Yliopettajamme kirjoitti Pohjoisen ääni -blogiin (16.12.2015 / Kaleva.fi) kirjoituksen työmatkastaan Kosovoon, julkaisemme kirjoituksen myös täällä. Röntgenhoitajat osallistuvat myös Suomessa oikeuslääketieteellisiin kuvantamistutkimuksiin.

Anja Henner tutkii säteilyn käytön kirjaamislomaketta c-kaarilaitteen pääkäyttäjän kanssa DFM:ssa (Department of Forensic Medicine Pristina)

Tämän syksyn aikana tarjoutui tilanne tutustua elämään ja ennen kaikkea säteilyn käyttöön lääketieteessä kosovolaisesta näkökulmasta. Kauniissa Kosovossa kohtasin konkreettisesti samanlaista kansan kahtia jakoisuutta kuin varmaan esivanhempani ovat kohdanneet viime vuosisadalla Suomessa.

Sota on jättänyt syvät arvet kansakuntaan, joka pyrkii saavuttamaan eurooppalaista elintasoa ja osaamista. Silmiinpistävää oli rakennusten ympärillä olevat aitaukset ja vartijat pienissä kopeissa porteilla ja kadunkulmissa.

Pääsin kurkistamaan hiukan säteilyn käytön turvallisuuskulttuuria ja kuvantamislaitteita. Suomessahan on siirrytty digitaaliseen kuvantamiseen jo 1990-luvun loppupuolella. Röntgenfilmit ovat käytännössä historiaa suomalaisessa terveydenhuollossa ja siksi esimerkiksi röntgenhoitajakoulutuksessa ei enää käsitellä perinteistä röntgenfilmikuvantamista.

Ehkä se pitäisi ottaa uudelleen opetusohjelmaan, koska Kosovossa yliopistollisessa keskussairaalassakin on vielä käytössä perinteinen röntgenfilmi. Potilaat istuvat aulassa odottamassa röntgentutkimuksiin pääsyä filmipussi sylissään niin kuin meilläkin aikoinaan. Toki tietokonetomografia on myös heillä digitaalisena.

Röntgenkuvien siirtoa sähköisesti pohdittiin yhdessä paikallisen telelääketieteen edustajien kanssa, mutta kansallisesta kuva-arkistosta siellä ei vielä edes haaveilla. Asenteet ovat varmasti sielläkin suurimpana esteenä digitalisoitumiseen, mutta myös rahasta on puutetta. Toisaalta digitaalinen kuvantaminen tuo myös säästöjä ja nopeuttaa potilaan hoitoa. Olisi mielenkiintoista palata uudelleen Kosovoon ja ottaa muutama röntgenhoitajaopiskelija mukaan. Ainakin voisimme kertoa, mitä kaikkea ei digitaaliseen kuvantamiseen siirryttäessä kannata tehdä.

Viikon aikana pääsin tutustumaan myös paikalliseen väestöön. Keskustelin mm. lastenvaatekaupan myyjättären kanssa pitkään siitä, kuinka ihminen voi selvitä 300 euroa kuukausipalkalla. Hän maksoi pelkästään sähköstä 70 euroa kuukaudessa, joten verojen, vuokran ja muiden pakollisten kulujen jälkeen ei jää ylimääräistä. Hintataso kaupoissa ei, ruokaa lukuun ottamatta, ole paljonkaan alhaisempi kuin Suomessa. Hyvä lounas on 3-4 euroa, mutta kosovolaiselle myyjälle se oli erittäin kallis. Kuitenkin ihmiset ovat tyytyväisiä ja odottavat parempaa tulevaisuutta.

Näin paljon keskeneräisiä omakotitaloja ja ihmettelin, mistä se johtuu. Minulle kerrottiin, että ne ovat aikoinaan ulkomaille sotaa paenneiden ihmisten taloja. He tekevät töitä vuoden uudessa kotimaassaan ja kesälomillaan rakentavat pikku hiljaa uutta kotia perheelleen voidakseen palata takaisin, kun maa on jälleen turvallinen. Viikko Kosovossa sai miettimään, kuinka onnekkaita ja kiitollisia meidän tulisi olla siitä, että olemme suomalaisia ja saamme asua rauhallisessa maassa, jossa on hyvä sosiaaliturva ja terveydenhuolto. Kiitollisin mielin syksyn kiireestä hiljalleen rauhoitutaan viettämään joulun aikaa.

Anja Henner
Radiografian ja sädehoidon yliopettaja