Millaista on hyvä opetus ammattikorkeakoulussa?


Keväällä päättyi toteuttamani opintojakso, jolla syvennyttiin pohtimaan millaista on hyvä opetus ammattikorkeakoulussa. Tutkimme kurssin aikana opiskelijoiden kanssa korkeakoulujen arviointineuvoston palkitsemien ammattikorkeakouluopetuksen laatuyksiköiden opetus- ja opiskelukäytänteitä arvellen, että sieltä löytyisi vastauksia. Blogissani vierailee nyt opintojaksolla opiskelijana ollut Pasi Karjalainen kertomassa havainnoistaan.

Anna opiskelijan opiskella – viisaus löytyy opiskelusta, ei opetuksesta


”Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2010–2012” -raportissa nousee esiin laadukasta ammattikorkeakoulutusta yhdistävänä tekijänä opiskelijoiden halu opiskella. Laatuyksiköiden opiskelijat ovat motivoituneita tekemiseensä ja he ahkeroivat oppiakseen koko ajan lisää.

Nykyisen käsityksen mukaan oppiminen edellyttää opiskelijan omaa aktiivista toimintaa. Koska oppiminen on oppijan oman oppimisprosessin ja tiedon rakentelun tulosta, ei oppijaa voi missään mielessä pakottaa oppimaan. Pakottamalla voidaan parhaimmillaankin saada aikaan vain lyhytaikaisia tuloksia oppimisen suhteen, mutta oikea syväoppiminen edellyttää oppijan omaehtoista tekemistä. Eli syväoppimisen edellytys on motivoitunut opiskelija.  

Periaatteessa ammattikorkeakouluissa asian pitäisi olla helppo. Tulevat opiskelijat ovat itse halunneet juuri valitsemaansa tutkinto-ohjelmaa opiskelemaan ja nähneet paljon vaivaa läpäistäkseen hakuseulan. He siis aivan varmasti haluavat oppia valitsemaansa alaa ja ovat valmiita tekemään työtä oppimisensa eteen. Kuitenkin valtaosa opiskelijoista kokee opintojensa aikana motivaatio-ongelmia, joskus motivaatio katoaa heti opiskelun varhaisvaiheessa. Se itseä luontaisesti suuresti kiinnostanut ala muuttuukin jostakin syystä pakkopullaksi ja lopulta opiskeluputkesta pyritään vain ulos saamalla tarvittavat suoritusmerkinnät, osaamisesta viis. Miksi? Mitä lääkkeeksi?

Opiskelijajoukon motivoimiseksi riittäisi itse asiassa se, että vältetään motivaation häviäminen. Opiskelumotivaation säilymiseen auttaa parhaiten juuri se sama asia, johon hyvä opiskelumotivaatio itsessään johtaa: annetaan opiskelijoiden itse tehdä, tutkia, opiskella ja prosessoida asioita. Kyseessä on kehä: hyvä motivaatio johtaa aktiiviseen tekemiseen, joka johtaa syvälliseen oppimiseen, joka taas johtaa tietoisuuden kasvuun ja kykyyn kyseenalaistaa aikaisempaa, uusien ristiriitaisuuksien havaitsemiseen jne. Tämä puolestaan motivoi edelleen innokkaaseen opiskeluun. Valitettavasti sama kehä toimii myös toiseen suuntaan: vaimentamalla opiskelijan aktiivinen oma toiminta ja aloitteisuus, motivaatio hiljalleen hiipuu. Oppimisesta tulee pintaoppimista, jolloin ei synny uutta syvällistä tietoutta, joka mahdollistaisi olemassa olevan kyseenalaistamista tai mitenkään muutoinkaan aktivoisi edelleen etsimään uutta tietoa. 

Opiskelu ja opetus on rakennettu usein opettajan näkökulmasta. Koska opettaja tuntee asiat ja asiakokonaisuuden, hän osaa määrittää keskeiset opiskeltavat asiat. Opettajalla on myös ajatus, kuinka asiat oikein ja tehokkaasti opetetaan sekä suuri kiusaus toteuttaa opetuksensa tämän mukaan. Valitettavasti se ei vain ole sama asia kuin se, kuinka tehokkaasti ne myös opitaan. Eri oppijat myös oppivat parhaiten erilaisilla tavoilla.  Opetuksen perustana oleva ajatusmalli pitäisikin saada muutettua: siitä, mitä ja miten opetetaan siihen, mitä ja miten opitaan.

Pasi Karjalainen

DI, AmO

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.