Marko Hautala: Käärinliinat (2009)

Marko Hautala oli minulle tuntematon kirjailija, nappasin Käärinliinat kirjaston hyllystä sen kummemmin edes takakannen esittelyä lukematta.  Lukukokemus oli kuitenkin niin voimakas, että aion myöhemmin lukea Hautalan muutkin kirjat.

 Olavi Finne on vanha mies, joka surmaa julmalla tavalla pienen sukulaispoikansa ja joutuu mielisairaalaan. Tarinan edetessä kirjassa väläytetään Finnen nuoruuden aikaisia tapahtumia sota-ajalta, jolloin lukija alkaa vähitellen saada käsityksen asioista, jotka ovat aiheuttaneet miehen mielen järkkymisen.

 Olavi Finne saa omahoitajakseen kolmikymppisen Mikael Siinnon, jonka elämä tuntuu pysähtyneen avopuolison sairastuttua vakavasti. Mikael kärsii myös työpaikalla kokemansa väkivaltaisen tilanteen aiheuttamasta traumasta. Vähitellen Mikael alkaa kiinnostua omituisen potilaansa tarinoista, saaden niistä jonkinlaista toivoa omaan ankeaan elämäntilanteeseensa.  Työympäristön paineet, mielisairaalan karu arki ja ihmismielen häilyväisyys vääjäämättä johtavat kohti odottamatonta loppuratkaisua.

 Käärinliinat on rankkaa, mutta koukuttavaa luettavaa. Kirja on taitavasti kirjoitettu, tarina etenee verkkaisesti, mutta suorastaan pakottaa jatkamaan lukemista.  Ihmismielen oudot aivoitukset, mielisairaalan kliininen miljöö ja lähestyvän kuoleman odotus välittyvät ahdistavan vahvana kirjan kerronnassa. Painostava tunnelma saa lukijan odottamaan loppuratkaisua, mutta millaista, se selviää viime lehdillä. Käärinliinat luettuani tiedän kuitenkin sen, että seuraavaksi luen kevyttä ”hömppää”, ehkä huumoria tai romantiikkaa.  Ahdistavuuskiintiöni on nimittäin joksikin aikaa täytetty.  

Marjaana Turpeinen  (Kir4ka)

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa