Daily Archive: syyskuu 7, 2015

Kaikki isäni hotellit

Kirjailija John Irving ja hänen teoksensa The Hotel New Hapmpshire, joka on ilmentynyt 1981.

Minä luin 14. painoksen, kustantaja Tammi, 2012.

Nyt viimeisin uudelleen lukemani kirja Kaikki isäni hotellit on valloittava perhetarina. Luin kirjan uudestaan, koska edellisestä kerrasta oli jo jonkin aikaa. Perheen isä haaveilee joskus omistavansa hotellin, eikä se jää vaan haaveksi. Perheen äiti huolehtii omasta perheestään ja iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoinen on homo ja tytär aika valmissanainen selviytyjä, vaikka kokeekin kovia asioita nuorena. Tainan kertoja on John, joka rakastaa omaa sisartaan yli kaiken. Sitten on vielä pikkusisko ja kuopus poika. Perhe on liioittelematta sanottuna, vähintäänkin epätavallinen.

Kirjassa on myös karhu, kaksin oikeastaan. Ensimmäinen ns. oikea karhu, oli todella kuvattu niin hellyttävästi, että ajattelin esittää, että meillekin otetaan karhu kotieläimeksi. Perheellä oli myös koira Suru, joka esiintyi monessa roolissa. Koirasta, joka piereskelee ja on kuvioissa vaikka kuoleekin, on kirjoitettu niin sympaattisesti, että se osui ja upposi minuun. En tiedä pitääkö olla koiraihminen, että tästä ajattelee näin?

Silloin tällöin koin suurta liioittelua ja epäuskoisena luin tarinaa eteenpäin. Mutta en koskaan ajatellut, että tämä on humpuukia, vaan tarina oli vaikuttava ja vakuuttava. Myös seksuaalisuus on vahvasti läsnä koko teoksen ajan. Kirjassa on paljon rankkojakin kohtia, mutta kirjailija kuvailee tarinaan niin monin värein, että vaivuin vain hetkittäin synkkiin ajatuksiin. Minun mielestä, etupäässä kirjassa kulkee huumori, joka on lempeää.

Hotelleja on kaikkiaan kolme ja toinen toistaan hullumpia. Hotellin arjesta kirjoitetaan vähän, mutta kiinnostava oli keskusradio ensimmäisessä hotellissa. Toisessa hotellissa oli sekä huoria että vakoilijoita, vieraat sitten siellä välikerroksessa. Kolmas hotelli oli sitten jo pelkkä kulissi. Ensi luin ahmimalla, sitten hidastellen, ettei kirja vain lopu. Kun perheen kaikki jäsenet jäävät mieleeni elämään, tiedän kirjan lukemisen kannattaneen.

Luin kirjan nyt toiseen kertaan. Ensimmäisellä kerralla en oikein osannut ajatella kaikkia sitä mitä nyt osasin. Muutaman vuoden kuluttua luen kirjan uudestaan, tiedän että koen taas uusia elämyksiä.

Tämän blogin lukijat: MUISTAKAA UNELMOIDA!

Toivoopi: Eija Kumpula KIR4KA

Pakkanen, Outi: Helle, Otava, 2015

 

 

Liekö kesän 2014 helle ollut syynä siihen, että Outi Pakkasen tämän kertainen Anna Laine –dekkari ei oikeastaan ollut dekkari. Ainakin siinä oli hyvin vähän kyseisen genren piirteitä. Enimmäkseen kirjassa keskityttiin ihmissuhteisiin ja niiden monimuotoisuuteen. Asuntonsa vesivahingon myötä Anna on joutunut sijaisasuntoon ja kohtaa uusissa ympyröissä miehen, joka vetää puoleensa. Kaikki eivät hyväksy Annan ja huomattavasti nuoremman Jyrin suhdetta, joka kirjan lopussa oikeastaan vasta pääsee alkuun. Pakkaselle ominaiseen tapaan ruoka on hyvin näkyvästi esillä ja kirjan lopussa on useita kiinnostavia ohjeita ruuista, joita kirjassa valmistettiin. Pakkaselta on ilmestynyt yli 20 dekkaria, joista 15 kuuluu Anna Laine -sarjaan.

Kirja oli yhtä hyvä, kuin aiemmatkin, mutta jotenkin jäin kaipaamaan aiempaa tiheää jännityksen tuntua. Tässä kirjassa tunnelma oli muuttunut enemmänkin rakkausromaanin suuntaan. Ihan hempeää luritusta kirja ei sentään ollut, vaan kirjassa käsiteltiin varsin suurin kirjaimin myös ajankohtaisia aiheita, kuten sateenkaariperheitä, vanhenemista, avioerojen kipeyttä ym. Varsinainen dekkariosuus kestää muutaman sivun verran, vaikka pitkään näyttää, että hattuhyllyn aiheuttamat mustelmat ovat kirjan ainoa kolhut.

Aino Simoska, KIR4KA

Röntgenhoitajakoulutus juhlii syyskuussa

  Röntgenhoitajia on koulutettu Oulussa jo 50 vuotta. Röntgenhoitajakoulutuksen juhlaviikkoa vietetään 14.-18. syyskuuta erilaisten tapahtumien ja avoimien ovien merkeissä. Viikon aikana verkostoidutaan, seurataan opiskelijoiden harjoituksia ja kehitetään tulevaisuuden koulutusta yhdessä. Juhlaviikon tarkka ohjelma tiloineen...

Anni Kytömäki: Kultarinta

Anni Kytömäki: Kultarinta

Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus 2014)

Kultarinta on Anni Kytömäen esikoisromaani ja se palkittiin keväällä 2015 Tulenkantaja-palkinnolla. Kirja on lähes 650-sivuinen järkäle, jonka lukeminen vaatii aikaa, mutta antaa paljon rikkaan kielensä ja mielenkiintoisen tarinansa ansiosta. Se on historiallisviritteinen romaani, joka kertoo yhden perheen tarinan sisältäen hienoja luonto- ja ihmiskuvauksia. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alun Suomen vaikeisiin aikoihin ja metsällä on tarinassa tärkeä rooli. Romaani on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa esittelee Erik Stenforsin näkökulmaa ja toinen hänen tyttärensä Mallan näkökulmaa. Välillä näkökulma myös vaihtuu osien sisällä ja tämä avaa asioita mukavasti laajemmalle.

Erik on metsänomistajan poika, joka elää lapsuutensa lähellä luontoa. Äidin varhainen kuolema jättää jälkensä häneen eikä suhde isään ole kovin läheinen. Opinnot vievät Erikin kaupunkiin, mutta metsä ei jätä häntä rauhaan, vaan hän palaa sen luo ja siitä tulee osa häntä. Eräällä linturetkellä hän kohtaa lapsuudentuttavansa, torpantyttö Lidian, ja rakastuu tähän. Vallitsevat olosuhteet asettavat kuitenkin haasteita näiden kahden suhteeseen, eikä elämä kohtele heitä muutenkaan silkkihansikkain. Kun Erikin ja Lidian tytär Malla kasvaa, Erik opettaa myös hänet kulkemaan metsissä. Mallan kohtalo on kova ja metsästä tulee hänelle ehkä vieläkin läheisempi kuin hänen isälleen. Metsästä löytyy myös Joel…

Kultarinta kertoo rohkeista ihmisistä, jotka kulkevat omia polkujaan. Se kertoo rakkaudesta luontoon ja rakkaudesta ihmisten välillä. Se pohtii ihmissuhteita ja erilaisuutta sekä kansalaissodan ja 1930-luvun poliittisten jännitteiden aiheuttamia ristiriitoja ja kahtiajakoa. Kirja on vangitseva ja jää ajatuksiin pitkäksi aikaa vielä lukemisen jälkeenkin. Voin suositella tätä kirjaa kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville. 

Riina Dahlman KIR4KA

Secret garden embroidery

 

Secret garden embroidery

Neiti Miranda Merriweatherin puutarha ei ole aivan tavallinen englantilainen puutarha. Thistledown Farmhousen puutarhassa kasvaa nimittäin jättimäisiä tulppaaneja, ihmeelliseltä tuoksuvia syreeneitä ja kokonainen penkillinen pelkkiä neliapiloita. Puutarhassa asustaa erinomaista kerman makuista hunajaa tuottavia mehiläisiä ja onpa puutarhan hyönteisillä oma lennonjohtotorni.

What Delilah Did, eli Sophie Simpson, jatkaa kolmannessa kirjassaan omalla, menestyksekkäällä tyylillään. Simpsonin suunnittelemat modernit kirjontamallit yhdistyvät vanhoihin kirjontapistoihin uudella ja raikkaalla tavalla. Jokaiseen malliin liittyy myös tarina Delilahin työskentelystä neiti Merriweatherin puutarhan ja sen tuotteiden parissa.

Myös e-kirjana saatava teos sopii niin aloittelijalle kuin uusia haasteita kaipaavalle edistyneelle pistelijälle. Aluksi tutustutaan tarvittaviin materiaaleihin, välineisiin, kirjonnan aloittamiseen ja malleissa käytettyihin kirjontapistoihin. Puutarha-aiheiset mallit on jaoteltu kolmeen kategoriaan: aloittelijat, edistyneet ja konkarit. Viimeistelyohjeet ovat selkeitä, teit sitten hyönteismagneetteja, mehiläiskuvioisen neulatyynyn tai muotokuvataulun jänisneidistä.

Elämyksiä ja käsillä tekemistä yhdistävä teos, joka vetoaa sekä perinteisen että modernimman kirjonnan harrastajiin ja uutta harrastusta miettiville.

Sophie Simpson: Secret garden embroidery (Pavilion, 2015)

kuva: Pavilion books (http://www.pavilionbooks.com/secret-garden-embroidery-ebook/)

Eija Haapasaari, KIR4KA

Fed ´an Paušu : Tuhkamukki : Suakkunoi karjalaksi = Satuja karjalan kielellä (1996)

Onko asiakkaasi tiedustellut karjalankielistä kirjallisuutta, tai onko mieleesi tullut muuten tutustua karjalan kieleen? Tuhkamukki on valtimolaisen, nykyään eläkkeellä olevan opettajan Paavo Harakan (1941-) karjalan kielellä kirjoittama satukirja, joka on kuvitettu Elvira Bystrovan lystikkäillä mustavalko piirroksilla. Satuja on yhteensä 18. Osan saduista on itse kunkin lapsuuden ajalta tuttuja kuten Lumikki, Kuldakala, Tuhkamukki (=Tuhkimus) ja hölmöläissatuja mutta kirjasta on myös uusia tuttavuuksia kuten Tšuari da briha ja Kondie henähäkiz. Kirjassa on yksi satu, joka on kirjoitettu sekä suomeksi että karjalaksi ”Hevon val´l´assanda” eli ”Hevosen valjastaminen”. Kirjasta ei selviä, mitä lähteitä kirjoittaja on käyttänyt. Ehkäpä myös pieni tietoisku kuvittajasta olisi ollut paikallaan.

 

Omasta kirjahyllystäni kirja löytyy, koska perheemme kuopus osoitti kiinnostusta isoisovanhempiensa kieleen. Vaikkakin kirjan murre poikkeaa Hyrsylän murteesta. Kirjassa on ohjeita karjalan kielen lukemiseen ja kunkin sadun lopussa on sanastoa. Minäkin, karjalan kieltä osaamattomana, ymmärsin suurimman osan tekstistä ilman niitäkin. Arvaat varmaankin mistä sadusta on kyse, kun ” Seittsemen kiäbiödä, tulla kamistih kod´ih” (Paušu 1996, 110).

Mikäli haluaa kuulla karjalaa puhuttuna, Tuhkamukki on saatavana myös äänikirjana, jossa lukijana on Paavo Harakka.

 

Kirjan on kustantanut Suojärven pitäjäseura ry, jonka ”tarkoituksena on olla entisen Suojärven kunnan alueella asuneiden ja heidän jälkeläisiensä keskinäisenä yhdyssiteenä, koota ja tallentaa Suojärven historiaan liittyviä kulttuuriarvoja ja muuten vaalia kotiseudun muistoja ja perinteitä.” (Suojärven Pitäjäseura ry 2012, viitattu 7.9.2015). Näkyypä Karjalainen Nuorisoliittokin koonneen kirjallisuusluettelon Karjala-kirjallisuudesta lapsille ja nuorille.

 

Lähteet:

Karjalainen Nuorisoliitto. 2010. Lapsille ja nuorille suunnattua Karjala-kirjallisuutta. Viitattu 7.9.2015, http://www.karjalainennuorisoliitto.fi/@Bin/323871/Luettelo+lapsille+ja+nuorille+suunnatusta+Karjala-kirjallisuudesta.pdf.

Karjalan Kielen Seura ry.2015. Viitattu 7.9.2015, http://www.karjalankielenseura.fi/kauppa/index.php?c=26&p=122.

Suojärven Pitäjäseura ry. 2012. Viitattu 7.9. 2015, http://www.suojarvi.fi/sivut3/.

Aino Nevalainen

KIR4KA