Henna Kaakkuriniemi on palveluvalmentaja Pohjola Vakuutus Oy:ssä. Työnkuvaan kuuluvat niin järjestelmien käyttöönottovalmennukset kuin asiakaspalveluvalmennuksetkin. Tärkeässä osassa viimeaikaista tekemistä on ollut verkkokurssien rakentaminen. Henna on valmistunut Kemi-Tornion amk:sta tietojenkäsittelyn tradenomiksi 2001. Opiskelut Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa HOPE-ryhmässä...
Japanilainen Yuko Numata tutustui Oamkin toimintaan ennen syyslomaa. Yukon työpaikkana on yksityinen yliopisto Japanissa, Hokkaido University of Science. Hän työskentelee siellä toimistotyöntekijänä vastaten mm. opiskelijoiden arvosanojen, opintojaksojen ja läsnäolojen kirjaamisesta sekä työllistymisen seurannasta. Yuko oli kiinnostunut Oamkin laadunhallinnasta, kansainvälisistä palveluista sekä opiskelijapalveluista, ja hän vietti viikkonsa tavaten henkilöitä kyseisistä yksiöistä sekä seuraten heidän arkista työskentelyään.
Laatukoordinaattori Marianne Isola tarjoili rautaisannoksen suomalaisten korkeakoulujen laadunhallintaa sekä kertoi Oamkin laadunhallintaan liittyvistä toimintatavoista. Yukon mukaan myös japanilaisten korkeakoulujen laadunhallinnasta pidetään hyvää huolta. Eniten keskustelua keräsi kuitenkin konkreettisista asioista kuten työajoista; Yukon mukaan Japanissa työtä tehdään puoli yhdeksästä seitsemään – hyvinä päivinä. Kiireisinä päivinä työaika voi venyä jopa yhteentoista!
Suunnittelija Sanna Pusula vaihtoi Yukon kanssa ajatuksia opiskelijarekrytoinnista, sen kansallisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta. Yliopistojen keskinäinen kilpailu opiskelijoista on vaikuttanut siihen, että yliopistojen ja opiskelijoiden vanhempien välistä yhteistyötä on lisätty. Usein vanhemmilla on sanavalta lastensa opiskelupaikan valinnassa ja tätä silmällä pitäen useat yliopistot ovatkin ottaneet vuosittaiseen kalenteriinsa ns. vanhemmille tarkoitetut avoimet ovet, jolloin heidän on mahdollista tutustua lastensa opinahjoon ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Suomalaisten tavoin japanilaiset ovat usein haluttomia puhumaan englantia ja tämän vuoksi kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita ei Japanissa juurikaan ole. Japanilaiset eivät myöskään ole kovin innokkaita itse lähtemään opiskelemaan ulkomaille ja tästä syystä Japanin hallitus onkin käynnistänyt kampanjan ’Lähde ulkomaille Japani’ millä se yrittää kasvattaa sekä ulkomailla opiskelevien japanilaisten tutkinto-opiskelijoiden että vaihto-opiskelijoiden määrää.
Koulutussuunnittelija Johanna Huttunen kertoi Yukolle Oamkin opetussuunnitelmien kehittämisestä viime vuosien aikana ja yleensä ottaen ops-prosessista. Prosessin kulusta löytyi yllättävän paljon yhtäläisyyksiä. Sisällöllisiä eroavaisuuksia oli kuitenkin havaittavissa. Hokkaido University of Science ei tarjoa Yukon mukaan lainkaan verkko-opintoja, vaikka niille olisi ilmiselvästi kysyntää. Yuko totesikin sen olevan kehittämiskohde. Opetuskielenä on ainoastaan Japani. Kesäopintoja ei tarjota lainkaan, sillä opiskelijoilla on vain kuukauden kesäloma. Opintojen kesto on vähintään neljä vuotta. Yukon mukaan heidän yliopistoonsa on vaikea päästä opiskelemaan, mutta opintojen edistymisestä ei ole samanlaisia rahoitukseen vaikuttavia tulospaineita kuin Suomessa. Opiskelijoille tarjotaan opinto-ohjausta, ei kuitenkaan samalla mittakaavalla kuin esim. Oamkissa. Opiskelijat valmistuvat pääsääntöisesti normiajassa.
Marianne, Sanna ja Johanna
Sain tilaisuuden osallistua lokakuussa 2015 Luonnonvarakeskuksen (Luke) järjestämälle biokaasuopintomatkalle Saksaan ja Itävaltaan. Kummassakin maassa uusiutuvilla energiamuodoilla on jo vankka sijansa. Saksassa fossiilisiin energialähteisiin perustuvaa energiantuotantoa halutaan vähentää ja ydinenergiasta halutaan luopua kokonaan vuoteen 2022 mennessä. Saksassa on ollut energian tuotannossa 17 ydinvoimalaa, joista tällä hetkellä käytössä on kahdeksan.
Itävaltaan rakennettiin yksi ydinvoimala, Zwentendorfin voimala, vuosina 1972 – 1977, mutta valmista laitosta ei koskaan otettu käyttöön, koska ydinvoima hylättiin kansanäänestyksessä vuonna 1978.
Itävallassa kolmannes sähköstä tuotetaan uusiutuvalla energialla ja maa aikoo kasvattaa osuuden 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tämän vuoden alussa Itävalta myös kielsi ydinsähkön tuonnin.
Kummassakin maassa tehdään siis hartiavoimin töitä, jotta uusiutuvilla energialähteillä voidaan tuottaa yhä suurempi osuus energiasta. Niin tehdään Suomessakin. Uusiutuvan energian käytössä Suomi kuuluu EU-maiden kärkijoukkoon yhdessä Ruotsin, Latvian ja Itävallan kanssa. Kulutetusta energiasta uusiutuvilla tuotetaan tällä hetkellä noin kolmannes. Tavoite vuoteen 2020 mennessä on 38 %. Suomessa painopiste on selkeästi puussa ja bioperäisissä kierrätyspolttoaineissa, mutta käyttämätöntäkin potentiaalia on vielä ja esimerkiksi biokaasun tuotantoa voidaan vielä reilusti lisätä.
Opintomatkan tutustumiskohteina oli viisi biokaasulaitosta, joissa kaikissa käytettiin nurmirehua biokaasureaktoreiden syötteenä joko yksistään tai muiden syötteiden rinnalla. Nurmirehua käytetään syötteenä erityisesti luomutilojen yhteydessä toimivissa biokaasulaitoksissa, koska nurmi kuuluu oleellisesti luomutuotannossa viljelykiertoon ja se tuo peltomaahan seuraavan viljelykasvin tarvitsemat ravinteet. Nämä laitokset sopivat tutustumiskohteiksi meille erityisen hyvin, koska samoja nurmikasveja, apilaa, timoteita, raiheinää ja nurminataa, viljellään yleisesti meilläkin. Saksan yli 7 800 biokaasulaitoksesta suuri osa käyttää syötteenä maissia, mutta meillä maissi ei oikein menesty lyhemmän kasvukauden takia.
Vierailemistamme kohteista kolmessa hyödynnettiin useampaa uusiutuvan energian lähdettä. Vierailimme mm. itävaltalaisella tilalla, jossa tuotettiin biokaasusta sähköä ja lämpöä, öljykasveista jalostettiin biodieseliä traktorin tarpeisiin ja eläinten valkuaisrehuksi, hyödynnettiin aurinkokeräinten lämpöä ja tuotettiin oma sekä 12 naapuritalon lämpö hakkeella. Ei varmaan erikseen tarvitsisi mainita, että tila on energiaomavarainen ja yksi sen tukijaloista on energiantuotanto.
Tutustumiskohteissa pyrittiin tuottamaan energiaa myyntiin tai pyrittiin mahdollisimman suureen energiaomavaraisuuteen. Saksassa ja Itävallassa käytössä on ollut uusiutuvien energialähteiden syöttötariffi jo viime vuosituhannella, jotta uusiutuvan energian tuotantoa saatiin liikkeelle. Alkuvuosien sopimuksissa syöttötariffit ovat olleet huomattavasti suurempia kuin nyt solmittavissa sopimuksissa, mutta myös investoinnit olivat suuremmat. Nyt investointien hinta uusiutuvalla tekniikalla on merkittävästi laskenut. Pallo on saatu liikkeelle ja uusiutuvan energian tuottaminen alkaa olla kannattavaa näissä maissa jo ilman tariffiakin. Vierailimme mm. tilalla, joka investoi aurinkopaneeleihin vuonna 2004, teki sopimuksen 20 vuodeksi ja saa syöttötariffina tuottamastaan sähköstä 46 snt/kWh.
Uusiutuvan energian tuotanto on muutamassa vuodessa tullut ihmisen arkipäivään ja hyvä niin. Mahdollisuus tuottaa itse käyttämänsä energia puhtaasti on kenellä tahansa ja se tuntuu aika makealta ajatukselta.
Ritva Imppola, projektikoordinaattori, Oulun ammattikorkeakoulu Oy, Luonnonvara-alan osasto
Kuva 1. Franz ja Maria Berneckerin tilan biokaasulaitokseen tutustumassa Itävallassa.
Kuva 2. Lieteallas naapurina ei tiheässäkään asutuksessa ole kynnyskysymys. Kuva Itävallasta.
On taas se aika vuodesta, kun uudistamme e-kirja- ja e-lehtipakettien tilauksia. Suuri osa e-aineistohankinnoista on keskitetty korkeakoulukirjastoissa Kansalliskirjaston FinElib-konsortiolle, joka neuvottelee sopimukset koko korkeakoulukirjastokentän puolesta.
Avoimuus tiedeyhteisössä mahdollistaisi uudenlaisia tieteellisiä löytöjä ja oivalluksia, mutta hidasteena seisovat tällä hetkellä esimerkiksi kaupalliset tiedekustantajat (Ebsco, ProQuest ym.), jotka kilpailun puuttuessa käärivät huomattavat liikevoitot koulutusorganisaatioiden kustannuksella. Tutkimustyön edellytyksiin kohdistetut hallitusohjelman rahoitusleikkaukset vaikuttavat neuvotteluasetelmaan, mikä voi johtaa siihen, ettei sopimuksia saada syntymään kansallisesti hyväksyttävin ehdoin. Jos sopimusta ei synny, voi tutkimuksen kannalta tärkeiden tietoaineistojen saatavuus hankaloitua.
Viime vuonna esimerkiksi Oulun ammattikorkeakoulu maksoi e-aineistoistaan yhteensä 145 000 euroa ja ensi vuoden alustava arvio on peräti 35 000 euroa enemmän. Valtakunnan tasolla e-aineistopakettien kokonaiskustannus on kymmeniä miljoonia.
Korkeakoulukirjastojen pitää pystyä muuttumaan digitaalisempaan suuntaan monimuoto-opetuksen lisääntyessä. Ilmaisia lounaita ei kuitenkaan ole, ja sähköiset materiaalit maksavat siinä missä painetut aineistot. Muitakin ongelmia löytyy, sillä esimerkiksi tällä hetkellä niin epämuodikkaita fyysisiä kurssikirjahyllyjä on mahdotonta muuttaa virtuaalisiksi niin kauan kuin kustantajat rajoittavat yhtäaikaisten käyttäjien määrää.
On sanomattakin selvää, että pääsy kansainvälisiin tieteellisiin e-julkaisutietokantoihin on ensiarvoisen tärkeää korkeakouluissa, ja luovumme hyviksi havaituista aineistoista vain pitkin hampain. Ilouutisena kerrottakoon, että ensi vuoden osalta näyttää vahvasti siltä, että saamme taas käyttöömme Elsevierin tiedejulkaisupaketin, jota ilman on jouduttu kärvistelemään jo parikin lukuvuotta.
E-kirjojen tapauksessa kuitenkin niin kauan kuin käyttäjät suosivat analogista vaihtoehtoa digitaalisen yli, on jokainen kirjastosta löytyvä fyysinen hyllymetri perusteltu.
Anu Elsilä
informaatikko
Oulun ammattikorkeakoulun kirjasto
Päivät sen kun lyhenevät. On ainakin kotoinen olo. Ystäväni Charleen oli reissussa puolitoista viikkoa, joten olin talovahtina ja kissanhoitajana. Kivaa vaihtelua elämiseen: talo ja huussi keskellä metsää, ei ihmisiä ympärillä. 15-vuotiaan kissan kehräys luo...
Keskiviikkona 7. lokakuuta järjestettiin Teuvo Pakkalan kadun kampuksella vuosittainen InnoStartti-tapahtuma. Kyseessä on syksyisin kaikille ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille suunnattu innovointitapahtuma, jossa opiskelijoilla on päivä aikaa kehittää toimeksiantajien antamia haasteita. Ensimmäisen kerran InnoStartti järjestettiin vuonna 2010. Idea tapahtumasta on peräisin opiskelijayritys Trapestin tekemästä vierailusta ProAkatemiaan Tampereelle, kun koettiin tarpeelliseksi saada opiskelijat rikkomaan koulutusalakohtaisia rajoja. Myös kansainväliset opiskelijat osallistuvat tapahtumaan.
Tänä vuonna InnoStartin toimeksiantajina olivat Antell-Kahvilat, Arina, Njetworking ja KuusAika-projekti. Antell lähti tapahtumaan mukaan kahden toimeksiannon voimin. Ensimmäisessä toimeksiannossa opiskelijoiden tehtävänä oli suunnitella uuden joulukuussa Toppilaan avattavan kahvilan avajaiskampanja ja toisessa toimeksiannossa opiskelijat pääsivät suunnittelemaan unelmiensa kahvilan. Arviointikriteereinä toimivat hyödynnettävyys liiketoiminnassa, kilpailuetu, innovatiivisuus ja asiakaslähtöisyys.
Molempia Antellin toimeksiantoja suunnitteli kaksitoista noin 5-6 hengen ryhmää. Ryhmät esittelivät ideansa semifinaalissa, jossa opiskelijat äänestivät neljä parasta suunnitelmaa finaaliin. Toimeksiantajasta, opettajasta ja opiskelijajäsenestä muodostuva tuomaristo valitsi finaalitöiden joukosta voittajan. Voittajaryhmän jäsenet palkittiin Alvar Aallon lasimaljalla sekä Antellin lahjakortilla. InnoStartti-tapahtuman päätti opiskelijabileet, joiden tapahtumapaikkana oli tänä vuonna 1bar.
Jenni Lehtomaa, LIK2SNLM1
Miten lisäisimme helposti laatua arkeen ja juhlaan? Mikä olisi sellaista toimintaa, jonka voisi jakaa toisen kanssa, mutta jota voisi tehdä silloin kun huvittaa? Näihin kysymyksiin Amokin laatukaksikko löysi yllättäen vastauksen toisen jäsenen työhuoneesta – kirjastosta. Lukeminen antaa aihetta ajatteluun, sen myötä voi unohtaa arkiset asiat ja lukemaansa voi jakaa toisen kanssa. Niinpä päätimme tarttua tilaisuuteen valitsemalla kirjastosta jonkin mielenkiintoisen kirjan, jota voisimme lukea vuorotellen ja jakaa ajatuksia lounaalla tai kahvitauolla.
Sopivan laadukas kohdekin löytyi. Eräs kirja oli nimittäin seisonut hyllyssä melko pitkään liikkumatta, joten jo senkin vuoksi se oli hyvä valinta. Se oli Fjodor Dostojevskin Idiootti, joka sisältää 886 sivua täyttä laatua, muistia kehittäviä nimiä Adralionovnasta Prokofjevnaan ja kaikkea siltä väliltä.
Miten tämä sitten kytkeytyy Oamkin laatutyöhön? Kuten Oamkin laatukäsikirja ohjeistaa, laadukas toiminta tarkoittaa meillä hyvin tehtyä jokapäiväistä työtä. Tämä on ollut yksi mainio oivallus laatuasioita mietiskellessä, eli ettei se tarkoita mitään muusta työstä irrallista hienoa saareketta, jonne pääsy (vertauskuvallisesti) vaatisi pelottavaa uimista yli hyisen syksyisen veden. Me löysimme täällä laatuasian osaksi arkea yhteisen lukuprojektin merkeissä. Siinä tiivistyy myös toinen laadukkaan toiminnan ulottuvuus: puhalletaan yhteen hiileen, arvioidaan yhdessä, ja sitoudutaan tähän yhteiseen projektiin.
Ensimmäiseksi lukuetapiksi sovittiin noin sata sivua. Se on kohta saavutettu ja analyysi odottaa.
Iiris Happo ja Tomi Pelkonen
Ammatillisen opettajankoulutuksen laatupari
Tuleepa välillä liioiteltua tuota työmäärää oman pään sisällä! Tai oikeastaan sitä, mitä kaikkea opiskelijoilta ehkä vaaditaan. Noh, kai opiskelijalta vaaditaan sitä, että hän motivoituneena tiedonhakijana kiinnittää opinnoissaan erityistä huomiota omiin kiinnostuksen kohteisiinsa, ja toivottavasti...
