Sopivasti rutiineja, sopivasti luovuutta

Elokuun alku toi muutoksen arkeen. Työt kutsuivat, arki muuttui. Vaikka ei, en edelleenkään laita kelloa herättämään aamuisin. Minun ei tarvitse, koska pieni poikani hoitaa sen täsmällisesti: ensin kolmen, neljän maissa aamuyöstä, sitten viideltä ja lopulta kuuden aikaan aamulla, jolloin hän on valmis heräämään. Minä en olisi, mutta herään silti. Töihin paluu ei tuntunut vaikealta aikaisen herätyksen vuoksi, koska se ei ole mitään normiarjesta muutenkaan poikkeavaa.

Aiemman työpisteeni sijaan suuntasin nyt uuteen paikkaan, mikä on lähempänä kotiani, joten minusta tuli työmatkapyöräilijä. Tämä jos mikä on parannusta aiempaan autolla ajeluun, pyöräily on vaivatonta, mukavaa ja virkistää sekä aamulla että iltapäivällä. Työssä oloa on nyt takana pari viikkoa. Työtehtävät ovat tuttuja, vaikka organisaatio on muuttunut sillä aikaa kuin olin kotona kasvattamassa uutta sukupolvea. Organisaatiomuutos näkyy minulle lievänä hämmästyksenä, ihmiset hakevat selvästi paikkaansa, roolit ja vastuut ovat vielä vähän auki.

Äitiysvapaan aikana minulle on konkretisoitunut monen asian yhtä aikainen tekeminen. Kotiäitiys jos mikä opettaa hoitamaan asiat vauhdikkaasti kun kaikki tapahtuu yhtä aikaa: vauvalla on nälkä ja isommalla on vessahätä, koira raapii ulko-ovella ja ruoanlaittokin on kesken. Samalla oppii ottamaan huomioon monet eri näkökulmat ja ennen kaikkea ennakoimaan. Kriisinhallinta on jokapäiväistä – uhmaikäisen kanssa tulee itkupotkuraivari, kun on väärä sukka, mekko tai jokin vaan ei tunnu juuri silloin hyvältä. Aikatauluttaminen ja siinä pysyminen on erityisen tärkeää, jotta päivät sujuvat hyvin – päiväunien välistä jääminen ei ole vaihtoehto ja täysi maha, parempi mieli nyt vaan on faktaa niin pienten kuin isojenkin kohdalta. Rutiinit pitävät koko paketin kasassa. Silti pitää luovasti vaihtaa suunnitelmaa lennosta, jos homma ei toimikaan niin kuin olet ajatellut. Varsin vauhdikasta toimintaa päivästä toiseen. Työhön paluu tällaisen moniajon jälkeen ei ole vaikeaa, organisointitaidot ovat tallella elleivät ne jopa kehittyneet tauon aikana.

Kun on pyörittänyt arkea, jossa konkretia on koko ajan läsnä, tuntuu hassulta miettiä yhtäkkiä varsin abstrakteja suunnitelmia, raportteja ja lomakkeita. Ja niihin kuitenkin sain tarttua tänne palatessani ja huomaan, että muutoksista huolimatta asiat ovat tuttuja ja lähtevät rullaamaan eteenpäin omalla painollaan. Samat asiat, jotka kotonakin pitävät arjen pyörimässä ovat työssäkin tärkeitä: ennakointi, aikatauluttaminen, suunnitelmien toteuttaminen ja arvioiminen sekä niiden pohjalta järkevän toiminnan jatkaminen tai sen muuttaminen. Sopivasti rutiineja, sopivasti luovuutta sekä riittävästi touhua, vaikutusmahdollisuuksia ja vastuuta tekevät työstäkin mielekkään.

Aivan kuten kotonakin, työpaikoillakin on tärkeä, että on jokin perusrytmi, joka on kaikille tuttua ja pitää päivät ojennuksessa. Isojen muutosten jälkeen tulee nyt toivottavasti vaihe, jolloin saamme vakiinnuttaa uuden organisaation tutuksi ja turvalliseksi sekä luoda selkeitä rutiineja ja toimintatapoja. Näin olemme myös ketteriä, kun aikaa ei mene sen pohtimiseen, kuka mistäkin asiasta vastaa ja miten asiat on järkevää hoitaa. Iloista ja puuhakasta syksyä kaikille!

Sari Ahvenlampi
laatukoordinaattori, kahden lapsen äiti ja neljän koiran hoitaja

Hyvällä fiiliksellä työkin lähtee turvalliseen lentoon :). Kuva: Jari Mattila.

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa