Amokin Aakkoset-blogissa esittelemme koulumme arkea ja ihmisiä. Ensimmäisessä kirjoituksessa päästään tutustumaan Tiiu Tennon työpäivään ja arkeen sen ympärillä. Tiiu Tenno on toiminut Ammatillisen opettajakorkeakoulun lehtorina ja yliopettajana joulukuusta 2006. Työtehtäviin on kuulunut koulutusteknologian opetuskäytön...
No niin! Nyt on jo tekemisen meininkiä tässä hommassa. Viisi kurssia ja kaikki etenevät vauhdilla! Verkkokurssi vaatii paljon, se on tullut huomattua. Lähinnä siinä, että pitää nyt skarpata ja saada aikataulutettua fiksusti oma arkiviikko....
Kuulin viime syksynä, että ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa osa opetusharjoittelusta ulkomailla. Koululla on mm. hyvät suhteet Itävallan Linzin pedagogiseen korkeakouluun. Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja aloin selvittää, miten vaihto onnistuisi. Alkumetreillä tuli...
Oletko numeroiden kaveri? Onko sinulla konsultatiivista palveluotetta? Onko sinulla hyvät vuorovaikutustaidot? Jos vastasit edellisiin kysymyksiin KYLLÄ, sinustakin voi jonakin päivänä tulla Vuoden Kirjanpitäjä!
Vuoden kirjanpitäjä 2015 Minna Seppänen kävi viime viikon torstaina Liiketalouden kampuksella kertomassa kirjanpitäjän työstä ja tulevaisuuden haasteista joukolle innokkaasti kuuntelevia opiskelijoita ja opettajia. Vuoden kirjanpitäjän valitsee Suomen Taloushallintoliitto Ry, joka on tilitoimistojen yhteenliittymä. Kilpailun tavoitteet on määritelty seuraavasti:
Vuoden kirjanpitäjä –kilpailun tavoitteena on nostaa parrasvaloihin kirjanpitäjä-tittelin takana olevia maan parhaita osaajia. Voittajat kiertävät mm. kouluissa kertomassa alan työmahdollisuuksista ja uudistamassa mielikuvia kirjanpitäjän haastavasta ja monipuolisesta asiakaspalvelutyöstä.
Minna on valmistunut Oamk:sta taloushallinnon tradenomiksi vuonna 2001 ja toimii kirjanpitäjänä oululaisessa Tilitoimisto K. Ollila Oy:ssä. Hänellä on asiakkaanaan esimerkiksi kansainvälisiä konserneja ja rakennusalan yrityksiä. Työ keskikokoisessa tilitoimistossa on hänen mielestään mielekästä ja mielenkiintoista. Hän suositteleekin lämpimästi tilitoimistoa harjoittelupaikaksi taloushallinnon opiskelijoille.
Minna kertoi, että taloushallintoalalla on työvoimapulaa, etenkin tilinpäätöstaitoisista kirjanpitäjistä ja palkanlaskijoista. Ja jos on suorittanut KLT-tutkinnon (kirjanpitoalan ammattitutkinto), on erityisen vahvoilla työnhaussa. Monia saattaa mietityttää se, viekö kirjanpidon sähköistyminen alan työpaikat. Toistaiseksi siitä ei ole ollut mitään merkkejä: edelleen tarvitaan asiantuntijoita esimerkiksi tarkistamaan tapahtumien oikeellisuus. Kaikki asiakkaat eivät myöskään ole kiirehtimässä sähköistymisen tielle, koska se on vielä kallista. Työ muuttaa toki sähköistymisen myötä muotoaan: se on yhä enemmän konsultointia eli asiakkaan neuvomista esimerkiksi verotukseen liittyvissä kysymyksissä.
Taloushallintoala onkin aliarvostettu ala siihen nähden, kuinka vaativaa työtä kirjanpitäjät tekevät. Mielikuva siitä, että kirjanpitäjän työ olisi ”yksin kopissa nyhjöttämistä”, ei pidä paikkansa. Seuraavassa on lueteltu tarkemmin alalla tarvittavia taitoja ja ominaisuuksia:
Numeroiden kaveri
* taloushallinnon koulutus
* ymmärrystä liiketoiminnan lainalaisuuksista
* tietotekniikkaosaamista (käyttäjän tasolla)
Konsultatiivinen palveluote
* asiakaspalvelutaidot
* myynti- ja markkinointiosaaminen
* asiakkaan tunteminen
Henkilökohtaiset taidot ja vuorovaikutustaidot
* asenne, innostavuus, oppimiskyky
* tiimityötaidot
* kielitaito ja kulttuurierojen ymmärtäminen (jos kv asiakkaita)
Noin 9/10 pk-yrityksistä on ulkoistanut kirjanpitonsa tilitoimistolle, joten kirjanpitäjällä on tärkeä rooli toimia yrittäjän kumppanina. Hänen pitää osata tarjota juuri oikeanlaiset palvelukokonaisuudet kullekin asiakkaalle. Minna kertoi esimerkiksi eräästä asiakkaasta, joka oli ilmoittanut haluavansa käyttöönsä täysin sähköisen taloushallinnon. Seuraavaan hengenvetoon hän oli tiedustellut ”Mikä se on se sähköposti?” Tässä tapauksessa päätettiin aloittaa vähän perinteisemmillä menetelmillä.
Ulla Reinikainen, taloushallinnon lehtori
Annyeong Haseyo! (suomeksi: Tervehdys!)
Olen OAMK:in englanniksi järjestetyn International Business – linjan kolmannen vuoden opiskelija ja koulutusohjelmastani suoritin 2 vuotta Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Alun perin lähdin Soulissa sijaitsevaan partnerikouluumme, Kyung Hee Universityyn vaihto-oppilaana koko lukuvuoden mittaiseen vaihto-ohjelmaan. Yksi vuosi ei kuitenkaan riittänyt minulle, vaan päätin jäädä tekemään vielä kieliopintoja 10-viikkoisen koreankielen intensiivisen kielikurssin muodossa.
Kielikurssia suorittaessa sekä korealaiseen kulttuuriin ihastuneena, minusta tuntui ettei ole vielä aika mennä kotiin, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja etsiä todenteolla työharjoittelupaikkaa Soulista. Tehtävä ei todellakaan osoittautunut helpoksi ja monien vastaamattomien sähköpostien jälkeen kuulin läheiseltä ystävältäni että myös Suomen suurlähetystö Soulissa rekrytoi opiskelijoita pari kertaa vuodessa harjoitteluihin. Selvitin asiaa lisää ja sain selville että heillä sattui juurikin sillä hetkellä olemaan haku päällä uutta toimistoharjoittelijaa varten! Hakemukseni lähetettyä sain kuin sainkin kutsun työhaastatteluun suurlähetystölle ja tunnin mittaisen kuulustelun jälkeen tuntui että taitaa olla pitkä kotimatka edessä. Pari kuukautta eteenpäin, ennen joulua sain viimeinkin kauan odottamani uutisen: Tervetuloa työharjoitteluun suurlähetystölle!
Työharjoitteluni alkoi viikon mittaisella koulutuksella Helsingissä ulkoministeriön ja maahanmuuttoviraston tiloissa, jossa opin käyttämään viranomaisten käyttämiä ohjelmistoja ja sivustoja maahanmuuttoasioita hoitaessa. Matkan Suomeen ja takaisin Souliin jouduin kustantamaan omasta pussistani, mutta onneksi koulu avusti minua matkatukien muodossa. Heti seuraavalla viikolla koulutukseni jälkeen astuin jo suurlähetystön ovista sisään ja ryhdyin saman tien töihin.
Edustuston työtehtävät
Työni suurin vastuu oli hoitaa edustuston asiakaspalvelua ja maahantuloasioita. Käytännössä tämä tarkoitti sitä että vastaanotin jokaisen oleskelulupa- ja viisumihakijan, käsittelin heidän hakemuksensa ja avustin kysymyksissä. Saamastani suuresta vastuusta ja luottamuksesta kertoo se että viisumihakijoiden tapauksissa olin itse päätösvastuussa siitä myönnänkö henkilölle pääsyn maahan vai en. Asiakaskyselyt veivät paljon aikaani, sillä vastaanotin useita kyselyitä sähköpostilla, puhelimella ja paikanpäällä päivittäin. Olin korean kielessä jo edistyneellä tasolla kielikurssin ja ahkeran itse-opiskeluni ansiosta, joten suurimman osan asiakaskyselyistäni hoidin koreankielellä väärinymmärryksiä välttääkseni.
Muihin tehtäviini kuului avustaa diplomaatteja raportoinnissa ministeriöön, eli tein tutkimusta vaihtelevista talous-poliittisista aiheista, kuten Korean verotusjärjestelmästä, ilmastonsaasteista, hallituksesta ja Pohjois-Koreasta. Edustuston päivittäisten askareiden lisäksi edustin suurlähetystöä monissa tapahtumissa, kokouksissa ja konferensseissa, sekä avustin suurlähettilästä hänen järjestämissä kutsutapahtumissa.
Tähtihetket
Kaikista päällimmäisinä tähtihetkinä mieleeni jäi kaksi tilannetta:
1) pääsin toimimaan suurlähettilään sihteerinä lentosopimuksia koskevissa neuvotteluissa Korean ilmailualan varaministerin kanssa
2) edustin konsulin sijasta Suomea Korean ministeriön järjestämässä briefing-tilaisuudessa, joka järjestettiin 5-tähden hotellissa ja istuin samassa pöydässä juttelemassa Korean ministerin lisäksi Venäjän, Saksan, Bulgarian ja Romanian suurlähettiläiden kanssa
Mietteitä harjoittelusta
Harjoittelu suurlähetystöllä tarjosi minulle hyvin paljon vastuullisia, oma-aloitteisuutta vaativia ja haasteellisia työtehtäviä, tilaisuuksia verkostoitumiselle (joista todisteena iso pinkka käyntikortteja) sekä mahtavan kansainvälisen työympäristön & työkaverit. Opin paljon uutta Suomen maahanmuuttopolitiikasta, hallinnollisten toimielinten toimista, diplomaattisista suhteista maiden välillä, sekä edustustojen roolista ulkomailla ja diplomaattien työstä. Työharjoittelu sytytti minussa suuren kiinnostuksen julkishallintoa, politiikkaa ja diplomaattien työtä kohtaan, tulevaisuus näyttää mihin suuntaan urani tästä kulkeutuu!
Suosittelen suurlähetystöä erittäin lämpimästi harjoittelupaikkana kenelle tahansa, joka haluaa kansainvälistyä, tehdä poliittista tutkimustyötä, sekä oppia kansainvälisistä suhteista ja maahanmuutosta.
Jani Toivanen, DIB2SN
Puolen vuoden tauon jälkeen opetan taas Liikkeessä. Kovasti jännittivät ensimmäiset tunnit, vaikka olin opetusta jo kesällä suunnitellut. Luokan eteen oli kuitenkin mukava mennä. Opiskelijat ovat motivoituneita, lahjakkaita ja kiinnostuneita opetettavasta asiasta.
Iltaryhmän kanssa on käyty hyviä keskusteluja henkilöstön kehittämisestä. Yhtenä iltana menin väsyneenä, mutta palasin kotiin rentoutuneena ja ideoita päätyöhönkin pursuavana. Eli näin sitä oppii itsekin, kun alkoi miettiä, kuinka vapaaehtoisia voi kehittää toisessa työssään.
Päiväopiskelijoiden kanssa on paneuduttu tiedonhankintaan eli kirjaston palvelujen käyttöön. Kirjastoalan opiskelijat menevät tässä syvemmälle ja opettelevat asiakastiedonhakuja sekä asiakkaiden opastusta. Kansainvälinen ryhmä taas haastaa kielitaitoa. Ryhmä on suuri, noin 40 opiskelijaa, eli kovasti on keskustelua tunneilla. Toistaiseksi olen muistanut tarvittavat sanat, mutta sanoinkin reilusti, että kysyn suomenkielisiltä opiskelijoilta, jos jotain unohtuu.
Parin viikon päästä kotiini on tulossa vaihto-opiskelija Kroatiasta. Hän on sosiologian opiskelija ja tulee opettamaan Limingan ja Kempeleen lukioihin. Parin kuukauden päästä varmaan sitten puhekielikin on sujuvaa. Ammattisanasto kyllä on hallussa, sillä teen väitöskirjaanikin englannin kielellä.
Opetuspäivien jälkeen olen tuntenut ihan fyysistä väsymystä, mikä onkin tervetullutta tietotyön henkisen rasituksen oheen. Uutena harrastuksena minulla tulee olemaan keramiikkakurssi sekä avoimen yliopiston opinnot. Tiedonjanoa on siis itselläkin. Ehkä juuri se tekeekin opettamisesta niin antoisaa, kun koko ajan oppii itsekin uutta ja kehittyy työssään.
Toivotan mukavaa ja innostavaa syksyä sekä opiskelijoille että henkilöstölle!
Terhi Mustakangas, opettaja
Suoritin viime kesän harjoitteluni oululaisella lypsykarjatilalla. Tila on pieni luomutuotannossa oleva lypsykarjatila, jossa lypsäviä lehmiä on 12, nuorkarjaa ja ummessa olevia n. 15. Tilan kaikki eläimet ovat Suomen alkuperäiskarjaa; pohjoissuomenkarjaa eli lapin lehmiä, itäsuomenkarjaa eli kyyttöjä, ja länsisuomenkarjaa. Lypsylehmät ovat parsinavetassa, nuorkarja ja ummessa olevat lehmät asuvat kylmäpihatossa, josta niillä on vapaa kulku pihalle ympäri vuoden. Myös lypsävät ulkoilevat aina säiden salliessa ympäri vuoden. Kesällä koko karja laiduntaa yhdessä. Tilalla tuotetaan maitoa meijeriin ja tilan suoramyyntiin. Sonnivasikat kuohitaan ja kasvatetaan tilalla noin vuoden ikäisiksi, jonka jälkeen ne teurastetaan. Teurastuotteet myydään tilalta suoraan asiakkaille.
Pidin tavasta ja sitoutumisesta, jolla tilalliset hoitivat eläimiään ja paneutuivat työhönsä. Tilalla jokainen eläin oli yksilö, joka sai juuri sille räätälöityä hoitoa. Tunsin heti ensimmäisenä harjoittelupäivänäni, että viihdyn tilalla varmasti. Enkä totisesti ollut väärässä!
Ensimmäisen viikon aikana totuttelin sekä uuteen päivärytmiin, johon kuului niin aamu- kuin iltanavettakin, että lypsykarjatilan työtehtäviin lähinnä lypsyn ja ruokinnan kautta. Samalla opin tuntemaan eläimiä nimeltä ja huomaamaan, että lehmät ovat yksilöitä siinä missä kissa tai koirakin. Koska tilan eläimet olivat säyseitä, niiden kanssa työskenteleminen alkoi sujua todella nopeasti ja pääsin äkkiä lypsyrutiineihin kiinni. Pikkuhiljaa harjoittelun edetessä sain olla mukana muissakin työtehtävissä. Navetan päivittäisiin työtehtäviin kuului lypsy, ruokinta, eläinten puhtaanapito ja kuivitus, lypsykoneen pesu ja maitohuoneen ja tankin pesu (joka toinen päivä). Sain olla mukana katsomassa myös siemennyksiä ja tiineystarkastuksia, avustin tikkien poistossa, olin mukana vasikan korvamerkkien laitossa, ja ennen kaikkea teimme jatkuvaa kiimantarkkailua. Kaksi poikimista tilalla oli kesän aikana, mutta niihin emme ehtineet mukaan, kun ne tapahtuivat yöllä. Molemmat poikijat olivat pohjoissuomenkarjan edustajia, jotka tilalla poikivat kuulemma yleensä näppärästi ja itsekseen ilman ongelmia. Tilan omistajien kanssa kuitenkin sovittiin, että pääsen seuraamaan syksyn poikimisia jos vain mahdollista.
Navetan ulkopuolella riitti myös paljon töitä. Tilan emännän kanssa teimme paljon laitumia, olimme peltotöissä muun muassa kyntämässä ja paalaamassa säilörehua ja raivasimme raivaussahalla pajuja. Kiersimme myös peltoja ja tarkastimme rikkakasvitilannetta. Tilalla ei viljellä nurmen lisäksi muita viljelykasveja. Pääsin myös mukaan tilan vuosittaiseen luomutarkastukseen. Tarkastajan kanssa kiersimme navetan sisätilat ja tilan läheisiä peltoja, sekä kävimme läpi tilan papereita.
Tämä harjoittelu antoi minulle paljon enemmän, mitä osasin etukäteen kuvitellakaan. Tila haluaa jatkaa yhteistyötä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa ja ottaa mahdollisuuksien mukaan opiskelijoita harjoitteluun jatkossakin. Tarkempia tietoja voi kysyä koulun harjoitteluvastaavalta.
Mukavaa syksyn alkua ja tsemppiä opiskeluun!
Maria Sirviö, agrologiopiskelija
Kuvat:
Suomenkarjaa metsälaitumella. Etualalla valkoisia lapinlehmiä, taustalla kyyttöjä. Kuva: Tomi Pietola
Mustikka, tilan uusin tulokas. Mustikan äiti on 13-vuotias lapinlehmä Ruka. Kuva: Tomi Pietola
Luonto! ^_^ Viikonloppuna tuli irroteltua ajatuksia torstaina alkaneista kursseista retkeilyjen merkeissä. Olen kiitollinen, että täällä on paikallinen ystävä, joka auttaa minkä tahansa asian kanssa, ja suunnittelee tietenkin vapaa-ajalle menoja. Lauantaina suuntasimme Fairbanksin lähellä olevalle...
Röntgenhoitajia on koulutettu Oulussa jo 50 vuotta. Röntgenhoitajakoulutuksen juhlaviikkoa vietetään 14.-18. syyskuuta erilaisten tapahtumien ja avoimien ovien merkeissä. Viikon aikana verkostoidutaan, seurataan opiskelijoiden harjoituksia ja kehitetään tulevaisuuden koulutusta yhdessä. Juhlaviikon tarkka ohjelma tiloineen...
Me opettajat saimme heti lukuvuoden alkajaisiksi mainoksen, jossa kerrottiin koulutuksesta nimeltä ”Draamamenetelmät ja mielikuvatyöskentely korkea-asteen opetuksessa (4 op)”. Jostain syystä se herätti täällä Taloushallinnon bunkkerissa suunnatonta hilpeyttä. Ehkä meillä kaikilla oli pienoinen epäilys siitä, että draamamenetelmät eivät oikein istu esimerkiksi kirjanpidon tai verotuksen opetukseen. Mutta mitäpä jos me olemmekin aivan väärässä?
Mietitäänpä vähän… Laskentatoimen perusteissahan voisi tehdä niin, että opiskelijat jaetaan pituuden mukaan kolmeen ryhmään: pitkiin, keskimittaisiin ja lyhyisiin. Pitkät saavat kunnian toimia tiliristikkoina: heidän otsaansa täpätään post-it –lappu johon on kirjoitettu tilin nimi ja he menevät seisomaan kädet sivulle ojennettuna luokan seinustalle. Lyhyet opiskelijat puolestaan ovat rahasummia, joita kutakin on kaksi kappaletta. Keskikokoiset puolestaan ovat kirjanpitäjiä, jotka ohjaavat rahasummia juoksemaan tilin debet- tai kredit –kainaloon. Siis tyyliin: ”200 Kassatilin debetiin ja toinen 200 Myyntitulojen kreditiin!” – ja rahasummat ampaisisivat kilvan matkaan! Tästä tosiaan pitäisi kehitellä jonkinlainen kilpailu: mikä joukkue saa nopeimmin tilit selviksi?
Verotuksessa taas voitaisiin isoimmat opiskelijat nimetä verottajiksi. He pukeutuisivat karhupukuun ja tulisivat pienyrittäjiä esittävien opiskelijoiden yritysten ovelle koputtelemaan. Siinä sitten yhdessä kiisteltäisiin siitä, mitkä kulut ovat vähennyskelpoista ja mitkä eivät. Molemmat osapuolet tekisivät kilpailevia laskelmia maksettavaksi tulevan veron määrästä. Erimielisyydet voisi ratkaista esimerkiksi kättä vääntämällä.
Niin ja tilintarkastuksen opetukseen draamaa saataisiin aikaan vallan helposti! Puolet ryhmästä olisi katalan kirjanpitäjän roolissa ja toinen puoli esittäisi virkaintoisia tilintarkastajia. Siinä sitten kilpailtaisiin siitä, kuinka hyvin kirjanpitäjät onnistuvat pimittämään virheitä ja koiruuksia tilikirjoihinsa – ja kuinka hyvin tilintarkastajat puolestaan löytävät huomautettavaa tilinpäätöksistä. Tässähän olisi suorastaan opintojaksojen rajat ylittävä, integroitu ja sulautuva oppiminen kyseessä!
Tätähän voisi jatkaa ihan loputtomiin – mutta nyt täytyy kyllä lopettaa ja alkaa kurssianomusta väsäämään!
Ulla Reinikainen, Taloushallinnon lehtori
