Tottelen nimeä Maarit Räisänen; töissä olen se satu(ilija)-Maarit, erottuakseni kollegakaimastani laki-Maaritista. Olen toiminut aikuiskoulutuksen parissa 25 vuotta. Viestinnän freelance-kouluttajan työni vaihtui 5 vuotta sitten Amokin opettajankouluttajaksi ja ammattipedagogisten opintojen verkkotuutoriksi.

Matka digipedagogiikan mahdollisuuksien äärelle on ollut koukuttava, siitäkin huolimatta että kaikki tekniset laitteet ovat aina aiheuttaneet minulle päänkivitystä. Liitutaulu ja leukaluut, kopiot ja kalvot ovat vaihtuneet läppäriin ja täppäriin, AC:hen ja Optimaan. Karttakeppi on päivittynyt pointeriin ja teekuppini puolen litran mottiin. Työkalupakissani on paljon uutta, mutta monta vanhaakin: paperikalenteri ja nelivärinen kuulakärkikynä, muistilaput ja Time Timerin kello sujuvoittavat sukkulointiani arjessa, siinä missä Google Drivekin.

Maanantai ja haikeutta ilmassa

Vilkaisu kalenteriini osoittaa, että olen varannut viikon suunnittelu-, ohjaus- ja arviointityöhön. On opettajan ”näkymättömän” työn aika.

Tuutoroimani eAPE-ryhmä on kulkenut kanssani puolen vuoden opintomatkan. Takana ovat viikoittaiset virtuaali-istunnot, kymmenet ohjaustuokiot ja sadat viestit, muutama lähipäiväkin. Opettajuuden kivijalkaa on muurattu yhdessä – toinen toisiamme opettaen ja ohjaten, hoksauttaen ja välillä lempeästi kopsauttaen. Haikeus haihtuu…matkammehan jatkuu, se muuttaa vain muotoaan: roolini painottuu opetusharjoittelun tuutorointiin. Tuttu viestintäfoorumimme Facebook toimii näppärästi jatkossakin, aina kesään 2018 asti, sillä opiskelijoidemme opinto-oikeus kestää 3 vuotta.

 

Tiistai, Facebook-löytö ja osaamisen arviointia

Päivä alkaa some-surffauksella – seisten; istuminenhan on terveyshaitta.

Löydän uunituoreen Facebook-ryhmän Yhdessä oppiminen, jossa vaihdetaan kokemuksia opiskelijoillemmekin niin tutusta yhteistoiminnallisuudesta. Facebook-ryhmä toivottaa tervetulleeksi miettimään keinoja Tulevaisuuden koulun vision saavuttamiseksi ja muistuttaa, että tarvitsemme toisiamme: ”Yhdessä oppien jokainen löytää oman intohimonsa ja kasvaa täyteen mittaansa. Yhteistoiminta vahvistaa sosiaalista pääomaa, luo uutta sivistystä ja saa aikaan kestävämmän elämäntavan.”

Verkko-opiskelijamme toimivat opintojen alusta lähtien tiimiopettajina. He työskentelevät teemaryhmissä oman aiheensa parissa ja suunnittelevat virtuaali-istuntoihin opetustuokioita ja pedagogisia ratkaisuija, jotka istuvat AC- eli Adobe Connect -kokousverkkoympäristöön. AC:llä teemaryhmät jaetaan virtuaaliryhmiin, joissa jokainen opettajaopiskelija toimii verkkotuutorina, monipuolisesti osallistujia aktivoiden.

Jälleen kerran huomaan huumaantuvani opettajaopiskelijoitteni oppimisesta ja osaamisesta! Syventyminen opiskelijoiden blogeihin ja miniopintojaksojen toteutuksiin kerryttää monta timanttia myös omaan pedagogiseen reppuuni.

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus -teeman parissa työskennellyt ryhmä otti haasteen vastaan suunnitellessaan miniopintojaksonsa uudenlaiseen oppimisympäristöön. Samaa rohkeutta löytyi myös erityiskasvatuksen teemaryhmällä, joka rakensi myös opintojaksonsa Padletiin. Yrittäjyyskasvatuksen teemaryhmä testasi Prezin toimivuutta oppimisalustana – erinomaisin tuloksin.

Työelämälähtöisyyden tiimi osoitti, että kankeasta Optimasta löytyy yllättäviäkin toimintoja: Mallivastaustehtävässä on kyse prosessimaisesta opiskelutavasta, jossa opiskelija vastaa ensin kysymykseen, minkä jälkeen hän pääsee käsiksi mallivastaukseen. Tehtävän seuraava vaihe käy ilmi ryhmän kirjoittamasta ohjeistuksesta: ”Kirjoita Kommentti-kohtaan ajatuksiasi ja oivalluksiasi mallivastauksen lukemisen jälkeen. Mallivastauksessa voi tulla esiin asioita, joita et vastauksessasi maininnut. Toisaalta olet voinut löytää omia hyviä näkökulmia, joita mallivastauksesta ei löydy.” Tehtäväannon toimivuus varmistuu myös oppimisen näkökulmasta tarkasteltaessa: lukiessani kommetteja huomaan, että opiskelijoiden aiemmat käsitykset  ovat jalostuneet.

Blogi-reflektoinneissa opiskelijat tuovat näkyväksi oppimisprosessiaan ja osaamisensa kehittymistä koko opettajaopintojensa ajan. Vaikka opiskelijat kirjoittavatkin blogiaan ensisijaisesti itseään varten, myös pohdintojen ääreen istahtava lukija pääsee sellaisten oivallusten äärelle, joita ei voi kirjoista lukea!

Perjantai, uudesta OPSista onnellinen 

Kevin Smith toteaa, että usein se polku, jolla olet, ei ole läheskään yhtä tärkeä kuin suunta, jota kohti olet menossa. Omakohtaisen kokemukseni perusteella kampitan osittain Smithin viisauden: Amokin uusi OPS-suunnittelupolku on täynnä innostavaa pöhinää, ja suuntakin on kristallin selkeä – osaamisperusteisuus. OPSit puhuttivat myös Educassa,  Suomen johtavassa opetus- ja kasvatusalan tapahtumassa:  Opsii!-video.

eHOPE-opintoryhmän HOPSin ja Amokin koulutustarjonnan suunnittelu jatkuu AC-palaverissa verkko-opettajakonkarin, Tiiu Tennon kanssa.

Kahvitauolla esittelen eHOPS-raakilettamme työkaverilleni Päivi Kiljalle. Näyttötutkintojen asiantuntijana hän esittää kullanarvoisia kysymyksiä, jotka auttavat suunnitelmamme jatkokehittämistä.

Henkilökuntamme taukohuone on työyhteisömme sykkivä sydän. Se on paras mahdollinen paikka kehittää ja kehittyä; siellä on aina myös apu lähellä, useimmiten vain teekupin etäisyydellä!