Monthly Archive: marraskuu 2015

Kiitosmässäilyä

Meikän eka kiitospäivä! Oli ja meni! 26. päivä juhlittiin kiitospäivää. Oikeastaan otimme kämppäkavereiden kanssa varaslähdön. Reilu viikko sitten japanilaisille vaihtareille englantia opettava kaveri järjesti kiitospäivän ryhmälleen meidän luona. Oikean juhlapäivän koitettua kampuksella tarjoiltiin ilmainen...

Vierailulla Nallikarissa

Vierailulla Nallikarissa
Vierailulla Nallikarissa

PK-Inno –hanke on pyörinyt nyt yli vuoden ajan. Tavoitteena on lisätä opettajien ja muun henkilöstön yrityskontakteja ja yritysyhteistyötä ja mahdollistaa lyhyitä henkilöstövaihtoja. Mitkä ovat yritysten haasteet? Markkinointi? Talous? IT? Kilpailu? Viestintä? Logistiikka? Laatu? Henkilöstö? Voiko amk ja sen opiskelijat opettajien ohjaamina olla mukana tarkentamassa ongelmia ja mietimässä, kehittämässä, jopa toteuttamassa ratkaisuja? Mitä välineitä yritykset käyttävät, olisiko meillä mahdollisuus päivittää yrityksen välineitä tai menetelmiä (Excelin käyttöä, englannin kirjoitusta, viestinnän taitoja, prosessien kehittämistä..) ja mitä voisimmeko oppia yritysten käyttämistä välineistä ja menetelmistä?

Entä mitä meidän tulisi opiskelijoille opettaa eli mitä valmiuksia tulevilla työntekijöillä tulisi olla – sikäli kun yritykset itsekään pystyvät niitä tarkasti kuvaamaan. Minkälaista osaamista yritykset tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa?

Näitä juttuja voi jokainen miettiä oman alansa näkökulmasta – eikä pelkästään miettiä, vaan käydä katsomassa ja kokemassa, kysymässä ja keskustelemassa. Näin teimme pari viikkoa sitten, kun kävimme tj. Sirpa Walterin vieraana Nallikarissa – virallisesti Nallikari Seaside Oy. Kahvien ja croissanttien lomassa Sirpa Walter esitteli toimintaa ja tavoitteita. Nallikariin valmistuu ensi kesäksi uusia lomamökkejä ja tavoitteena on kokonaisuudessaan muuttaa imagoa leirintäalueesta monipuoliseksi lomakyläksi, jossa on tapahtumia ja ohjelmaa ympäri vuoden.

Keskustelimme erilaisista yhteistyömahdollisuuksista. Toukokuussa järjestettävään SF-Caravanin liittokokousviikonlopun tapahtumiin voisi olla tarpeen opiskelijoiden erilaista työtä ja ohjelman suunnittelua ja markkinointia. Harjoittelijoita on ollut aikaisemminkin, etenkin kesäaikaan. Harjoittelijoille voidaan myös räätälöidä monipuolisia tehtäviä liittyen esimerkiksi taloushallinnon tehtäviin (kustannuslaskentaa, budjetointia ja hinnoittelulaskelmia). Innoweek –kohteenakin Nallikarin olisi oivallinen. Tai Lab-opintoihin voisi löytyä kehitystehtäviä, sillä haasteena Nallikarilla on talvi ja sen tuotteistaminen.

PK-Inno -hankkeen puitteissa olemme aiemmin vierailleet KasvisHovissa, Cajanus-kodissa, CubiCasassa, Balmuirissa, Polas Electrolla ja 9solutions Oy:ssä. Useimpien yritysten kanssa on syntynyt yhteistyötä. Hanke jatkuu vuoden 2016 loppuun.

Eija Svanberg, PK-Inno -hankkeen koordinaattori

Koko kirjoitus »

Elämä on tässä ja nyt

On niin helppoa elää tulevassa. On myös niin helppoa elää menneessä. Vaikeinta tuntuu olevan tässä hetkessä eläminen. On kyseessä sitten menneiden murehtiminen tai tulevaisuuteen haikailu, lopputulos on sama – nykyhetken menettäminen todellisen läsnäolon puutteen takia.

Opiskeluaika on usein hektistä ja myös raskasta, kun deadlinet painavat päälle ja aikaansaamattomuus lannistaa mieltä. Liian usein tekee mieli lykätä tehtäviä tulevaisuuteen, jos niitä ei ole ihan pakko saada tehtyä tänään. Paine kasvaa, kun asiat kasaantuvat. Nykyhetkestä voi olla vaikea nauttia, kun tieto tulevasta tehtävävuoresta on mielen pinnalla jatkuvasti. Siksi tärkeään rooliin astuukin päivittäinen tekeminen; jokapäiväinen tasaisesti jakautunut tehtäväannos auttaa pitämään arjen tasapainossa. Kun arki on ennustettavaa ja tasaista, voi siitä myös aidosti nauttia.

Usein ongelmaksi voi muodostua myös se, että esimerkiksi köyhänä opiskelijana haaveillaan työelämään siirtymisen jälkeisestä vauraudesta. Ajasta, jolloin kaikki on valmista ja täydellistä. Ajasta, jolloin elämän todellinen eläminen voi vasta alkaa. Omakotitalosta. Uudesta farmari-Volvosta. Isosta perheestä. Suomalaisesta unelmasta.

Elämä ei kuitenkaan koskaan ole valmis. Ei edes toteutuneissa haavekuvitelmissa. Aina löytyy epätäydellisyyttä, jota ei voi täydellisesti paikata edes materiaalisten ja taloudellisten resurssien ollessa kunnossa.

”I have realized that life is a blessing and a trial, life comes and goes before You know.”

Joseph A. Kisselburgh, The Send – Cosmos – Fire Colors

Pysähdy hetkeksi. Mieti, mitä kaikkea sinulla on. Mieti, mitä kaikkea sinulla ei ole. Tekisikö se, mitä sinulla ei ole, sinut todella onnelliseksi? Onnellisuus ei löydy rahasta ja materiasta, vaan jostain ihan muualta.

Rauha. Ympäröivät ihmiset. Terveys. Arjen askareet. Pimenevät syysillat. Joulunodotus. Nämä ovat asioita, joista olen itse kiitollinen. En tarvitse enempää. Pimenevässä ja viileässä syysillassa ulkoileminen tähtitaivaan ja kuunvalon alla on asia, joka saa minut syttymään elämälle. Mikä parasta, minun ei tarvitse tehdä sen eteen mitään. Kaikki puitteet on valmiiksi asetettu.

Artturi Härkönen, liiketalouden opiskelija

Notes

Terveisiä jälleen Fairbanksin kampukselta, kinosten ja viikoittain kovasti vaihtelevien lämpötilojen keskeltä. Tänään ajattelin postata kuvan muistiinpanovihkostani.   Sehän on päivänselvää, että opiskelussa pitää löytää se oma tapa oppia. Puolentoista tunnin luento kahdeksalta aamulla voi...

Harjoitteluni BusinessOulussa

Yksi mielenkiintoisimpia kokemuksiani oli harjoittelujaksoni BusinessOulussa, Oulun kaupungin liikelaitoksessa. Työskentelin viestintä- ja markkinointiyksikössä yhteismarkkinoinnin parissa. Tehtäviini kuului muun muassa tapahtumaständien suunnittelua ja toteuttamista, sisällöntuottoa Oulu.com-sivustolle sekä 100 tekoa Oulusta – ohjelman päivittämistä uusin julkaisuin.  

Harjoittelun aikana pääsin mukaan myös erääseen yhteismarkkinoinnin hankkeeseen. Hankkeen ideana oli käydä viiden oululaisen urheilijan kanssa yhteismarkkinoinnin kumppaniyrityksissä vierailulla. Näistä kumppaniyrityksistä muutamia mainitakseni: LähiTapiola Pohjoinen, JOT Automation, Ericsson, Haltian sekä Nokia. Urheilijat kirjoittivat vierailuistaan lyhytmuotoisen blogitekstin, jonka me BusinessOulussa julkaisimme Oulu.com-sivustolla. Hankkeen tarkoituksena oli saada kumppaniyrityksille näkyvyyttä blogin välityksellä ja toisaalta urheilijoille luoda uusia kontakteja ja verkostoja.  

Erityisesti harjoittelusta jäi mieleen Oulu Gaala, jota juhlittiin yhteismarkkinoinnin kumppaniyritysten kesken. Vastasin Gaalassa olevasta ”business nurkkauksesta”, jonne hankin sopivat näytteilleasettajat.  Gaalan teemana oli tänä vuonna hyvinvointi ja isäntänä toimi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, lyhyemmin PPSHP. Gaala-ilta sujui rennoissa tunnelmissa ja vieraat olivat tyytyväisiä juhlaan. Oulu Gaalan ohella osallistuin myös muihin tapahtumiin, kuten Smart City Seminaariin sekä Midnight Pitch Festiin.  

Kaiken kaikkiaan harjoitteluni BusinessOulussa oli monipuolinen ja mukava kokemus. Vastuunsaaminen jännitti aluksi, mutta onnistuin suoriutumaan tehtävistäni ja saavuttamaan tavoitteeni. Ehdottomasti parasta harjoittelussa oli tiimimme – niitä nauruntäytteisiä kahvihetkiä lämpimästi muistellen.

 Heidi Käsmä, LIK1SNLM1

 


J. P. Koskinen: Ystäväni Rasputin (2013)

J. P. Koskinen on julkaissut kirjailijauransa aikana useita historiallisia romaaneja. Vuoden 2013 Finlandia-ehdokkaaksi yltäneessä Ystäväni Rasputin -romaanissa hän kuvaa Romanov-keisarisuvun viimeisiä vaiheita ja Venäjällä vallankumouksen aattona vallinneita poliittisia ja yhteiskunnallisia jännitteitä. Grigori Jefimovitš Rasputinia (1869—1916) on pidetty yhtenä Venäjän historian arvoituksellisimmista henkilöistä. Miten näkijänä ja parantajana mainetta saanut siperialaissyntyinen maalaismies onnistui saavuttamaan niin suuren vaikutusvallan Venäjän viimeisen keisarin hovissa? Syyn tähän on nähty olevan pitkälti siinä, että keisarinna Aleksandra uskoi Rasputinin kykenevän parantamaan kruununperijä Aleksein verenvuototaudin. Mitä suuremmaksi Rasputinin poliittinen valta kasvoi, sitä enemmän hän sai vastaansa vihamiehiä. Lopulta tämä koituikin hänen tuhokseen.

Romaanin minäkertojana toimii kuvitteellinen henkilö, nuori Vasili Brutšev, joka päätyy äitinsä kuoleman jälkeen Rasputinin oppipojaksi. Rasputinin mukana Vasili pääsee tutustumaan tsaariperheeseen ja ihastuu lähes ensisilmäyksellä perheen nuorimpaan tyttäreen, suurruhtinatar Anastasiaan. Vasili saa nähdä Rasputinin pyhän ja pimeän puolen, uskonnolliset hurmoshetket kirkossa, rukousten mahdin, toteen käyvät ennustukset, hillittömän juopottelun ja juhlimisen sekä rahan, lahjojen ja naisten virran. Rasputin kannatti hlystilaisen oppilahkon oppia, jonka mukaan Jumalan armon saattoi kokea vain rypemällä ensin kunnolla synnissä. Rasputin pyrkii pitämään Venäjän pois sodasta, sillä hänen ennustuksissaan sota tietää tuhoa keisariperheelle. Vasili horjuu Rasputinin suhteen uskon ja epäilyksen välillä, ja lopulta hänen todelliseksi päämääräkseen tulee Anastasian pelastaminen.  Vasili kiinnostuu myös bolševismista, mutta ei voi hyväksyä jumalankieltämistä. Romaanin lopussa Rasputinin meno yltyy yhä hurjemmaksi ja hillittömämmäksi – Venäjä on sodassa, ja Rasputin tietää tuhon olevan väistämättömästi edessä. Vaikka aikakauden historian tunteva lukija osaa odottaa romaanin lopun tapahtumia, Koskinen on kuitenkin onnistunut ujuttamaan loppuun myös yllätyksen.

Rasputinin ristiriitaisen ja arvoituksellisen hahmon kuvaus on romaanin parasta antia. Rasputin on samalla kertaa sekä karismaattinen hahmo, jonka luokse ihmiset rientävät avun- ja rukouspyyntöineen, että maaninen rietastelija, joka turmeltuu omasta vallastaan. Keisarille ja keisarinnalle hän osoittaa suorastaan lapsenomaista uskollisuutta, mutta on toisaalta hyvin selvänäköinen kummankin luonteen suhteen. Rasputin ei itse tajua, millaista vahinkoa hän aiheuttaa keisariperheelle muun muassa antamalla uteliaille lehtimiehille varomattomia haastatteluja. Romaani toimii hyvin myös Vasilin kasvutarinana. Koskinen onnistuu elävöittämään sivuhenkilöinä vilahtavia hahmoja, joihin kuuluvat Anastasia, keisarinna Aleksandra, keisari Nikolai, kruununperijä Aleksei, bolševismia kannattava lehdenmyyjä Ivan Jermakov ja hovineiti Anna Vyrubova, joka on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle. Itse olisin toivonut Koskisen taustoittavan enemmän syitä siihen, miksi Vasilista tuli lopulta bolševikki – hyppäys vuoden 1916 Vasilista vuoden 1918 Vasiliin tuntui mielestäni liian yllättävältä. 

 

Merja Muilu, KIR4KA

Amokin aakkoset – Jarmo Salon viikko

Tervehdys. Olen Jarmo Salo ja olen toiminut yliopettajana vuodesta 1999, eli lienen opettajakunnasta ollut pisimpään Amokin palveluksessa. Antoisia ovat vuodet olleet ja erinomaiset työtoverit myöskin.  Olen myös Amokin työyhteisövaltuutettuna ja kanssani voi ottaa puheeksi...

Kirjaston joulukalenterin 1. luukku: Kirjautuminen Leeviin Oamkin sähköpostitunnuksilla

Kirjaston joulukalenterin 1. luukku: Kirjautuminen Leeviin Oamkin sähköpostitunnuksilla

Luulitko, että olimme unohtaneet? Ehei, sillä kirjaston joulukalenteri on täällä taas. Luvassa on 17 luukkua: 1 jokaiselle joulukuun arkipäivälle.

Luukkujen teemaksi valitsimme tällä kertaa videot. Olemme tehtailleet vuoden aikana useita opasvideoita, ja haluamme luonnollisesti mainostaa niiden olemassaoloa. Aihe on itsessään melkoisen kuivasa (*köhköh*), mutta päätimme maustaa videoita lisäämällä niihin hieman joulumusiikkia.

Nyt on siis hyvä tilaisuus päivittää kirjastonkäyttötaitojaan nauttien samalla jouluisista sulosoinnuista. Pysykäähän kuulolla!

Luukku 1:

Urheilu-uran ja opiskelun yhdistäminen

Usein kuulee väitteitä, että työt tai opiskelu vievät energian tai ajan panostaa riittävästi esimerkiksi urheiluun tai muihin harrastuksiin. Mielestäni on outoa kuulla tällaista esimerkiksi tavoitteelliselta urheilijalta, joka oikeasti tähtää lajissaan korkealle. Kyseessähän on ristiriita. Urheilija sanoo tähtäävänsä lajissaan huipulle, mutta ei ole valmis järjestämään päiväjärjestystään palvelemaan tavoitetta.

Väitän, että jokainen meistä voi päättää tasan tarkkaan, kuinka paljon aikaa tai energiaa mihinkin käyttää. Kyse on aivan ensiksi priorisoinnista. Esimerkiksi itse olen tehnyt selkeän päätöksen, että opiskelen urheilun ehdoilla. Tämän päätöksen myötä on ollut helppo tehdä valintoja ja mielestäni en ole joutunut opiskelun takia tekemään uhrauksia urheilu-urani eteen. Täytyy miettiä tavoitteita ja mitä niiden eteen on valmis tekemään. Kun tavoite on kirkkaana mielessä, yksittäisten valintojen tekeminen eri vaihtoehtojen välillä on yleensä helppoa. Itse käytän usein valintatilanteessa seuraavanlaista kysymystä: Viekö tämä minua lähemmäs tavoitetta vai kauemmas siitä?

Kun asiat on priorisoitu ja tavoitteet selkeät, tarvitaan suunnitelmallisuutta ja ajankäytön hallintaa. Lukujärjestys ja harjoittelu ovat siis sovitettava mahdollisimman hyvin yhteen. Henkilökohtaisesti minulla on oma viikkosuunnitelmani, jota noudatan. Sen noudattaminen ei vaadi erityistä itsekuria ja jättää vieläpä melko runsaasti vapaa-aikaa muihin asioihin. Koulun puolelta olen saanut apua opinto-ohjaajalta ja myös opettajat ovat olleet yhteistyöhaluisia ja näin ollen urheilun ja koulun yhdistäminen on ollut joustavaa.

Hyvin suunniteltu on hyvin suunniteltu, muttei puoliksikaan tehty. Toisin sanoen, jotta suunnitelma poikisi hedelmää, on myös alettava tekemään. Yleensä huipulle tähtäävä tekeminen vaatii kovaa työntekoa ja itsekuria. Väitän kuitenkin, että syvälle juurtunut prioriteettiajattelu ja sen pohjalta rakennettu suunnitelma pienentävät itsekurin merkitystä valtavasti. Samat asiat pätevät mielestäni kaikkeen muuhunkin kuin opiskeluun ja urheiluun.

Vesa Verronen, liiketalouden opiskelija ja jalkapalloilija

Tunnelmia tradenomikoulutuksen neuvottelupäiviltä

Paikallisten mukaan Suomen Ateenassa eli Jyväskylässä järjestettiin 11.-12.11.2015 JAMKin vetämänä vuotuiset tradenomikoulutuksen neuvottelupäivät. Minulla oli mahdollisuus osallistua nyt toista kertaa tähän tapahtumaan. Jo viime vuonna Porvoossa huomasin, että tapahtuma on toimiva foorumi vaihtaa ajatuksia muiden tradenomikouluttajien kanssa, benchmarkata omaa tekemistä sekä kehittää koulutusta yhdessä eteenpäin.

 

Tänä vuonna tapahtumaan osallistui noin 80 henkilöä 23 eri ammattikorkeakoulusta. Kuulimme monta antoisaa asiantuntijapuheenvuoroa sekä järjestävän ammattikorkeakoulun JAMKin kuulumisia heidän koulutuksensa viime vuosien kehityssuunnista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

 

Puheenvuoroista mieleen jäi erityisesti liiketalouden kehittämisryhmän puheenjohtajan, Haaga-Helian rehtori Teemu Kokon lause: ”Nykyisessä epävakaassa taloudellisessa tilanteessa meidän on tärkeää luoda opiskelijoille tulevaisuuden uskoa ja optimismia.” Heräsin ajattelemaan, kuinka usein itse puhun opiskelijoille siitä, millaisessa lamassa olemme ja miten yritysten tilanne on haasteellinen. En varmaan osaa riittävästi kertoa, että tulevaisuus on omissa käsissämme ja meillä on mahtava mahdollisuus olla luomassa tulevaisuuden menestystarinoita.

 

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä opetusneuvos Maija Innola kertoi korkeakoulujen tulevaisuuden näkymistä, ja hänen mukaansa meillä on tarve kansainvälisesti kilpailukykyisiin osaamiskeskittymiin sekä yhteistyöhön korkeakoulujen välillä. Omaa työtäni lähelle tuli hänen esiin tuomansa tarve opiskelijoiden yksilökohtaisten opintopolkujen mahdollistamisesta: meidän tulee hyväksyä alojen väliset siirtymät ja mahdollistaa opiskelijan aikaisempien opintojen huomiointi tutkinnossa. 

 

Kolmantena haluan nostaa esiin Edutan Kirsi Viitasen, jonka käytännönläheinen ja realistinen esittämisen tapa oli minun mieleeni. Kirsi puhui digitalisaation vaikutuksesta opetukseen. Hän lausui ääneen asian, jonka me käytännön opetustyötä tekevät olemme jo huomanneet: ”Verkko-opetus voi tuoda säästöjä, mutta opetuksen resursoinnista ne säästöt eivät tule. Jos opettajien resursoinnista tingitään verkko-opetuksessa, opetuksen laadusta ei voida enää puhua.”

 

Päivien aikana ehdimme myös tehdä yhdessä learning cafe -työskentelyä, nauttia JAMKin opiskelijoiden tekemästä iltaohjelmasta sekä verkostoitua keskenämme ja jakaa hyviä käytäntöjämme. Tästä on hyvä jatkaa työskentelyä OAMKin liiketalouden päivittäisen työn parissa. 

 

Liiketalouden tutkintovastaava Eija Rajakangas