Monthly Archive: elokuu 2015

Alumnit SUPpi-koulussa

Kesä ja Oulun kauniit vesistöt houkuttelivat alumneja kokeilemaan uutta muotilajia suppailua. Seuraavassa alumniyhdistyksen hallituksen jäsen Sanna kertoo, miten SUP-koulu alumneilta sujui. Pääsivätkö kaikki läpi vai hyytyikö joku kesken matkan?

Alumnit SUPpi-koulussa

Tapahtuma aika oli 6.8.2015 klo 18.00-20.00. Osallistujia meitä oli paikalla 8kpl, mikä oli oikein sopiva osallistujamäärä tapahtumalle. SUP-koulunkäynti alkoi kuivaharjoittelulla torinrannan kupeessa, mistä siirryimme vuorotellen vesille perusteiden läpikäymisen jälkeen.

Alumnit SUPpi-koulussa

Alumnit SUPpi-koulussa

Vesille päästyämme etsimme tasapainoa aluksi polviseisonnassa.

Vähitellen nousimme seisomaan laudan päälle ja lähdimme soutamaan.

Tiellemme tuli myös pieni este ylitettäväksi. Toisin sanoen alitettavaksi.

Vastaan tuleva meloja varoitti meitä edessämmeolevasta kovasta virtauksesta, mikä johtui patosillan auki olemisesta.

Virtauskohdassa sai meloa oikein olan takaa!

Kaikki selvisivät kuitenkin sinnikkäästi virtauskohdan läpi melomisesta. Hyvä me! 

Alumnit SUPpi-koulussa

Kaikki SUPpi-koululaiset läpäisivät koulun mallikkaasti! Harmaan tihkusateinen kelikään ei menoa haitannut. SUPpailu oli lajina oikein mukava. Tehoja pystyi säätämään itse näppärästi. Laji sopii leppoisaksi sunnuntai ”ajeluksi”, tai tehokkaaksi kokovartalotreeniksi riippuen omasta melomistyylistä.

Teksti ja kuvat: Sanna Hirvaskari

Maria Lang: Kielojen kuningas / Vaarallisia unia

Kesän Maria Lang -filmatisointien innoittamana (ei vähinten Ola Rapacen takia) tartuin takavuosina lahjaksi saamaani yhteisniteeseen Maria Lang: Kielojen kuningas. Vaarallisia unia, Gummerus 1994. Suom. Eero Perkiö. Opukset ovat alkuperäisnimiltään Kung Liljekonvalje av dungen (1957) ja Farliga drömmar (1958). Ensin mainittu on lainannut nimensä Gustav Frödingin runosta Strövtåg i hembygden  ja jälkimmäinen Edith Södergranin vaikuttavasta runosta Farliga drömmar.

Yleensä olen sitä mieltä, että mikäli elokuva pohjautuu kirjaan, niin kirja on se ensisijainen vaihtoehto. Vaan nyt täytyy olla toista mieltä. Elokuvissa oli dynamiikkaa, tunnelmaa, jännitystä, romantiikkaa ja hyvää ajankuvaa, osuvien näyttelijäntöiden lisäksi. Kirjat taas ovat paljolti ne korvike-Christietä. Parikymppisenä luin kirjat ensi kerran, ja pidin niitä ihan ok-ajanvietteenä – ja sitten seuraava! Mieleen ei runojen lisäksi jäänyt paljon mitään.

Maria Lang (oik. Dagmar Lange) kirjoitti teokset 50-luvulla. Maailmankuva on nykynäkökulmasta melko sovinistinen. Naisten paras apu on ulkonäkö, ja sitä kuvaillaan tarkasti, oli se tarpeen tai ei: Kielojen kuninkaan rikkaisiin naimisiin menossa ollut, mutta kuolon korjaamaksi joutuva Anneli, oli ”klassillisen kaunis ja romanttisen kalpea”. Miehet ovat senkin edestä Ah niin! -miehekkäitä. Kyllä ei vanha jaksa. Pahinta on juonenkuljetus, joka ei edes maallikon mielestä ole psykologisesti perusteltua. Lyhyet kappaleet pomppivat tunnelmasta toiseen. Olin hyvin hämmentynyt uuden lukukerran jälkeen.

Filmatisoinnit oli tehty rankalla kädellä soveltaen. Henkilögalleriaan on otettu mukaan Puck Bure, jonka kanssa Christer Wijkillä on lämmin suhde. Elokuvissa on kirjoitettu uusiksi jopa se, kuka teki ja mitä. Mielestäni perustellusti.

Jos alkaisin lukea enemmän Langia, valitsisin ainakin alkukieliset versiot. Kieli pelastaisi edes vähän, eikä tarvitsisi lukea ilmaisua ”juoksevan nauhan ääressä” -kaltaisia suomennoksen kukkasia (löpande band = liukuhihna).
Kenelle suosittelen? Ehkä henkilölle, joka haluaa tutustua länsinaapurin dekkarien kehitykseen. Onhan Lang ollut valtaisan suosittu. Nyky-dekkaristit ovat sitten senkin edestä yhteiskunnallisesti kantaaottavampia. Pitäydyn Henning Mankelliin.

Nina Lammila KIR4KA

Positiivista virettä lukuvuoteen

Aloittelemme lukuvuotta auringon paistellessa lämpimästi. Kukaan ei enää muistele koleita heinäkuisia sadepäiviä pahalla. Hymyilevät työkaverit ja iloinen puheensorina ovat täyttäneet koulun käytävät. Lomiltaan palaavia ja uusia opiskelijoita on odoteltu aloittamaan opintojaan.

Palasimme töihin uuden organisaation käynnistyessä elokuun alussa. Yksiköt poistuivat ja tilalla on 11 koulutusosastoa, jotka tekevät tiiviisti yhteistyötä. Tämän näemme yhtenä tärkeänä askeleena muodostettaessa yhtenäistä yhtä Oulun ammattikorkeakoulua. Muutokset tuovat aina haasteita, mutta muutokset ovat myös mahdollisuuksia. Perustehtävämme hoidamme hyvin vaikka organisaatiouudistus tuo mukanaan entisten toimintatapojen tarkastelua ja uusien kehittämistä.

Yksi osoitus yhtenäisestä Oamkista on heti syyskuun alussa kaikille opiskelijoille ja koko henkilöstölle järjestettävät yhteiset avajaiset, joissa opiskelijoiden panos on merkittävä. Mielenkiinnolla odotamme, millaista jatkoa tämän tyyppiset yhteiset tilaisuudet tulevat saamaan.

Omalle Professorintien kampukselle saavuttuamme kesätauon jälkeen huomasimme, että täällä on menossa monenlaista rakennuksiin ja piha-alueisiin liittyvää muutostyötä. Parannusta on tulossa opetus- ja työtiloihin, pysäköintitilanteeseen sekä piha-alueiden turvallisuuteen ja viihtyvyyteen.

Kampuksellamme käynnistyy syksyn alussa sekä Pilatesta että jumppaa henkilöstölle, minkä tiedon olemme ilolla ottaneet vastaan. Näiden avulla voimme pitää yllä fyysistä kuntoamme sekä työniloamme ja työkykyämme. Lisäksi koko Oamkin henkilöstöllä on käytettävissä kulttuuri- ja liikuntasetelit omien kiinnostustensa mukaisesti.

Toivotamme kaikille energistä lukuvuoden aloitusta!

Kirsi Jokinen, Lehtori                            
Annikki Savolainen, Koulutus- ja tki-johtaja

Sopivasti rutiineja, sopivasti luovuutta

Elokuun alku toi muutoksen arkeen. Työt kutsuivat, arki muuttui. Vaikka ei, en edelleenkään laita kelloa herättämään aamuisin. Minun ei tarvitse, koska pieni poikani hoitaa sen täsmällisesti: ensin kolmen, neljän maissa aamuyöstä, sitten viideltä ja lopulta kuuden aikaan aamulla, jolloin hän on valmis heräämään. Minä en olisi, mutta herään silti. Töihin paluu ei tuntunut vaikealta aikaisen herätyksen vuoksi, koska se ei ole mitään normiarjesta muutenkaan poikkeavaa.

Aiemman työpisteeni sijaan suuntasin nyt uuteen paikkaan, mikä on lähempänä kotiani, joten minusta tuli työmatkapyöräilijä. Tämä jos mikä on parannusta aiempaan autolla ajeluun, pyöräily on vaivatonta, mukavaa ja virkistää sekä aamulla että iltapäivällä. Työssä oloa on nyt takana pari viikkoa. Työtehtävät ovat tuttuja, vaikka organisaatio on muuttunut sillä aikaa kuin olin kotona kasvattamassa uutta sukupolvea. Organisaatiomuutos näkyy minulle lievänä hämmästyksenä, ihmiset hakevat selvästi paikkaansa, roolit ja vastuut ovat vielä vähän auki.

Äitiysvapaan aikana minulle on konkretisoitunut monen asian yhtä aikainen tekeminen. Kotiäitiys jos mikä opettaa hoitamaan asiat vauhdikkaasti kun kaikki tapahtuu yhtä aikaa: vauvalla on nälkä ja isommalla on vessahätä, koira raapii ulko-ovella ja ruoanlaittokin on kesken. Samalla oppii ottamaan huomioon monet eri näkökulmat ja ennen kaikkea ennakoimaan. Kriisinhallinta on jokapäiväistä – uhmaikäisen kanssa tulee itkupotkuraivari, kun on väärä sukka, mekko tai jokin vaan ei tunnu juuri silloin hyvältä. Aikatauluttaminen ja siinä pysyminen on erityisen tärkeää, jotta päivät sujuvat hyvin – päiväunien välistä jääminen ei ole vaihtoehto ja täysi maha, parempi mieli nyt vaan on faktaa niin pienten kuin isojenkin kohdalta. Rutiinit pitävät koko paketin kasassa. Silti pitää luovasti vaihtaa suunnitelmaa lennosta, jos homma ei toimikaan niin kuin olet ajatellut. Varsin vauhdikasta toimintaa päivästä toiseen. Työhön paluu tällaisen moniajon jälkeen ei ole vaikeaa, organisointitaidot ovat tallella elleivät ne jopa kehittyneet tauon aikana.

Kun on pyörittänyt arkea, jossa konkretia on koko ajan läsnä, tuntuu hassulta miettiä yhtäkkiä varsin abstrakteja suunnitelmia, raportteja ja lomakkeita. Ja niihin kuitenkin sain tarttua tänne palatessani ja huomaan, että muutoksista huolimatta asiat ovat tuttuja ja lähtevät rullaamaan eteenpäin omalla painollaan. Samat asiat, jotka kotonakin pitävät arjen pyörimässä ovat työssäkin tärkeitä: ennakointi, aikatauluttaminen, suunnitelmien toteuttaminen ja arvioiminen sekä niiden pohjalta järkevän toiminnan jatkaminen tai sen muuttaminen. Sopivasti rutiineja, sopivasti luovuutta sekä riittävästi touhua, vaikutusmahdollisuuksia ja vastuuta tekevät työstäkin mielekkään.

Aivan kuten kotonakin, työpaikoillakin on tärkeä, että on jokin perusrytmi, joka on kaikille tuttua ja pitää päivät ojennuksessa. Isojen muutosten jälkeen tulee nyt toivottavasti vaihe, jolloin saamme vakiinnuttaa uuden organisaation tutuksi ja turvalliseksi sekä luoda selkeitä rutiineja ja toimintatapoja. Näin olemme myös ketteriä, kun aikaa ei mene sen pohtimiseen, kuka mistäkin asiasta vastaa ja miten asiat on järkevää hoitaa. Iloista ja puuhakasta syksyä kaikille!

Sari Ahvenlampi
laatukoordinaattori, kahden lapsen äiti ja neljän koiran hoitaja

Hyvällä fiiliksellä työkin lähtee turvalliseen lentoon :). Kuva: Jari Mattila.

Spread the seeds of open science and open access!

Näitä siemeniä kylvettiin Lontoossa 24. – 26.6.2015 LIBERin eli Ligue des Bibliothèques Européennes de Recherche – Association of European Research Libraries) 44.  vuosittaisessa konferenssissa, jonka teemaksi oli tänä vuonna valittu ”Towards Open Science”. Otsikko on peräisin erään saksalaisen tutkijan vertauskuvallisesta esityksestä. Suomalaiset olivat tällä kertaa erittäin kattavasti edustettuina, sillä mukana olivat ensimmäistä kertaa myös ammattikorkeakoulukirjastot Theseus-asiantuntijoiden muodossa. Tiina Tolonen Oamkista, Minna Marjamaa Laurea-ammattikorkeakoulusta sekä Anna-Liisa Holmström Lahden ammattikorkeakoulusta olivat paikalla esittelemässä posteriaan Suomen ammattikorkeakoulujen Theseus-julkaisuarkistosta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut tavoitteeksi avoimuuden keinoin edistää tiedettä ja lisätä sen yhteiskunnallista vaikuttavuutta parantamalla tutkimuksen tuottaman tiedon hallintaa ja hyödyntämistä. Suomi on tarkoitus nostaa vuoteen 2017 mennessä johtavaksi maaksi tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa (ATT-hanke). Työtä on aloitettu joulukuussa 2014 alustavilla kypsyysarvioinneilla suomalaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa selvittämällä verkossa julkisesti saatavilla olevan tiedon pohjalta sitä, kuinka avoimuus näkyy niiden julkistamissa strategioissa, politiikoissa ja periaatteissa. Näitä arviointeja hyödyntämällä voi jokainen tutkittu taho edistää omaa avoimuuttaan ja lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan. Kypsyystasoja on viisi, joista ylimmälle ei yksikään suomalainen korkeakoulu vielä toistaiseksi ylettänyt. Ammattikorkeakoulut sijoittuvat arvioinnissa kahdelle alimmalle tasolle. Selvitys tullaan toistamaan vuosittain koko ATT-hankkeen ajan eli vuoteen 2017 saakka. Tällöin kaikkien suomalaisten tutkimusjärjestelmien tuottamien julkaisujen tulisi olla avoimesti käytettävissä ja niiden säilyvyyden taattua.

Suomessa on olemassa jo useita avoimen tieteen palveluita, kuten edellä mainittu Theseus, sanasto- ja ontologiapalvelu FINTO sekä tutkimusdatan säilytyspalvelu IDA. Theseus on palveluna menestystarina, johon tällä hetkellä on tallennettuna jo yli 90 000 julkaisua ja sadantuhannen haamuraja rikkoutunee jo kuluvan vuoden aikana! Theseus tuo esille ammattikorkeakouluissa tehtävää työtä julkaisujen kautta ja parantaa niiden luotettavuutta, läpinäkyvyyttä sekä tuo niille vaikuttavuutta. Julkaisuja ladattiin vuonna 2014 yli 18 miljoonaa kertaa, kasvua edelliseen vuoteen oli lähes viisi miljoonaa. Tällä hetkellä suurin osa amkien opinnäytetöistä tallennetaan Theseukseen, mutta henkilökunnan julkaisujen osalta on työnsarkaa vielä edessä. Vuonna 2009 Arenen rehtorineuvoston antamasta Open Access –julkilausumasta huolimatta rinnakkaistallentaminen on vähäistä tai sitä ei tehdä ollenkaan. ATT-hankkeen myötä ehkä tätäkin saadaan edistettyä avoimuuteen liittyvien koulutusten ja ohjeistusten kautta, avoimen tieteen osaajakoulutus on käynnistymässä syyskuun aikana. Yhteistyö organisaatioiden sisällä on myös tärkeässä roolissa, esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa kirjasto hoitaa kustantajaluvan tarkistamisen ja mahdollisen hankkimisen sekä huolehtii muusta julkaisuprosessin hallinnasta.

Ammattikorkeakoulujen Theseus-julkaisuarkisto herätti mielenkiintoa Lontoossa. Toivon mukaan ensi vuonna Helsingissä järjestettävässä LIBERin 45.vuosittaisessa konferenssissa voimme kertoa uutisia rinnakkaistallentamisen edistymisestä Theseuksessa osana suomalaista avointa tiedettä.

Osa osallistujajoukosta yhteiskuvassa, lipun takana keskellä Liberin presidentti Kristiina Hormia-Poutanen. Kirjoittaja löytää kuvasta itse itsensä.

Tiina Tolonen, 
informaatikko
Oulun ammattikorkeakoulun kirjasto 

Successful traineeship in Oulu UAS

So, first of all, quick introduction. My name is Claire, and I am a business and language student from Brest, France. Last semester, I got the chance to complete a 5 months traineeship in the International Services of Kotkantie campus. I arrived in Oulu mid-January, and went home mid-June. I now want to ask myself whether this internship was a good experience or I just wasted my time over the past four months.

Claire 1: So, what did you do during this internship?

Claire 2: Well, I have been working with tutoring. I helped recruiting some students who are eager to welcome next year’s foreign students, and worked on the guides that foreign students are provided with before they come to Oulu so that they can get familiar with the city and campus life. Also, I have been helping my colleagues planning and implementing the International Teacher Exchange Week and the International Staff Training Week (by the way, if you have never heard of or taken part in those, it may be worth checking next year… J). I have also gotten the chance to touch upon many other things, and learnt a lot just by talking with my colleagues.

Claire 1: Hum that sounds like fun! Now, what about challenges?

Claire 2: It was fun, yes! Challenges? My first challenge was the language. I tried learning Finnish before I came, but, really, no matter what books and websites say, there is no way you can become fluent in a language in “15 minutes per day during 3 months”. But everyone here was great on that part. All of the people I worked with would use English with me, even those who are not used to speaking the language! I really appreciated that! And little by little, I am getting better. I now half of the time have an idea of the topic my colleagues are discussing. The second biggest challenge was the cultural differences. For instance, in France, people are usually more formal and less straightforward than in Finland. I really like how “easy” things are here, but it is also quite difficult for me. Sometimes, especially at the beginning, I feel like my emails are a bit disrespectful towards the receiver, but when I ask my colleagues to check, they say it is fine, so I trust them. Overall, I think it is just a matter of adapting to new things.

Claire 1: What was the best aspect of your internship?

Claire 2: If you want only one, definitely my colleagues! They are really nice, helpful, welcoming… in other words, great! As I said, I had to adapt in the beginning, but they were understanding and really supportive in many ways. And, speaking of adaptation, I was not the only one for whom it was necessary, it applies to them as well! It is probably not that easy to have to work with a person who knows pretty much nothing about your work! But then again, they were great! They were always available to answer questions if necessary, but they also trusted me and let me work freely. I have learnt a lot from them and I made great memories thanks to them.

Claire 1: So, success or waste of time?

Claire 2: That’s an easy one… success for sure! I have learnt so many things, made great memories, met amazing people, etc., what more can you wish for?

Claire 1: Nothing, I guess. Any advice for people who are interested in being/welcoming a trainee?

Claire 2: For a future trainee, first of all, you need to figure out what it is that you enjoy doing and want to learn. Then you have to be ready to face challenges. But, when that happens, you should ask questions, or ask for help… definitely the best way to learn! And, last but not least, you need great colleagues! As for welcoming a trainee, I am probably not the best person to answer that question…