Kun työt häiritsevät opiskelua – eli tradenomiksi 18 vuodessa

Aloitin opintoni OAMK:n kaupan ja hallinnon yksikössä tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa 12.1.1998. Luit ihan oikein, viime vuosituhannella. Nyt alkuvuodesta 2016 valmistun samaisesta yksiköstä tradenomiksi, joskaan en enää ole kärryillä yksikön virallisesta nimestä tai siitä mikä koulutusohjelmani nimi on. Kun minä olin nuori opiskelija, ei ollut suuntautumisvaihtoehtoja tietojenkäsittelyn sisällä. Sähköt sentään oli silloinkin, kuten myös Internet, mutta ei sentään kännykässä (ainakaan mun silloisessa Nokia 1610:ssa). No mutta samapa se sille, minä kerron oman tarinani ja syyt sille miksi opiskelut vähän venähtivät. 

Suoritin opiskeluun liittyvän työharjoitteluni QPR Softwaren HelpDeskissä, jossa opastin asiakkaita yhtiön valmistamien ohjelmistojen asennuksissa ja käytössä. Ajankohtaisesta CV:stäni voi päätellä että tämä tapahtui vuosituhannen vaihteen tienoilla. Työharjoittelun innoittamana jäin taloon vielä osa-aikaiseksi työntekijäksi, kunnes vielä toviksi palasin koulun penkille. Kävi kuitenkin niin, että jo muutaman kuukauden jälkeen minulle vinkattiin avoimesta HelpDesk-paikasta merkittävässä matkapuhelimia (tuolloin) valmistavassa yhtiössä. Nokia otti tuohon aikaan töihin ”kaikki jotka olivat joskus nähneet tietokoneen”, silloin elettiin hyviä aikoja. Menin töihin vain kesäksi, mutta kuinkas kävikään kun syksy koitti…

Kolmisen vuotta myöhemmin palkanmaksajaksi vaihtui ulkoistamisen myötä amerikkalainen IBM. Työpöydän paikka ei merkittävästi vaihtunut. Viisi vuotta myöhemmin (työtehtävät olivat tässä vaiheessa jo vaihtuneet mieluisimmiksi) palkanmaksajaksi vaihtui intialainen HCL Technologies, eikä työpöytä vieläkään vaihtunut. Reilut kaksi vuotta vierähti, kunnes tälle kymmenen vuoden mittaiseksi venähtäneelle Peltola-visiitille tuli loppu. HCL lakkautti toiminnot Oulussa ja kilometritehdas kutsui.

Vasta tässä vaiheessa kävi ensimmäistä kertaa mielessä vuonna 2005 keskeytyneet tradenomi-opinnot. Toisaalta plakkarissa oli jo sen verran työkokemusta, että mahtaisiko koulun papereille enää olla tarvetta töitä hakiessa? No, ainakaan valtion tai kuntien leipiin ei taida edelleenkään päästä ilman papereita. Elettiin kesää 2011. Seuraavina neljänä vuotena tein muutaman pätkätyöpätkän ja nostinpa päivärahoja kassaltakin. Keväällä 2015 kattoon syljeskely kuitenkin jo kyllästytti siinä määrin että hain ja sain vanhaan opinahjooni erillistä opiskeluoikeutta.

Hain opiskeluoiketta suoraan sanottuna kahdesta syystä: 

  1. Mitä jos se paperi todellakin ratkaisee mahdollisen töihinpääsyn jonakin päivänä? Osoittaahan loppuun suoritetut opinnot ainakin sen että olen jotain saanut aikaseksikin.

  2. Kotona oleminen joutilaana on tylsää. Se voi aluksi tuntua ihan kivalta, mutta uskokaa vanhaa miestä (44v), kyllä siihen kyllästyy. 

Elokuussa 2015 kävin koululla valitsemassa itselleni mieluisia kursseja suoritettavaksi syksyn aikana. Tradenomin tutkinnostani puuttui enää 18 opintopistettä ja päättötyökin oli esitetty puolitoista vuosikymmentä sitten. Osan syksyn kursseista valitsin sillä perusteella että ne kiinnostivat. Osa valikoitui sillä perusteella että olin työtehtävissäni jo tutustunut aiheisiin ja loput periaatteella ”silmät kiinni ja vasemmalla kädellä läpi ilman suorituspaineita”. Suoritettavaa kertyi yhteensä 21 opintopistettä.

Tätä kirjoittaessa eletään tammikuun puoliväliä 2016. Kaikki kurssit on hyväksytysti suoritettu, suoritusmerkinnät on järjestelmissä ja tutkintotodistushakemus on jätetty.

Virallinen valmistumispäiväni on 28.1.2016 ja jo seuraavana päivänä olenkin vanhojen tradenomi-opiskelijakavereiden kanssa juhlistamassa valmistumistani, joten koulusta saa kyllä pysyviäkin kaverisuhteita, kun ei pidä sitä päätä koko opiskeluaikaa kirjojen parissa… 

Mainittakoon vielä lopuksi että päivälleen 18 vuotta opintojen aloittamisesta sain viimeisen hyväksytyn kurssimerkinnän. Täysi-ikäinen tutkinto siis! Nyt tarvisi enää keksiä mitä haluan tehdä isona…

Jarkko Karhunen, Rovaniemen lahja Oululle

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa