Kuulin viime syksynä, että ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa osa opetusharjoittelusta ulkomailla. Koululla on mm. hyvät suhteet Itävallan Linzin pedagogiseen korkeakouluun. Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja aloin selvittää, miten vaihto onnistuisi. Alkumetreillä tuli vähän ongelmia, koska syksyllä 2014 ulkomaan vaihtoja hoitava Amokin kv-koordinaattori Esa Virkkula oli virkavapaalla, mutta hänen palattua töihin asiat alkoivat sujua.

Sain tietooni Linzissä yhteyshenkilönäni toimivat henkilön nimen ja hänen kanssaan sitten selvittelin matkustamistani ja ennen kaikkea asuntoasioita. Varsin edullinen opiskelija-asunto löytyi lopulta Raab Heim nimisestä opiskelijahotellista. Matkavaraukset tein itse ja siihen kului kyllä melkoinen tovi, mutta netissä tunteja lentoja ja rautatieaikatauluja selaamalla sain matkani järjestymään.

Pääsin perille maanantaina 13.5. ja löysin jopa majoitukseni itse ilman eksymisiä, vaikka suuntavaistoni on tosi surkea. Asunto oli yksiö, jossa pieni keittiönurkkaus. Yhdyshenkilöni oli järjestänyt minulle ohjelmaa eli tutustumisia eri ammatillisiin oppilaitoksiin Linzissä. Heti seuraavana aamuna matka suuntautui ensimmäiselle koululle. Kyseessä oli kauneusalan oppilaitos, jossa opiskelijoina kampaajat, hierojat, kunto- ohjaajat sekä kosmetologit. Koulun rehtori toimi opastajanani ja sain osallistua kunkin opetusalan käytännön oppitunteihin. Rehtori näki paljon vaivaa takiani ja hän vei minut lounaalle ja auttoi jopa raitovaunulipun hankinnassa. Linzissä oli tosi kätevä kulkea raitiovaunulla, koska kaikki pysäkit ilmoitettiin kuulutuksin ja tekstein näyttötaululla, että myös ratikan seinällä selvänä karttana.

Kolmantena päivänä pääsin mukaan Ammattioppilaitos no:10 opiskelijoiden päättäjäismatkalle eli he menivät bussilla tutustumaan rakenteilla olevaan suureen puutarhanäyttelyyn Bad Ischeliin. Kyseinen paikka oli pieni kylä Alppien juurella. Näin bussimatkan aikana upeita maisemia ja perillä kävimme myös entisen keisarin ja keisarinna Sissin kesäasunnolla, joka on nykyään osin  museona. Ammattioppilaitos 10:een tutustuin muutoin viikkoa myöhemmin. Muut kuin puutarhurit ja floristit opiskelivat Linzissä sijaitsevalla kampuksella. Puutarhurit taas kaupungin ulkopuolella oppilaitos/asuntola kompleksissa. Pääsin tällä käynnillä jopa leipomaan leipureitten kanssa sekä sain lähtiessäni lahjaksi koulussa tehtyjä leivonnaisia sekä lihajalosteita.

Muina päivinä tutustuin vielä ammattikouluihin no: 5 ja 8. Toinen oli oman alani oppilaitos eli elektroniikka- ja tietoliikenneasentajat opiskelivat siellä. Toinen oli automekaanikkojen oppilaitos. Pari päivää vietin pedagogisessa korkeakoulussa osallistuen teoriaopetuksen tunteihin sekä käyden mielenkiintoisia keskusteluja ulkomaan vaihdosta vastaavan johtajan kanssa heidän koulutusjärjestelmästään verrattuna Suomeen.

Matkalla opin arvostamaan meidän opetusjärjestelmiämme, sillä Itävallassa toimitaan vielä hyvin autoritäärisesti ja ammattikouluissa opetetaan hyvin vähän muuta teoriaa kuin kuhunkin ammattialaan kuuluvaa. Jokainen vuosikurssi on koulussa vain 10 viikkoa per vuosi. Muun ajan he työskentelevät työpaikoissaan saaden pientä palkkaa, mutta heillä ei koulun jälkeen ole mm. mahdollisuutta jatkaa opintojaan missään muussa oppilaitoksessa.

Vapaa-aikanani tutustuin omaehtoisesti Linzin nähtävyyksiin ja itse kaupunkiin. Hintataso oli hyvin sama kuin Suomessa, mutta alkoholituotteet huomattavasti halvempia. Itse ihastuin lähellä sijaitsevaan vuoreen, jonka huipulle pääsi vain tällä reitillä liikennöivällä raitiovaunulla. Vuoren päällä oli kaunis kirkko ja useita ravintoloita sekä lapsille satueläinhahmojen luola sekä hienot näkymät alas kaupunkiin, Tonavalle ja muuhun ympäristöön.

Marketta Porvari