R.I.P. 2014–2015

Näin tuutorirekrytoinnin aikana on aina kivaa muistella takkatulen ja kuuman kaakaokupin äärellä omaa tuutorointivuottani. Olin nimittäin yhden vuoden perustuutorina lukuvuonna 2014–2015. Olen ehkä vähän erilainen tuutori kuin muut, sillä lähdin tuutoroimaan vasta kolmantena opiskeluvuotenani. Muistankin kuin eilisen päivän, kun rakas ystäväni Eemeli houkutteli minut lähtemään tuutoroimaan. Sen jälkeen olikin sokka irti ja hurahdin myös järjestötoimintaan.

Mikä sai minut lähtemään tuutoriksi? Palava halu auttaa uusia opiskelijoita? Not. Mikä sitten? Yksinkertaisimmillaan halusin vain tutustua uusiin ihmisiin. Ja niitähän riitti. Reipas 30 samanhenkistä ihmistä pölähti syyslukukauden alussa opiskelemaan tietotekniikkaa ja imemään sitä tietoa jota minulla oli annettavana. Halusin myös saada jonkinlaista vastapainoa opiskeluilleni ja sitähän riitti, kohtuudella luonnollisesti. Oli tuutoroitavien tapaamisia, kahvittelua, tuutoroitavien illanviettojen järjestelyä, tapahtumiin houkuttelua ja paljon muuta, ainakin jonkin verran. Raatamaan en joutunut hetkeäkään. Kovin homma on ehkä raportin kirjoittaminen saadakseni ne kolme opintopistettä tuutoroinnista. En ole sitä vieläkään saanut kirjoitetuksi, edes aloitetuksi.

Tuutorointi voi joillekin olla jännittävää ja ehkä hieman sekavaakin aikaa. Yritäpä siinä muistaa toisten ihmisten nimiä, kun yhtäkkiä eteen työnnetään 30 ihmistä joilla kaikilla on eri nimet. Kun tässä takkatulen äärellä muistelen omaa nuoruuttani tuutorina, tulee ensimmäisenä mieleen aloituspäivä sekä ne kerrat, kun kävimme kollegojeni kanssa moikkaamassa tuutoroitaviamme heidän luokissaan. Sekä tietenkin tuutorikahvit, jolloin sai opiskelijoiden lemppariherkkua eli ilmaisen kahvin ja pullan. Lempiherkku tuossa on tuo ilmainen. Oi voi… Olisinpa taas tuutorina!

Ennen kun nukahdan tähän takkatulen äärelle, voisin kertoa muutaman kivan pointin miksi juuri sinun kannattaa lähteä tuutoroimaan. Muutakin kuin ilmaisen ilmaisen.

Muistanet oman koulunaloituksesi. Voinet myös nyökytellä, kun sanon, että tuutoroinnilla on iso merkitys siihen miten uusi opiskelija, mahdollisesti aivan uudessa kaupungissa kaukana pois kotoa, kokee opiskelun ylipäänsä. Tuutoroinnin onnistuttua opiskelu voi näyttää huomattavasti mukavammalta asialta kuin se ehkä voisi olla. On myös mahdollista, että opiskelija keskeyttää pienemmällä todennäköisyydellä, jolloin Oulun ammattikorkeakoulu ja Oulun kaupunki todennäköisesti kiittävät sinua. Onnistuneella tuutoroinnilla saatat saada myös jonkun ihmisen hymyilemään ennen nukkumaan menoa. Ja jos karma on olemassa, voit sinäkin saada hymyn huulillesi. Minä ainakin olen saanut!

Oi takkatuli
Nojatuolissa istun
Katsellen sua

Joni Huttula
OSAKOn hallituksen jäsen
Sosiaalipoliittinen vastaava 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *