Kaikki isäni hotellit

Kirjailija John Irving ja hänen teoksensa The Hotel New Hapmpshire, joka on ilmentynyt 1981.

Minä luin 14. painoksen, kustantaja Tammi, 2012.

Nyt viimeisin uudelleen lukemani kirja Kaikki isäni hotellit on valloittava perhetarina. Luin kirjan uudestaan, koska edellisestä kerrasta oli jo jonkin aikaa. Perheen isä haaveilee joskus omistavansa hotellin, eikä se jää vaan haaveksi. Perheen äiti huolehtii omasta perheestään ja iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoinen on homo ja tytär aika valmissanainen selviytyjä, vaikka kokeekin kovia asioita nuorena. Tainan kertoja on John, joka rakastaa omaa sisartaan yli kaiken. Sitten on vielä pikkusisko ja kuopus poika. Perhe on liioittelematta sanottuna, vähintäänkin epätavallinen.

Kirjassa on myös karhu, kaksin oikeastaan. Ensimmäinen ns. oikea karhu, oli todella kuvattu niin hellyttävästi, että ajattelin esittää, että meillekin otetaan karhu kotieläimeksi. Perheellä oli myös koira Suru, joka esiintyi monessa roolissa. Koirasta, joka piereskelee ja on kuvioissa vaikka kuoleekin, on kirjoitettu niin sympaattisesti, että se osui ja upposi minuun. En tiedä pitääkö olla koiraihminen, että tästä ajattelee näin?

Silloin tällöin koin suurta liioittelua ja epäuskoisena luin tarinaa eteenpäin. Mutta en koskaan ajatellut, että tämä on humpuukia, vaan tarina oli vaikuttava ja vakuuttava. Myös seksuaalisuus on vahvasti läsnä koko teoksen ajan. Kirjassa on paljon rankkojakin kohtia, mutta kirjailija kuvailee tarinaan niin monin värein, että vaivuin vain hetkittäin synkkiin ajatuksiin. Minun mielestä, etupäässä kirjassa kulkee huumori, joka on lempeää.

Hotelleja on kaikkiaan kolme ja toinen toistaan hullumpia. Hotellin arjesta kirjoitetaan vähän, mutta kiinnostava oli keskusradio ensimmäisessä hotellissa. Toisessa hotellissa oli sekä huoria että vakoilijoita, vieraat sitten siellä välikerroksessa. Kolmas hotelli oli sitten jo pelkkä kulissi. Ensi luin ahmimalla, sitten hidastellen, ettei kirja vain lopu. Kun perheen kaikki jäsenet jäävät mieleeni elämään, tiedän kirjan lukemisen kannattaneen.

Luin kirjan nyt toiseen kertaan. Ensimmäisellä kerralla en oikein osannut ajatella kaikkia sitä mitä nyt osasin. Muutaman vuoden kuluttua luen kirjan uudestaan, tiedän että koen taas uusia elämyksiä.

Tämän blogin lukijat: MUISTAKAA UNELMOIDA!

Toivoopi: Eija Kumpula KIR4KA

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.