Tanskalaisen Jussi Adler-Olsenin dekkarisarja Osasto Q:sta kertoo vanhojen, selvittämättömien rikostapausten parissa työskentelevästä, apulaispoliisikomisario Carl Morckin johtamasta sekalaisesta ryhmästä.  

 Carl Morck oli aiemmin yksi Kööpenhaminan parhaita poliiseja mutta haavoituttuaan ampumavälikohtauksessa, jossa hänen läheinen kollegansa kuoli ja toinen halvaantui kaulasta alaspäin, Morck siirrettiin jatkuvan pahantuulisuutensa, erakkomaisen ja omapäisen luonteensa vuoksi poliisilaitoksen kellarikerrokseen johtamaan omaa osastoaan.                                                          

Avustajakseen Morck sai omalaatuisen mutta erittäin innokkaan ja ahkeran Hafez el-Assafin, jonka hämärää menneisyyttä valaistaan kirjoissa vähitellen.  Ryhmä täydentyy myöhemmin nuorella, kipakalla sihteeri Rosella, joka pitää osaston miehet tiukassa komennossaan, jopa niin että Morckin pitää välillä muistuttaa olevansa edelleen ryhmän johtaja.. Morckin inhoama Gordon komennetaan myöhemmin ryhmän täydennysmieheksi.

Adler-Olsen on luonut osastolleen henkilögallerian, josta ei voi olla pitämättä. Kirjat kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä, koska vaikka jokaisella on oma historiansa, elämä myös kulkee eteenpäin.. Päähenkilöistä tulee tarinoiden edetessä yhä elävämpiä ja lukijalle tärkeämpiä. Apulainen, maahanmuuttaja ”Assad” on kielipuolena ehkä porukan hurmaavin tyyppi, koska hän ”puhu hoono rootsi ja kirjotta veelä honomin”, mutta myös Morck saa ainakin minulta sympatiat puolelleen. Kirjat ovat täydellinen sekoitus piinaavaa jännitystä (kynsiä purren), herkullista huumoria (pakko nauraa ääneen) ja siedettävissä määrin joskus piinaavaakin yhteiskuntakritiikkiä.

Pullopostia on Osasto Q -sarjan kuudesta jo ilmestyneestä osasta kolmas.  Kirjan prologissa kaksi veljestä herää tiukasti sidottuina venevajassa lähellä merta. Kylmäverinen kidnappaaja on jossain mutta palaa varmasti takaisin. Siteistä ei pääse irti, mutta löytyy pullo ja paperia… 

Vuosikausia myöhemmin apulaispoliisikomisario Carl Mørck saa käsiinsä poliisilaitoksella lojuneen pullon, jonka sisällä oleva avunpyyntö on tuskin enää luettavissa. . Ennen kuin Mørck, Assad ja Rose huomaavatkaan, he ovat hermoja raastavan tapahtumasarjan kannoilla. 

Tutkimuksissa päästään 90-luvulla uskonnollisesta yhteisöstä kadonneiden veljesten jäljille, mutta miksei perhe ole koskaan ilmoittanut poikia kadonneiksi? Lapsia on kadonnut muistakin yhteisöistä, aina kaksi kerrallaan ja uusimmat uhrit ovat välittömässä hengenvaarassa. Kuin sivujuonena eräs perheenäiti alkaa penkoa miehensä salaperäistä menneisyyttä, ja huomaa pian, että totuudesta voi joutua maksamaan hengellään.  

Vaikka kirjassa paljastetaan rikollinen jo alkumetreillä, jännitys on suorastaan piinaavaa ja kasvaa koko ajan, kun kierrellään ja kaarrellaan loppuratkaisua ja – huipennusta kohti. Vaikka en yökausia jaksakaan lukea, tämä kirja on luettava loppuun mahdollisimman nopeasti. Kidnappaajan ”luonnevikaa” selitetään, niin että melkein ymmärrän motiivin hänen tekoihinsa, jotka hirveydestään huolimatta tuntuvat ihan oikeassakin elämässä mahdollisilta.

Pullopostia on voittanut useamman kirjallisuuspalkinnon, mm. Lasiavain-palkinnon vuoden 2010 parhaana pohjoismaisena dekkarina.

Adler-Olsenin kotisivut 

Adler-Olsen Facebookissa

Pirjo Viitajylhä, KIR14SN