Suoritin viime kesän harjoitteluni oululaisella lypsykarjatilalla. Tila on pieni luomutuotannossa oleva lypsykarjatila, jossa lypsäviä lehmiä on 12, nuorkarjaa ja ummessa olevia n. 15. Tilan kaikki eläimet ovat Suomen alkuperäiskarjaa; pohjoissuomenkarjaa eli lapin lehmiä, itäsuomenkarjaa eli kyyttöjä, ja länsisuomenkarjaa. Lypsylehmät ovat parsinavetassa, nuorkarja ja ummessa olevat lehmät asuvat kylmäpihatossa, josta niillä on vapaa kulku pihalle ympäri vuoden. Myös lypsävät ulkoilevat aina säiden salliessa ympäri vuoden. Kesällä koko karja laiduntaa yhdessä. Tilalla tuotetaan maitoa meijeriin ja tilan suoramyyntiin. Sonnivasikat kuohitaan ja kasvatetaan tilalla noin vuoden ikäisiksi, jonka jälkeen ne teurastetaan. Teurastuotteet myydään tilalta suoraan asiakkaille.

Pidin tavasta ja sitoutumisesta, jolla tilalliset hoitivat eläimiään ja paneutuivat työhönsä. Tilalla jokainen eläin oli yksilö, joka sai juuri sille räätälöityä hoitoa. Tunsin heti ensimmäisenä harjoittelupäivänäni, että viihdyn tilalla varmasti. Enkä totisesti ollut väärässä!

Ensimmäisen viikon aikana totuttelin sekä uuteen päivärytmiin, johon kuului niin aamu- kuin iltanavettakin, että lypsykarjatilan työtehtäviin lähinnä lypsyn ja ruokinnan kautta. Samalla opin tuntemaan eläimiä nimeltä ja huomaamaan, että lehmät ovat yksilöitä siinä missä kissa tai koirakin. Koska tilan eläimet olivat säyseitä, niiden kanssa työskenteleminen alkoi sujua todella nopeasti ja pääsin äkkiä lypsyrutiineihin kiinni. Pikkuhiljaa harjoittelun edetessä sain olla mukana muissakin työtehtävissä. Navetan päivittäisiin työtehtäviin kuului lypsy, ruokinta, eläinten puhtaanapito ja kuivitus, lypsykoneen pesu ja maitohuoneen ja tankin pesu (joka toinen päivä). Sain olla mukana katsomassa myös siemennyksiä ja tiineystarkastuksia, avustin tikkien poistossa, olin mukana vasikan korvamerkkien laitossa, ja ennen kaikkea teimme jatkuvaa kiimantarkkailua. Kaksi poikimista tilalla oli kesän aikana, mutta niihin emme ehtineet mukaan, kun ne tapahtuivat yöllä. Molemmat poikijat olivat pohjoissuomenkarjan edustajia, jotka tilalla poikivat kuulemma yleensä näppärästi ja itsekseen ilman ongelmia. Tilan omistajien kanssa kuitenkin sovittiin, että pääsen seuraamaan syksyn poikimisia jos vain mahdollista.

 Navetan ulkopuolella riitti myös paljon töitä. Tilan emännän kanssa teimme paljon laitumia, olimme peltotöissä muun muassa kyntämässä ja paalaamassa säilörehua ja raivasimme raivaussahalla pajuja. Kiersimme myös peltoja ja tarkastimme rikkakasvitilannetta. Tilalla ei viljellä nurmen lisäksi muita viljelykasveja. Pääsin myös mukaan tilan vuosittaiseen luomutarkastukseen. Tarkastajan kanssa kiersimme navetan sisätilat ja tilan läheisiä peltoja, sekä kävimme läpi tilan papereita.

 Tämä harjoittelu antoi minulle paljon enemmän, mitä osasin etukäteen kuvitellakaan. Tila haluaa jatkaa yhteistyötä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa ja ottaa mahdollisuuksien mukaan opiskelijoita harjoitteluun jatkossakin. Tarkempia tietoja voi kysyä koulun harjoitteluvastaavalta.

Mukavaa syksyn alkua ja tsemppiä opiskeluun!

Maria Sirviö,  agrologiopiskelija

Kuvat:

Suomenkarjaa metsälaitumella. Etualalla valkoisia lapinlehmiä, taustalla kyyttöjä. Kuva: Tomi Pietola

Mustikka, tilan uusin tulokas. Mustikan äiti on 13-vuotias lapinlehmä Ruka. Kuva: Tomi Pietola