Monthly Archive: tammikuu 2015

Onervan ja Finnan tarina osa 1/3

Kirjaston henkilökunta oli viime vuonna melko innostunut Bitstrips-ilmiöstä, minkä seurauksena kehittelimme kirjastolle oman Onerva-maskotin. Onerva ei perustu yhteen tiettyyn henkilöön, mutta kiteyttää monia kirjaston henkilökunnalle yhteisiä ominaisuuksia.

Viime vuonna ajankohtaista oli myös Leevi kokoelmatietokannan uuden käyttöliittymän käyttöönottaminen. Tiivis työskentely Leevi-Finnan parissa aiheutti sen, ettei aiheesta päässyt eroon Facebookissakaan, vaan kehitystyön patoutumat purkautuivat melkein itsestään Bitstrips-ruutuihin.

Näistä ruuduista on nyt koottu pieni sarjakuva, joka kertoo Finna-järjestelmään liittyvistä odotuksistamme, sen parissa kohdatuista haasteista sekä niiden ratkaisemisesta. Olkaapa hyvä!

 

Osa 1: Love is in the air

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jatkoa seuraa ensi perjantaina …

Kansainvälisyys kuuluu kaikille

Mitä on kansainvälisyys Oamkissa? Tähän monelle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen vaihto-opiskelijat, englanninkieliset tutkinto-ohjelmat ja kansainvälinen eli kv-tuutorointi. Ne ovat tietysti iso osa Oamkin kansainvälisyyttä, mutta kansainvälisyys on myös paljon muutakin. Nykypäivänä kansainvälisyyttä on kaikkialla eikä sitä voi erottaa omaksi asiakseen. Parhaimmillaan kansainvälisyys on arjen pieniä asioita kuten sitä, että OSAKOn viestintä on yleensä sekä suomeksi että englanniksi.

Siinäpä oli päivän liipalaapa ja nyt käyn asiaan. Kuinka moni tiesi, että kaikki OSAKOn tapahtumat on tarkoitettu kaikille meidän opiskelijoille, ellei toisin mainita? Se että Facebookissa Kemin lumilinnareissun kuvaus on ensin englanniksi ja vasta sitten suomeksi ei tarkoita sitä, että tapahtuma olisi tarkoitettu pelkästään vaihtareille. Olen kuullut todella monen ihmisen suusta, ettei vaihtareihin pääse tutustumaan missään. Se on totta, että tässä asiassa on kehittämisen varaa, ja aion omalta osaltani keskittyä erityisesti tähän ongelmaan tänä vuonna.  Mutta, kuten otsikkokin sanoo, kansainvälisyys kuuluu kaikille. Sen edistäminen ei ole vain koulun ja järjestöjen tehtävä vaan jokainen voi vaikuttaa asioihin itse. Voit esimerkiksi hakea kv-tuutoriksi. Haku on käynnissä ja tietoa löytyy muun muassa OSAKOn nettisivuilta ja eilen 28.1. kaikille opiskelijoille sähköpostiin lähetetystä opiskelijatiedotteesta.

Kaikilla ei tietysti ole mahdollisuutta lähteä vaihtoon tai toimia kv-tuutorina, joten myös matalan kynnyksen kansainvälistymismahdollisuuksia tarvitaan. Niitä kehitellään ja parannellaan Oamkissa ja täällä OSAKOn kellarissa kaiken aikaa. Ja ainahan voi kysyä vaikkapa omilta opettajilta, onko omalla alalla tällä hetkellä vaihtareita ja miten heihin saisi yhteyden.


Kansainvälisyys
tulevaisuus arkinen
kuuluu kaikille

Sami Heinonen
OSAKOn hallituksen jäsen, kansainväliset asiat

Helppoahan se on kysyä vai onko sittenkään?

Oamkin opiskelijakysely järjestetään helmikuussa. Nyt toteutettavassa kyselyssä opiskelijat antavat palautetta koulutusteemasta. Mikä koulutuksessa toimii hyvin, mikä taas kaipaa kehittämistä? Kysely koostuu osiosta, joissa käsitellään ohjausta, opetusta, opiskelua, arviointia, oman osaamisen kehittymistä sekä tyytyväisyyttä opintojen kokonaisuuteen.

Opiskelijoiden palaute ammattikorkeakoulun toiminnasta on arvokasta. Kyselyn tuloksia käytetään ammattikorkeakoulun toiminnan parantamiseen sekä koulutuksen kehittämiseen. Mutta mitä ajatella kysymisestä, tarkemmin ottaen kyselytutkimusten kysymyksistä? Onko kysyminen vaikeaa vai helppoa? Kyselyn ja kysymysten hyvä suunnittelu säästää varmasti paljon vaivaa ja aikaa, mutta tämä suunnittelutyö ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Kysymyksen laatimisen tavoite on saada aikaan kysymys vastausvaihtoehtoineen, jonka vastaaja ja kysymyksen tekijä tulkitsevat samalla tavoin, ja johon vastaaja kykenee vastaamaan, ja johon vastaaja haluaa vastata. Jos vastaajan ymmärtämis- tai kohtaamiskynnys kysymyksestä kasvaa kohtuuttoman suureksi, vastaaja lopettaa yhteistyön. Suhteellisen harvoin vastaaja tietoisesti ryhtyy muuntamaan vastauksiaan pelleilymielessä.

Vastaajat voivat tulkita yksinkertaiseltakin näyttävän kysymyksen eri tavoin. Kysymyksen sanamuoto on siis äärimmäisen tärkeää. Jopa yhden sanan, joka ei vaihda lauseen loogista merkitystä, muuttaminen näkyy yllättävän selkeästi tuloksissa. Sanamuoto yleensä joko vahvistaa tai heikentää vallitsevaa suuntaa, mutta mielipiteiden suuntaa on jo vaikeampi muuttaa.

Kysymisen ja ylipäätään mittaamisen avulla halutaan saada tehtyä jotain, ei pelkästään tietää jotain. Tässä kohtaa usein langetaan niin sanottuun ”so what” tai nice to know” -ongelmaan, jossa isollakin kysymyspatteristolla selvitetään aihetta laajasti ja näennäisen syvällisesti, mutta jossa lopputulos on kuitenkin yleisluontoinen tai vain ajatuksia herättävä.

Kyselyn kysymysten tekemisessä onnistuu, jos on tiukka ote siihen, että kyselyn jokaiselle kysymykselle löytyy kunnon perustelu, tieto siitä mitä kysymykset oikein mittaavat, ja että ilman ”seuraamuksia” saadulla palautteella ei ole merkitystä. Hyvä kysymys avaa helposti ovia kehittämiseen taikka toiminnan uudistamiseen, ja hyvään kyselylomakkeeseenhan tarvitaan vain hyviä kysymyksiä.

Stanley Payne toteaakin teoksessaan The Art of Asking Questions, että ”tilastollisilla menetelmillä tuloksia voidaan parantaa prosentin kymmenyksiä, mutta virheellisesti suunnitellut kysymykset voivat viedä harhaan kymmeniä prosenttiyksikköjä.”

Ismo Kinnunen
Kehityspäällikkö 

Alumnit tukemassa alakohtaista alumnitoimintaa

Monenmoista ja monenlaista tapahtumaa ovat opiskelijat ja valmistuneet järjestäneet kerätäkseen porukkaa kasaan ja oppiakseen uutta sekä päästäkseen tapaamaan tuttuja ja viettämään mukavaa aikaa. Tässä lyhyet kuvaukset muutamista viime vuoden tapahtumista, joita Oamkin Alumnit pääsivät avustamaan:

 

Ensihoitajat kokoontuivat Oulun ammattikorkeakoulussa

 

Oulun ammattikorkeakoulussa (Oamk) on järjestetty ensihoitaja (AMK) -koulutusta vuodesta 1999 alkaen. 15-vuotisen koulutustaipaleen kunniaksi Oamkin sosiaali- ja terveysalan yksikössä järjestetettiin 7.11.2014 kurssitapaaminen, johon kutsuttiin kaikki Oamkissa ensihoitaja (AMK) -tutkintoa opiskelleet henkilöt.

Tilaisuus alkoi ”vanhalla tutulla” koulullamme Oulun Kiviharjuntiellä. Ilta jatkui buffet-ruokailun ja vapaan illanvieton merkeissä Oulun keskustassa (kuva). Tilaisuus onnistui loistavasti ja palaute oli pääasiassa positiivista. Tapahtumaa sponsoroivat useat eri yritykset ja yhteisöt – ilman heidän tukeaan ei tapahtuma olisi sujunut niin joustavasti.

Vaikka jotkut asiat ovat viidessätoista vuodessa muuttuneet, yksi asia ei muutu: ensihoitajien ryhmähenki!
Lue koko teksti osoitteesta: http://www.ensihoidontiedotus.fi/index.php/286-oulun-ensihoitajat-kokoontuivat
Teksti: Jaakko Linna Kuva: Jenna Peteri

 

FTK0 pikkujoulut ja jälleennäkeminen Haraldissa

 

              

 

Vuonna 2010 fysioterapian opinnot aloittanut ryhmä vietti pikkujouluja ja samalla jälleennäkemisiä 21. marraskuuta. Ravintola Haraldin antimista nautti iso osa ryhmäläisistä, suurin osa jo valmistuneita fysioterapeutteja ja loput aivan valmistumisen kynnyksellä olevia opiskelijoita. Illan aikana vaihdeltiin kuulumisia ja kerrottiin, mitä elämä pitää tällä hetkellä sisällään. Osa valmistuneista on siirtynyt jatko-opintojen pariin, mutta suurin osa tekee työtä fysioterapeuttina. Ilta oli onnistunut ja opiskeluvuosien aikana läheisiksi tulleiden opiskelukavereiden kesken ei näkynyt turhaa ujostelua, vaan ravintolassa raikui nauru ja kaikkien kasvoja koristi hymy. FTK0 kiittää Alumniyhdistystä saamastaan tuesta tapahtumaan.

 

Oamkin ja Oulun yliopiston kirjasto-opiskelijoiden illanvietto

 

 

Oamkin kirjasto- ja tietopalvelualan ja Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen opiskelijat kokoontuivat yhteiseen illanviettoon Rakennusmestareiden saunalle 13.12.2014. Tapahtuman järjestäminen koettiin tarpeelliseksi, koska saman alan opinnoista huolimatta yhteisiä tapahtumia yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoilla ei ole viime aikoina ollut. Tapahtuman tarkoituksena olikin luoda yhteistyötä koulujen välille ja tutustua saman alan ihmisiin rennoissa merkeissä. Innokkaita opiskelijoita ja alumneja ei juuri tarvinnut paikalle houkutella, sillä tapahtumaan varatut 40 paikkaa täyttyivät nopeasti. 

Illan ohjelmaan kuului hyvän ruuan ja juoman lisäksi tutustumista sitsikulttuuriin. Koulutukseen ja alumnitoimintaan liittyvien puheenvuorojen välissä tutustuttiin toisiin opiskelijoihin maljan nostojen ja sitsilaulujen myötä. Loppuilta kului rattoisasti vapaan seurustelun ja saunomisen merkeissä. Toivottavasti koulujen väliselle yhteistyölle saadaan jatkoa tulevaisuudessakin!

Teksti: Marisa Ylisuutari Kuva: Olli Salmi

 

Sponsorointia järjestämällenne tapahtumalle?

 

Onko teillä suunnitteella luokkakavereiden kanssa illanvietto tai oletteko järjestämässä koulutusohjelmanne osalta isompaa tapahtumaa, johon tarvitsisitte rahallista avustusta? Alumnit voivat olla mukana tukemassa tapahtumaa rahallisella korvauksella. Jätä vapaamuotoinen hakemus avustustarpeesta osoitteeseen alumni@oamk.fi. Hakemuksen tulee sisältää arvioitu henkilömäärä, päivämäärä, aika, sisältö ja kenelle järjestetään sekä perusteluja siitä, miten tapahtuma liittyy työelämään, valmistumiseen tai alumniuteen.  Hakemukset käsitellään tulevassa hallituksen kokouksessa ja päätös ilmoitetaan tapahtuman järjestäjälle.  Mahdolliset avustukset maksetaan tapahtuman jälkeen osallistujamäärän mukaan.

Tapahtumaan toivotaan mukaan opiskelijoita, henkilökuntaa ja/tai alumneja. Tapahtuman jälkeen toivomme järjestäjiltä lyhyttä selostusta kuvien kera, että miten tilaisuus sujui. Kuvat ja tekstit julkaistaan täällä Oamkin Alumnien blogissa.


Mukavin terveisin,

Oamkin Alumnit ry hallitus

John Varley: Hyvästi, Robinson Crusoe (WSOY 1989)

Luin teini-ikäisenä vinon pinon tieteiskirjallisuutta laidasta laitaan, mutta kukaan muu kirjailija ei ole tehnyt minuun yhtä lähtemätöntä vaikutusta kuin yhdysvaltalainen John Varley (s. 1947), jonka scifi-novellit mullistivat aikoinaan maailmankuvani täydellisesti. Varleyn tuotantoa ei ole juurikaan käännetty suomeksi, joten Hyvästi, Robinson Crusoe on monella tapaa harvinainen helmi, jota ei enää löydä kuin kirjastoista ja antikvariaateista. Käännöksenä se on kuitenkin suoraan sanottuna onneton, joten kehotan ehdottomasti tutustumaan Varleyn novelleihin ensisijaisesti alkuperäiskielellä eli englanniksi, mikäli suinkin mahdollista.

Hugo- ja Nebula-palkitun Varleyn novelleissa lähtötilanne on useimmiten se, että ihmiskunta on – maapallon ylivoimaisille avaruudesta saapuneille muukalaisille menetettyään – levittäytynyt muualle aurinkokuntaan Merkuriukselta aina Plutoon saakka. Toisin kuin moni muu tieteiskirjailija, Varley ei kuitenkaan keskity varsinaiseen avaruusmatkailuun tai -uudisraivaukseen vaan tarkastelee ihmiskunnan sopeutumista uusiin olosuhteisiin pääosin yksilötasolta käsin. Sukupuolenvaihdokset ja niihin liittyvät konfliktit, kloonaus, aivojen muistisisällön manipulointi, aikamatkustus – Varleylle mikään ei ole pyhää tai vierasta, vaan hän kuvaa ja analysoi niin konflikteja, seksuaalisuutta kuin vammaisuuttakin kiertelemättä ja raikkaan suorasukaisella otteella. Varleyta on myös kiitetty vahvoista, aktiivisista naishahmoista; itselläni oli teininä ajoittain vaikeuksia erottaa, kumpaa sukupuolta novellin päähenkilö kulloinkin oli, mutta aikaa myöten opin myös kysymään itseltäni, onko sillä oikeastaan edes mitään väliä.

Wikipedian mukaan Varleyta on verrattu muun muassa Robert A. Heinleiniin, sillä kirjailijoiden teemoissa on kieltämättä joitakin samankaltaisuuksia. Muistini mukaan Heinlein on kuitenkin selvästi raskaampaa tavaraa kuin Varley, jonka tarinoissa on poikkeuksetta vähintäänkin häivähdys huumoria ja aivan erityislaatuista kepeyttä. Vaikka Hyvästi, Robinson Crusoen novellit ovatkin peräisin 70- ja 80-luvuilta, etenkin seksuaalisuuden eri ilmentymiin ja ihmisen geneettiseen muokkaukseen sekä ulkoisten piirteiden ja ominaisuuksien muunteluun liittyvät teemat ovat edelleen monella tapaa ajankohtaisia. Olenkin yhä sitä mieltä, että tämä on (Alfred Besterin Määränpäänä tähdet -teoksen ohella) paras tieteiskirja, jonka olen koskaan lukenut, ja suosittelen tätä lämpimästi sellaisille scifiharrastajille, jotka eivät pelkää (vaihteeksi) sukeltaa ihmismielen syövereihin intergalaktisten rymistelyseikkailujen sijaan.

Alexandria (KIR3SN)

Iloisia lähtölaukauksia uuteen vuoteen koulutuksineen ja haasteineen

Kohta on jo kuukauden päivät saanut toimia hallituksen puheenjohtajana ja fiilikset ovat hyvät! Päivät ovat pitkiä, mutta samalla niin mielenkiintoisia, ettei välillä edes huomaa illan saapumista. Hallituksella juttu lentää leppoisasti ja yleinen fiilis on toimistolla hyvä. Ryhmäytyminen on ollut  tehokasta ottaen huomioon hallituksen miltei täyden vaihtumisen ja monien uusien ihmisten kanssa täyspäiväisen toimimisen. Välillä on pidemmänkin päivän jälkeen huomattu naurua ja vitsiä riittävän hapenpuutteeseen asti, vaikka jokainen voisi päivän töidensä puolesta kotiinkin jo lähteä.

Viime vuoden lopulla puheenjohtajisto pääsi jo tutustumaan koko Suomen opiskelijakuntaporukan puheenjohtajistoon johtamiskoulutuksessa Helsingissä. Tietoa ja ideoita tarttui paljon päähän, joten itse virkakausi alkoi monin uusin ajatuksin. Porinaa riitti sekä työssä jaksamisesta, porukan johtamisesta että virallisemmista lain kiemuroista työsopimuksineen.

Olimme myös koko hallituksen, pääsihteerin ja koulutussihteerin sekä tietysti edustajiston puheenjohtajien kanssa jokavuotisella 18.1-20.1. SAMOKin järjestämällä lähtölaukauksella, jossa tutustuimme luentojen ohella ympäri Suomea toimiviin opiskelijakuntiin. Hauskaa oli ja yhteistyösuunnitelmia saatiin jo monien kanssa aluille erinäisistä asioista!

Vuoden näkymissä ensimmäisenä isona asiana on lähestyvät eduskuntavaalit ja paneeleiden järjestely, joista varmasti enemmän kirjoitusta niiden lähetessä. Muita mielenkiintoisia ja mahdollisuuksiakin avaavia myllerryksiä on opiskeluterveydenhuollon uudistus, jossa aiomme olla aktiivisina vaikuttajina, sekä liikuntatuutoroinnin kehittäminen myös kulttuuria koskevaksi. Isoimpana projektina käynnistämme työryhmän viemään eteenpäin opiskelijatalohanketta!

Lähtölaukaus ol
Kouluttautumiset män
Haasteet vain jatkuu

Juha Heikkinen, hallituksen puheenjohtaja

Tuomo Kilpeläinen: Kahvakuulakoulu (2012)

Tuomo Kilpeläisen Kahvakuulakoulu on oivallinen tietopaketti kahvakuulailusta niin aloittelijalle, aiemmin kahvakuulailua harrastaneelle kuin kahvakuulaohjaajallekin. Kirja antaa hyvät perustiedot kahvakuulaharjoittelusta väläyttäen myös hieman kahvakuulailun historiaa ja kilpailutoimintaa.

Kahvakuulailu on monipuolista liikuntaa, jossa kehittyminen voi jatkua pitkään ja haasteita riittää. Kahvakuulaharjoittelu voi olla askeettista voimailua, toiminnallista harjoittelua tai kestävyysliikuntaa. Harjoittelulla on aina monia ulottuvuuksia. Kahvakuulailun perustana ovat heilurimaiset liikkeet, kuten etuheilautus sekä painonnostosta tutut perusliikkeet tempaus, rinnalleveto ja työntö. Kahvakuulailu kehittää lihaskunnon lisäksi kehonhallintaa, tasapainoa, kestävyyttä ja liikkuvuutta. (Kilpeläinen 2012, 15.)

Kirjan laajan liikepankki -osion värikkäät ja inspiroivat valokuvat sekä selkeät kirjalliset ohjeet esittelevät ja opastavat kahvakuulaliikkeiden suorittamisessa. Osio jakautuu kahvakuulailun lämmittely- ja perusliikkeisiin sekä pariharjoitteisiin. Siellä täällä liikepankkia on myös kuulapattereita, jotka sisältävät pieniä harjoitekokonaisuuksia. Harjoittelun syrjään pääsee mukavasti kiinni myös kirjan loppuosan kolmen erilaisen kahvakuulailun malliviikon kautta, jossa huomioidaan erilaiset liikkujat aina aloittelijasta aktiivikuntoilijaan.

 

Kahvakuulakoulu on kerrassaan toimiva kokonaisuus tiedonjanoiselle!

 

– Jenna Ollikainen, KIR3SN

Pysäköi aina alamäkeen

Jos autossa on käynnistysvaikeuksia, se kannattaa pysäköidä alamäkeen. Näin voi lähtiessään aina turvautua mäkistarttiin.

Nämä Gradutakuu.fi-sivulta poimitut lauseet sopivat mielestäni hyvin näin lukuvuoden alkajaisiksi ja miksei vaikka perjantaipäiviinkin. Jos sinulla on käynnistysvaikeuksia – loman jälkeen, maanantaisin – niin et ole todennäköisesti osannut lopettaa työskentelyä kohtaan, josta on helppo jatkaa. Itse lähdin vapaajaksolle joulukuussa siten etten enää muistanut tammikuussa, että mitä jäi tekemättä ja mistä pitäisi aloittaa. Erinäisiä muistilappuja olin jättänyt työpöydälle ja kalenteriin. Käsialastakaan ei saanut selvää. Lomailu Marokon auringon alla vei viimeisetkin muistinrippeet.

Jostain luin, että töihin paluu loman jälkeen olisi aamuheräämisen vuoksi hankalaa. Onhan se toki mukavampi herätä ilman kännykän soittoääntä. Soittoäänen voisin kyllä muuttaa vähemmän ärsyttäväksi. Lomalla asiat tehdään omaan tahtiin – harvoin asiat on kalenteroitu. Toisaalta kylläpä ne lomapäivätkin jonkinlaista rutiinia noudattavat.

Työ – aikataulutus – Outlook-kalenteri täyttyy opetuksista, kokouksista, tapaamisista jne. Kalenterin avulla arki jaksottuu ja arjen hallinta paranee. Alkuvuodesta tuntuu, että kaikki on yhtä kaaosta ja moni asia pitäisi saada valmiiksi heti ensimmäisen työviikon aikana. Kannattaa priorisoida – asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Löytää työn tekemiseen omaa tahtia. Aivan varmasti tulee yllättäviä työtehtäviä ja suunnitelmia pitää muuttaa. Tärkeysjärjestyskin muuttuu. Kahden työviikon jälkeen tuntuu ettei työpaikalta ole ollutkaan pois ja olihan siinä ensimmäisellä työviikolla jo vuoden ensimmäinen arkivapaakin!

Lomalta paluu voi antaa uusia näkökulmia työhön. Mieti syksyn kokemuksiasi. Peilaa niitä tämän kevään suunnitteluun. Mieti työkäytäntöjäsi ja järjestä työtäsi uudella tavalla, jos mahdollista. Jos vaikka yhden muutoksen tekisi.

Zef.fi-sivuston – 10 vinkkiä joilla töihin paluu elämän parasta aikaa – bonusohjeena lopuksi: Nyt. Mene ja nauti työstäsi! Raivostuta työkaveria innostuksellasi! Jaa hyvää mieltä säästelemättä kanssaeläjillesi! Kesälomamatka on ainakin jo varattu, sillä voisin raivostuttaa 😉

Hyvää alkanutta lukuvuotta kaikille ja ei muuta kuin parkkeeraamaan autoa vaan joka perjantai alamäkeen! Alamäen löytäminen saattaa toki olla haasteena täällä Oulussa 😉

Paulina Melakari-Mustonen
Kulttuurialan yksikön lehtori ja laatukoordinaattori

Tuija Lehtinen: Traktori (2007)

Kaaduin sängylleni, hautasin kasvot tyynyyn ja itkin niin, että sänky tärisi. Maksim Gorki tuli hätääntyneenä nuolemaan kättäni, mutta tönäisin sen pois. Maailma oli musta, lohduttoman musta.
– Riki hei, Rauni huusi eteisessä. – Tiedätkö sä, että Tiuku on lempannut sut?
Rauni kurkisti huoneeseeni ja olisin kuristanut sen, jos olisin jaksanut.
– Näköjään tiedät, Rauni totesi ja jatkoi rallatellen matkaansa.
Olin varmaan viimeinen, joka sai tietää asian.

Riki Helteen elämä romahtaa, kun hän näkee ensirakkautensa Tiukun toisen pojan sylissä. Sydänsuruista toipuakseen 15-vuotias poika hankkii traktorikortin ja lähtee tien päälle Bertalla, koppimallisella vuoden 1979 Valmet 1102 –traktorilla, jonka hän peri isosedältään pulsaattorikoneiden ja putkiradioiden lisäksi. Matkaan lähtee, tosin vanhempien määräyksestä, myös kommunistikirjailija Maksim Gorkin mukaan nimetty ruttukuonoinen koira. Matkalla vanhat kodinkoneet osoittautuvat oivaksi maksuvälineeksi ja koirakin kerää mukavasti tyttöjen huomiota.

Taipaleellaan hän kohtaa erikoisia persoonia, joita voisikin kuvitella maaseudulla tapaavansa: hangoilla uhkailevan eläköityneen opettajan, iäkkään mansikoita viljelevän pariskunnan ja oman kylän tyttöjä puolustavia mopopoikia. Lisäksi kirjasta voi bongata jo ennestään Tuija Lehtisen nuortenromaaneista tuttuja henkilöitä.

Riki ajautuu melko erikoisiin tapahtumiin: hän muun muassa joutuu kuljettamaan traktorinsa peräkärryssä täytettyä hirvenpäätä ja suksiboksissa olevaa ruumista. Onneksi hän saa peräkärryynsä välillä myös elävää seuraa, sillä joskus hän poimii kyytiinsä söpöjä liftarityttöjä, joista ainakin yhteen Rikillä on loppumatkasta vaikeuksia suhtautua pelkkänä kaverina.

Riki toteuttaa isosetänsä täyttämättömän unelman ja palaa kotiin uutena miehenä uusine rakkaushuolineen. Matkasta muistoksi hänelle jää Bertta-avaimenperä, yksi putkiradio ja irvokas sikamuki sekä kirjekuori täynnä rahaa.

Traktori on taattua Tuija Lehtisen laatua.


Lue myös nämä Tuija Lehtisen nuortenromaanit:
Mopo, 2005
www.liisanblogi.net, 2006


– Salla, KIR3SN

Tapahtuipa kerran Terveysalan tietojärjestelmät kurssilla

– Tässä olisi tämä anamneesi, aloitettaisiinko tästä?

– Siis mikä? Amnesia?

– Eikun anamneesi, nämä potilaan esitiedot

– Jaa, ok. Mitä kenttiä siihen tarvitaan ja minkä tyyppisiä?

– Öö.. anteeksi mitä?

– Niin. Oireet? String, char, null ja montako merkkiä jne?

– Mistä sinä puhut?

 

Eri ammattiryhmien on välillä haastavaa ymmärtää toisiaan. Terveydenhuoltoalalla oleva ihminen puhuu epikriisistä, anamneesista, “serpistä” ja tietojenkäsittelytieteiden ihminen puhuu tietojärjestelmistä ja ohjelmoinnista. Eri ammattialojen edustajat eivät välttämättä ymmärrä toistensa kieltä tai ymmärrä eri ammattiryhmien työn haasteita. Hienoa olisi, jos eri ammatti-identiteettiä edustavien välille syntyisi aitoa ymmärrystä.

 

Kurssilla olemme päässeet työskentelemään moniammatillisen ryhmän kanssa. Opiskelijoita on ollut eri Oamk:n yksiköistä ja myös avoimen ammattikorkeakoulun puolelta. Tehtäviä on ollut monenlaisia, jossa eri ammattialat on yhdistetty. Kokosimme ensimmäisellä kurssilla esimerkiksi sanastopäiväkirjan, jossa selitimme toisillemme eri alojen käsitteitä. Kurssilla onnistumisen eväitä on ollut hyvät vuorovaikutustaidot, koska erilaisia näkökulmia on pitänyt yhdistää. Kahdella opintojaksolla on ollut eri ryhmät molemmilla kerroilla ja se on myös edistänyt erilaisissa ryhmissä toimimista. Näitä taitoja tarvitaan varmasti käytännön työelämässä.

 

Tapahtuipa kerran Terveysalan tietojärjestelmät kurssilla


Kurssilla on ollut mahdollista erikoistua uuteen alueeseen ja olla mukana vaikuttamassa järjestelmiin, joilla tekee nyt tai tulevaisuudessa töitä. Kurssit ovat olleet myös käytännönläheisiä, koska olemme päässeet itse käyttämään terveydenhuollossa käytettävää Efficaa. Tietojenkäsittelyä opiskelevat opiskelijat ovat käytännössä päässeet tutustumaan minkälaista “paperityötä” esimerkiksi sairaanhoitaja tekee oman hoitotyönsä ohessa. IT-alan asiantuntija on tarvinnut suuria korvia ymmärtääkseen esimerkiksi sanan laskeminen eri merkityksen. Nestetasapainon laskeminen tarkoittaa, että kuivumisesta kärsivän henkilön nestemäärät “kalkuloidaan”, eikä pyritä kuivattaamaan henkilöä entisestään. Potilasturvallisuus on  asia, joka pitää huomioida kaikkialla. Kursseista on ollut myös hyötyä arkielämän kannalta, koska kaikki eivät välttämättä ole kuulleet aikaisemmin esimerkiksi Kanta tai Kaste-hankkeesta.

 

Annukka Juntunen, Satu Kylmänen, Saila Puranen, Sari Tiikkaja-Remes, Merja Tuomaala