Katriina Järvinen, Kaikella kunnioituksella : irtiottoja vanhempien vallasta (2014)

 

Olemme kaikki jonkun lapsia. Omien vanhempiemme. Vanhemmuus on elinikäistä sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt. Tämä yhtälö on monista persoonista rakentuva yhteisö, jossa jokainen on oma yksilö, olipa hän minkä ikäinen tahansa. Luonnollista on, että lapsi kasvaa ja kehittyy, eri ikäkausien ja vaiheiden jälkeen tulee aikuiseksi.  Kukin aikuinen lapsi on omanlaisensa persoona. Samassakin perheessä kasvaneet ja eläneet lapset ovat kukin omia persoonia. Persoonallisuus voi poiketa hyvinkin paljon sisaruksista tai omista vanhemmista. Joskus vanhempi voi kohdella jota kuta lastaan aivan eri tavalla kuin toista, riippumatta sukupuolesta ja ikävuosista. Aikuisen lapsen ja hänen vanhemman/vanhempien välillä saattaa ilmetä enemmän tai vähemmän näkemyseroja, aikuisen lapsen elämänvalinnoista ja omista arvoista. Vanhemmat saattavat pyrkiä hallitsemaan aikuisen lapsensa elämää monella tapaa. Välit saattavat kiristyä tai katketa kokonaan.

Sosiaalipsykologi, antropologi, psykoterapeutti ja kouluttaja Katriina Järvinen nostaa esiin ja tarkastelee kirjassaan aikuisten lasten ja vanhempien välisiä suhteita ja niissä ilmeneviä solmukohtia. Vaikka kukin ihminen on erilainen, monet asiat ihmiselossa ovat kuitenkin hyvin yleisluontoisia. Useat ihmiset voivat kokea samaistumista toisen ihmisen kokemuksiin ja tilanteisiin. Näin ollen itseymmärrys voi kasvaa lukiessa toisen ihmisen kokemuksista, tähän on mahdollisuus kirjan monien esimerkkitapausten kautta, ne avaavat kulttuurissamme melko vaiettua asiaa, vanhempien ja aikuisten lasten välisiä suhteita ja erilaisia kipukohtia.

Mielestäni kirja antaa näkökulmaa myös omien lasten kasvuun ja siihen, että kunkin on saatava tehdä omat valintansa ja elettävä omaa elämää. Toisen ihmisen elämää ei voi elää ja hallita.

Katriina Järvinen kirjoittaa hyvin sujuvasti ja ymmärrettävästi ihmiselämän variaatioista, kirja on konkreettisesti käytännönläheistä tekstiä. Kukin voi poimia sen mitä kokee tarvitsevansa ja vaikka ei tarvitsisikaan mitään,  voi myös ajatella elämän olevan värikästä, kaikkeen ei tarvitse suhtautua niin vakavasti, kullakin on oikeus elää niin kuin itse parhaaksi näkee. 

– Liisa KIR4KA

  style=”vertical-align: bottom;” src=”https://oamk.finna.fi/bookcover.php?isn=9522881228&size=small” alt=””