Eläimet yhteiskunnassa on Elisa Aaltolan ja Sami Kedon vuonna 2015 toimittama tietokirja, joka koostuu 18 erilaisesta artikkelista. Mukana keskustelemassa eläinten yhteiskunnallisesta asemasta on mm. suomalaisia taiteilijoita, aktivisteja, tietokirjailijoita ja tutkijoita. Ilmestymisensä aikaan kirja oli paljon esillä mediassa Jenni Haukion kohua herättäneen runon Suojele älä tuhoa vuoksi.

Elisa Aaltola on eläinoikeuksien saralta tunnettu filosofian dosentti, joka on kirjoittanut myös kirjan Johdatus eläinfilosofiaan (2013). Keto puolestaan on ekologi, joka työskentelee ympäristönsuojelun parissa ja toimii empatiatutkijana.

Ainutlaatuinen kirja käsittelee monipuolisesti kysymystä siitä, millaista on olla toislajinen eläin yhteiskunnassa, jossa

• esim. sika, nauta tai broileri on hyödyke ja juridisesti objekti?
• ihminen on kategorisoinut eläimet tuotanto-, koe-, tai turkiseläinten joukoiksi? 
• on perinteisesti hyvin tiukka jako lemmikkien ja muiden eläinten välillä? 
• tiede ja taide kykenevät kuvaamaan vain ihmisen tulkintoja eläimistä?

Kirja on jaettu toimivasti erilaisiin teemoihin, jotka sitovat artikkeleita toisiinsa. Lukijan eteen tuodaan kaunistelematta niin mediaeläin, yhteiskuntaeläin, taide-eläin, pyhäeläin, tiede-eläin, aktivismieläin kuin filosofiaeläinkin. Näiden teemojen kautta tarkastelussa on mm. eläinperäisten tuotteiden nationalistinen mainonta, tuotantoeläinten hyvinvointitutkimus, eläintilojen salakuvaaminen ja sittemmin sulkemispäätöksen saaneen Särkänniemien delfinaarion toiminta.

Itselleni kirjan parasta antia ovat ehdottomasti useammankin lukukerran kestävät Antti Nylénin kirjoittama, suomalaista eläinoikeuskeskustelua kuvaava artikkeli Vyöhyke, runouden ja tieteellisten eläinkokeiden yhteiskuntavaikutusten analyyseja yhdistelevä Lea Roholan Kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii ja Kristo Muurimaan salakuvausta ja eläinaktivismia käsittelevä Yöllä minä otan kuvia teidän sioistanne. Viimeisiltä sivuilta löytyvä Jenni Haukion runo Suojele, älä tuhoa tuo kirjan kauniisti päätökseen.

Miksi sitten kukaan haluaisi lukea kirjaa aiheesta, jolle muuten olisi niin helppo sulkea silmät? Vastaisin, että Eläimet yhteiskunnassa kannattaa lukea, koska se on ajankohtainen ja aihe koskettaa meistä jokaista jollain tasolla (olipa eläin sitten edessämme lautasella tai tuhisemassa sohvamme nurkassa). Lisäksi teos puhuttelee, ärsyttää, pistää kyseenalaistamaan, auttaa ymmärtämään, haastaa ja viihdyttää lukijaansa. Voiko kirjalta oikeastaan enempää pyytääkään?

Eveliina L, KIR14SN