämä on avain ”uusrikkauteen”, elämäntapaan, jonka ymmärrät luettuasi Tim Ferrissin ”Neljän tunnin työviikon”. Kipin kapin kirjastoon!

Kuva: Basambooks.com

-Olli Hiltunen, KIR2SN 

Oamk Alumni Night with International Students

Oamk Alumni had their first alumni event with international students and I had a great opportunity to take a part in it. It was Thursday evening November 6 in Business Kitchen. All I had to do was to sign in online in advance to secure a place for the event.

We had four guests from different home backgrounds and they all shared their journeys after graduating from OUAS. Coming from a different national background myself, it was very easy to relate and I learnt a lot from the advices they had for international students.

Each guest speaker came from different national as well as educational background so the topics were diverse and suited for students from different degree programmes.

 

The first guest speaker Toni Hämeenniemi now working at Piimega gave the students an insight into how he got himself a job through a summer training placement. At the end of the talk he also offered an opportunity to apply for the summer training placements. We also had Aterm Daniliant, a serial entrepreneur. As an entrepreneur himself he taught us to go after things we are passionate for instead of relying everything on schools. Binay Guragain who is working at Siili Solutions told us how his first professional job interview went and how he successfully got a job after that. He said learn everything from school but find something you like and go for learning that specific area in depth and finally Keith an entrepreneur at his own company Keken Verhoilu shared his story after moving to Finland. After each talk students had lots of questions during the Q & A session. I myself also had lots of questions to ask. I had always wondered what to expect after graduating when a student does not speak fluent Finnish. The answer was to go for an international company where English is the official working language or be good at something that Finnish skills is not required.

The talk was ended with great food from a newly opened Nepalese Restaurant ‘Sauraha’. We had more than enough to eat for a dinner so we were lucky enough to take some food home.


I could not thank enough Oamk Alumni for organising such an inspiring and great event as this where it was open for international students. We are definitely looking forward to more events to come in the future.

 

Jin Lee

Student of Business and IT degree programme

Korkeakouluissakin kiusataan

Kiusaamisesta puhuttaessa keskitytään usein peruskoululaisiin, ja nähdään kiusaaminen lasten välisenä ongelmana. Kiusaamista tapahtuu kuitenkin myös korkeakouluyhteisöissä. YTHS:n tutkimuksen (2008) mukaan jopa joka neljäs korkeakouluopiskelija on kokenut vähintään satunnaista kiusaamista. Eniten kiusaamista olivat kyselyn mukaan kokeneet ammattikorkeakoulussa opiskelevat naiset. Monet ovat kokeneet kiusaamista jo peruskoulussa, ja tämä vaikeuttaa kiinnittymistä uuteen yhteisöön, koska kiusattu asemoi itsensä vertaisryhmänsä ulkopuolelle ja luottamuksen rakentaminen on vaikeaa.

Kiusaamisen kokemus on aina subjektiivinen. Se ei kuitenkaan saa vaikuttaa siihen, miten kiusattuun suhtaudutaan. Kiusaamisen uhrin kokemuksen vähättely vain jatkaa kierrettä, eikä uhria tule syyllistää kuittaamalla hänet liian herkäksi tai kritiikkiä kestämättömäksi, vaikka kiusaaja itse ei välttämättä miellä omaa käytöstään kiusaamiseksi tai häirinnäksi.

Miten kiusaamiseen ja häirintään voidaan puuttua? Korkeakoulussa ei enää voi mennä kertomaan opettajalle tai vanhemmille ja odottaa, että he puuttuvat asiaan. Omin voimin kiusaamista tai häirintää kokenut ei kuitenkaan välttämättä pysty asiaa käsittelemään. OSAKOn häirintäyhdyshenkilöt tarjoavat tukea ja tarvittaessa apua asian viemiseksi eteenpäin.  Häirintäyhdyshenkilöillä on vaitiolovelvollisuus, ja heidät on koulutettu tehtävään.

Opiskelijan
kiusaamiselle loppu
meidän koulussa

Liisa Komminaho
hallituksen varapuheenjohtaja

Minä ja herra Gauss

Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin kun tenttejä tarkastin! En sen vuoksi, että opiskelijat olisivat niin huonosti osanneet, pikemminkin päinvastoin. Tällä kertaa kukaan ei esimerkiksi kertonut tunnettuna tosiasiana, että ”kahdenkertainen kirjanpito tarkoittaa sitä, että tilitoimiston lisäksi yrittäjä itsekin pitää kirjanpitoa”.  Itse arviointi ei myöskään aiheuttanut normaalia enempää päänvaivaa. Ainahan siinä toki omat haasteensa on, koska arvioinnin täytyy olla objektiivista ja oikeudenmukaista. Etenkin esseekysymysten arviointi on minulle joskus haasteellista, koska yleensä arvioin laskutehtäviä. Mutta tällä kertaa pääosa kysymyksistä oli tiliristikkojuttuja.

Pahan mielen aiheutti taas kerran herra Gauss käyrineen. Miksi hänen piti semmoinen mennä keksimään ja kenen idea oli, että sitä sovelletaan arvosanojen annossa? Niin juu, tiedän kyllä, että sitä ei sovelleta amk:ssa, eikä vissiin kohta enää ylioppilaskirjoituksissakaan. Mutta se nyt vain on jämähtänyt alitajuntaan niin, että mikä tahansa tenttitulosten jakauma, joka siitä poikkeaa, tuntuu jotenkin vääränlaiselta.

Otetaan nyt esimerkiksi viimeksi tarkistamani kolme eri tenttiä.  Ensimmäisen tentin (kirjanpitoa) arvosanajakauma oli alla olevan kuvion mukainen. Siis what!? Eihän tuo muistuta kellokäyrää mitenkään! No, toisaalta se kyllä on hyvin tyypillinen kirjanpidon tentin arvosanojen kuvaaja. Asiat kun tuppaavat olemaan sellaisia, että ne joko osaa tai sitten ei. Usein jakauma on vieläkin selkeämmin semmoinen, että on paljon kiitettäviä ja toisaalta hylättyjä ja ykkösiä. Välimallin arvosanoja taas näkee vähemmän.

 

Minä ja herra Gauss

 

Seuraavaa laskentatoimen tentti  tuotti vieläkin hermostuttavamman tuloksen. Arvosanat painottuivat vahvasti asteikon yläpäähän, kiitettäviä oli suorastaan laumoittain. Kun tuskailin tätä kyseiselle opiskelijaryhmälle, eräs opiskelija kysyi vähän närkästyneenä: ”Eikö me muka voida osata niin hyvin?” Selitin, että toki voitte, mutta minulla on huoli siitä, että tentti mahdollisesti oli liian helppo. Mutta kun asiaa mietin, niin tentti kyllä mittasi niitä asioita, joita opintojaksolla oli käsitelty.  Eli täytynee uskoa, että opetus on ollut tehokasta ja opiskelijat fiksuja ja ahkeria.

Kolmas tentti oli sisäisestä tarkastuksesta. Tämän opintojakson tulos (tentti+harjoitukset) olikin sitten palkitseva: vihdoinkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen,  tuloksena oli varmaankin ensimmäistä kertaa arvosanajakauma, joka edes etäisesti muistuttaa ”ihannetta”:

 

Minä ja herra Gauss

Kaiken tämän pähkäilyn tuloksena taisin itse asiassa vihdoinkin päästä eroon pakkomielteestäni. Hoksasin nimittäin sellaisen tosiasian, että eiväthän ne yo-kokeiden arvosanatkaan ihan luontojaan kellokäyrää muodosta, vaan arvosanat ”pakotetaan” tiettyihin prosenttimääriin. Ja meidän tenteissämme taas tavoitteena on ensisijaisesti mitata opiskelijoiden osaamista, ei kikkailla arvosanojen kanssa. Joten sori vaan, herra Gauss, kyllä en aio antaa sinun enää aiheuttaa itselleni mieliharmia!

Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori

Urheilija ja opiskelija

 

Siinäpä se, arkeni. Yhdeksän harjoitusta ja neljä kurssia. Keskimäärin joka toisen viikonlopun vietän bussissa matkustaen ympäri Suomea ja pelaten lentopalloa. Saattaa kuulostaa tylsältä, ja jopa rankalta, mutten tällä hetkellä voisi olla tyytyväisempi. Saan pelata ammattimaisesti sitä lajia, mistä olen pienestä pitäen haaveillut, sekä suorittaa koulutuksen, johon joissain muissa lajeissa ei ole edes mahdollisuutta.

Onhan tämä välillä rankkaa, sitä en kiellä. Kuitenkin silmissä siintävä valmistuminen, ymmärtäväiset opettajat, mahtavat joukkuetoverit sekä ammattimainen seura auttavat jaksamaan myös niinä vaikeimpina päivinä. Ne rakentavat merkityksellisyyden kokonaisuudelle. Herään aamulla 7.30 joka päivä ja lähden kehittämään itseäni treenisalille ja koulun penkille. Pikkuhiljaa olen kehittänyt itselleni jokaviikkoisen rutiinin, joka on helppo viedä läpi, koska tiedän mihin olen menossa. Suunnittelemalla menoni huolellisesti jää aikaa myös tehdä muita juttuja. Ehdin ihan oikeasti pelaamaan välillä snookeria ja vaikkapa metsästämään.

Urheilumaailman tunteminen on auttanut paljon koulunkäynnissä. Usein huomaan miettiväni asioita luennoilla urheilun näkökulmasta. Miten jokin markkinoinnin osa-alue hoidetaan urheiluseuroissa? Miten markkinointia johdetaan? Miten viestintääsuunnitellaan? Urheiluseurat ovat usein hyviä esimerkkejä, koska niissä on erittäin paljon kehitettävääja erilaisia ideoita voidaan toteuttaa suhteellisen vapaasti. Mikäli sinusta tuntuu, ettei jokin asia aukene, suosittelen miettimään sitä oman harrastuksesi tai mielenkiintosi kautta. Se auttaa monta kertaa tuomaan tarvittavan kosketuspinnan teorian ja käytännön välille. Näin saan konkretisoitua asioita, eikä tarvitse valmistumisen jälkeen miettiä, jäikö minulle mitään käteen tästä koulusta.

Ehkäpä tärkein taito, jonka olen voinut joukkueurheilusta tuoda koulu- ja yritysmaailmaan, on kyky työskennellä erilaisten ihmisten kanssa ja muodostaa niistä entistä parempi yksikkö. Yksikössämmekin teemme paljon ryhmätöitä, joten ottakaa niistä opiksenne ja pyrkikää vaihtelemaan ryhmän jäseniä mahdollisuuksien mukaan. Erilaiset ajatukset saavat myös omaan ajatteluun uusia vivahteita. Työelämään siirtyessäsi voit olla aivan varma, että joudut tekemisiin todella monenlaisten ihmisten kanssa. Lisäksi voit oppia uusia tapoja tehdä asioita, koska käyttämäsi keino ei todellakaan ole aina se tehokkain.

Uskaltakaa pistää itsenne likoon ja tehdä vaikeitakin valintoja unelmienne eteen, sillä se tulee palkitsemaan teidät vielä jossain vaiheessa. Helppoa siitä matkasta ei ole tulossa, mutta sitä onnistumisen tunnetta, kun saavutat unelmiasi ei todellakaan voi rahalla ostaa. Sen voin kertoa.

Juho Rajala, Lentopalloilija, opiskelija

Opiskelijat matkalla Tradenologiaan

Tradenomiopiskelijoiden reissu Tradenologia-tapahtumaan Turkuun starttasi Teuvo Pakkalan kadun kampuksen edestä torstaiaamuna 6. marraskuuta kello 7.15. Mukana oli 41 opiskelijaa, joista suuri osa oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Aikaisesta herätyksestä huolimatta bussi huokui intoa startatessa tien päälle. Kaikki tiesivät, että seuraavat kaksi seuraavaa päivää tulevat olemaan täynnä mukavaa ohjelmaa ja unohtumattomia muistoja.

Tradenologia on vuosittain järjestettävä, Suomen tradenomiopiskelijat yhteen tuova tapahtuma, jonka järjestäjäkaupunki vaihtuu vuosittain. Tänä vuonna vetovastuu oli Turun tradenomiopiskelijayhdistys Trade ry:llä. OAMKn alumnit olivat mukana sponsoroimassa Oulun Tradenomiopiskelijayhdistys Ultra ry:n matkaa.

 

Opiskelijat matkalla Tradenologiaan

Osa opiskelijoista vielä keräsi voimia päivään ensimmäiset tunnit reissusta.

Ensimmäinen pysähdys reissulle oli Hirvaskankaan ABC:llä. Hirvaskankaalta lähdettäessä aamu-unisimmatkaan eivät malttaneet enää nukkua. Ultran toimijat pitivät aivoriihtä, millaisia tapahtumia opiskelijat toivoisivat alumnien pitävän opiskelijoille. Rennot illanvietot ja työelämälähtöiset opiskelijoihin asioihin liittyvät seminaarit sekä uratarinat olivat toivottuja. Lähes puolelle opiskelijoista alumnien toiminta oli jollain tavalla tuttua, oli nähty tapahtumakutsuja Oivassa tai törmätty vapun aikaan Wappurallyssa.

Opiskelijat matkalla Tradenologiaan

Ultran Aleksi kertomassa alumnien toiminnasta.

Lähes yhdeksäntuntinen bussikyyti päättyi neljän maissa iltapäivällä Turun kauppatorille, jonka läheisyydessä hotellit sijaitsivat. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli asettautua hotelleihin, hakea seuraavaan päivään tarvittavat rastisuunnistusvälineet ja tavata muiden kaupunkien opiskelijoita. Ilta päättyi Nightclub Börsissä järjestettäviin iltabileisiin, jossa esiintyjänä toimi Spekti.

Toinen päivä käynnistyi virallisesti kello 12, kun rastisuunnistus alkoi. Rastit sijaitsivat ympäri Turun keskustaa anniskeluravintoloissa. Ulkopuolisilla riitti ihmeteltävää, kun noin yhdeksänsataapäinen teemaltaan avaruusasuihin pukeutunut opiskelijajoukko vaelsi kaduilla.  

Kuvassa Men In Black –teeman mukaan pukeutuneet Aleksi Rankka, Ville Komulainen ja Miia Pieniniemi.

 Illalla selvisi rastisuunnistuksen voitto, joka meni tänä vuonna Kuopioon. Saipa Oulukin erityismaininnan rastien suorittamisesta. Lauantaina hotellien luovuttaminen oli puolen päivän maissa, josta lähti matka takaisin Ouluun. Matka meni kerratessa muutaman päivän tapahtumia ja suunnitellessa jo uusia seikkailuja.

 

Ville Komulainen

Puheenjohtaja

Oulun Tradenomiopiskelijayhdistys ULTRA ry

 

Joululahjaksi ystävä

Opiskelijakunnan koordinoiman ystäväperhetoiminnan pilottikierros päättyi viime elokuussa. Rohkaisevan palautteen kannustamana toimintaa päätettiin jatkaa, ja uuden kierroksen haku onkin parhaillaan käynnissä. Toiminnan perusideana on saattaa yhteen paikallisia perheitä ja kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita. Yhteisen tekemisen kautta opiskelijat saavat paremman tuntuman ihan tavalliseen suomalaiseen ja oululaiseen elämään, ja vastavuoroisesti perheille tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus tutustua uuteen kulttuuriin ja kenties nähdä oma kotimaansa ihan uusin silmin. Oletko esimerkiksi koskaan ajatellut, miten montaa erilaista maitoa suomalaisissa kaupoissa myydään? Mitä ihmeen eroa niissä on? Yhteisen jutustelun ja tekemisen lomassa myös kielitaito vertyy puolin ja toisin.

OSAKOn ja Oamkin yhdessä toteuttama pilottikierros kesti kahdeksan kuukautta, joiden aikana perheet ja ystäväopiskelijat muun muassa kokkasivat, leipoivat ja katsoivat elokuvia yhdessä, tekivät pieniä retkiä, juhlivat syntymäpäiviä ja ihan vain keskustelivat elämästään ja arjestaan kahvikupillisen ääressä. Monien perheiden lapset olivat nauttineet uudesta ystävästä siinä missä aikuisetkin.

Perheet ja opiskelijat yhdistetään hakemusten perusteella huomioiden erityisesti harrastukset, kiinnostuksenkohteet ja toiveet. Jos perheessä on Oamkin henkilökunnan edustaja, valitaan ystäväopiskelija toiselta kampukselta. Yhteisen aloitustapaamisen jälkeen toiminta jatkuu itsenäisesti, ja perheet ja opiskelijat sopivat keskenään kuinka usein he haluavat tavata ja mitä tehdä.

Perhe ei ole ohjelmatoimisto. Perhe on ystävä. Perhe saattaa myös olla ainoa ikkuna suomalaisuuteen toisten ulkomailta muuttaneiden kanssa opiskelevan ja asuvan opiskelijan elämässä. Monet kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoistamme eivät ole esimerkiksi koskaan käyneet suomalaisessa kodissa.

Haastan jokaisen Oamkin henkilökunnan jäsenen puntaroimaan hetken verran sitä mahdollisuutta, että ryhtyisi ystäväperheeksi. Haastan myös jokaisen opiskelijan miettimään, kenelle kertoisi toiminnasta. Ehkäpä omille vanhemmille? Isoveljelle? Kummitätille? Perheen kokoonpanolla ei ole väliä; pariskunnat, sinkut, lapselliset, lapsettomat, yksinhuoltajat ja eläkeläiset voivat kaikki toimia ystäväperheenä. Tärkeintä on avoin ja positiivinen asenne sekä kohtuullinen englanninkielentaito. Turha itsekriittisyys kannattaa kuitenkin unohtaa, sillä täydellinen ei tarvitse olla.

Lisää toiminnasta voi lukea Heimosta ja sivulta oamk.fi/ystavaperheet.

Joululahjaksi
voi antaa hieman aikaa
ystävyyttäkin

Tanja Vallo, OSAKOn kulttuurisihteeri

Kuinka turvallinen säteilyn käytön harjoittelu aloitetaan Oamkissa?

Ensimmäisen vuoden röntgenhoitajaopiskelijat aloittavat lääketieteellisen säteilyn käytön harjoittelun hyvin pian opintojen alkamisen jälkeen. Näin loppusyksystä opiskelijoilla on takana jo useampien viikkojen opinnot, ja he siirtyvät tekemään itsenäisiä harjoitustehtäviä simulaatiotilaan. Oamkissa radiografian ja sädehoidon tutkinto-ohjelmalla...