Yksilönpalvonta on perseestä. Etenkin minua harmittaa aina, kun joku glorifioi itseään. Siksi suhtauduin varauksellisesti, kun minua pyydettiin kirjoittamaan OSAKOn edustajistovaaleista siitä näkökulmasta, että mitä edustajistotyöstä voi saada itselle.

Mutta koska olen huono ihminen ja laiska ideoija, päätin tarttua ideaan. Tietysti muutaman päivän myöhässä aikataulusta. Ja keskellä yötä.

Kun tulin Oamkiin vuonna 2010 – kyllä, vuonna 2010 – olin hukassa. En oikein tiennyt, mitä ajatella tulevaisuudesta. En tiennyt, mihin ylipäänsä voisin työllistyä. Siksi minut oli helppo huijata mukaan kaikenlaiseen. Lähdin siis muun muassa ehdolle OSAKOn edustajistovaaliin heti ensimmäisenä opiskelusyksynäni, koska minua kysyttiin sinne.

Pääsin varaedustajaksi OSAKOn edustajistoon vuodelle 2011. Aluksi homma ei liiemmin kiinnostanut. Jossain vaiheessa huomasin, että kokouksissa kävi sen verran vähän porukkaa, että olisin aina äänivaltainen. Eipä siltikään kummemmin kiinnostanut. Noh, tuli sentään käytyä joissain edustajiston kokouksissa.

Kesken vuoden jouduin joihinkin kokousten ulkopuolisiin neuvotteluihin. En oikein tajunnut mistä oli kyse. Jälkeenpäin tajusin että ne olivat OSAKOn hallitusneuvottelut. Hallitus muodostettiin uudelleen kesken vuoden 2011.

Vuoden päätteeksi olin taas ehdolla vaaleissa. Lähinnä siksi, koska minua kysyttiin taas ehdolle. En muista pääsinkö vaaleissa läpi. Sen muistan, että minua kysyttiin vaalien jälkeen seuraavan vuoden hallitukseen. Lähdin, koska… noh, miksipä ei. Vuoden 2012 operoin siis OSAKOn hallituksessa.

Seuraavan vuoden loppupuolella minulta kysyttiin, että kiinnostaisiko lähteä valtakunnan tasolle ja muuttaa Helsinkiin. Opiskelijoiden Liikuntaliittoon kaivattaisiin varapuheenjohtajaa. No, miksei. Vuosi 2013 vierähti Helsingissä OLL:n varapuheenjohtajana.

Palattuani Ouluun vuonna 2014 huomasin olevani taas OSAKO-hommissa. Tarkemmin sanottuna edustajiston puheenjohtajana. Sama ralli jatkuu vielä vuonna 2015, tosin ei enää ihan yhtä isoissa saappaissa.

Mitä olen saanut itselleni?

• kohtuullisen kokonaisvaltaisen kuvan OSAKOn toiminnasta
• joitakin hyödyllisiä tietoja myös oikeasta elämästä
• vuosien 2012 ja 2013 ansiosta myös elämää, kavereita ja tuttuja Oulun ulkopuolella, mikä saattaa olla hyödyllinen valtti journalistille joka yrittää valmistuttuaan löytää töitä
• Helsingissä asuminen oli myös aika kiva juttu
• joitakin unettomia öitä
• joitakin onnistumisen tunteita
• paljon ilmaista kahvia ja pullaa
• enemmän tai vähemmän hyödyllisiä tapaamisia ihka oikeiden poliitikkojen kanssa
• suurin osa niistä lienee ollut vähemmän hyödyllisiä, jos katsoo miten opiskelijan asema yhteiskunnassa on kehittynyt vuodesta 2010
• rohkeutta hakea töitä
• rohkeutta yrittää olla oma itsensä, vaikka vaikeaahan se on, kun välillä on pitänyt näytellä tietävänsä asioista joista ei tiedä mitään
• oivalluksen siitä, että eivät muutkaan tiedä
• edes vähän kirkkaamman ajatuksen siitä, mitä voisin tulevaisuudessa tehdä
• nopeamman parrankasvun

Lyhyesti sanottuna: Olen oppinut niin paljon asioita, että olen valmis valmistumaan. Joskus. Sitä ennen harkitsen vielä kerran ehdolle asettumista OSAKOn vaaleissa.

Joten valitse minut. Tai itse asiassa, tee vielä parempi valinta ja asetu itse ehdolle. Jos voisin neuvoa viiden vuoden takaista itseäni, neuvoisin asettumaan ehdolle OSAKOn vaaleissa. Neuvoisin myös, että ihan kaikkiin nakkeihin ei ole pakko suostua. Mutta pääpiirteittäin voisin neuvoa itseäni tekemään kaiken juuri niin kuin siltä tuntuu. Eivät asiat kovin pahasti pieleen voi mennä.

Terveisin
Vesa-Ville Väänänen
Epätietoinen edustajistovaaliehdokas vuonna 2010, vaalilautakunnan puheenjohtaja vuonna 2015

Ehdolle voi asettua 15.10.2015 asti. Ehdokkaat  tunnistat tällaisesta haalarimerkistä.