Daily Archive: helmikuu 16, 2016

Annukka Salama: Harakanloukku

Annukka Salama: Harakanloukku

Faunoidit-trilogia on nuorille (myös nuorille aikuisille ja aikuisemmillekin aikuisille) suunnattua fantasiaa, joka sykähdyttää fantasiamaailmallaan. Siinä osalla ihmisistä on osittain jonkin eläimen (voimaeläimeksi nimitetty kirjoissa) kykyjä, he ovat faunoideja. Sarja kertoo joukosta nuoria, joilla kaikilla on omat voimaeläimensä. Heidän täytyy salata kykynsä, sillä voimaeläintensä vuoksi heitä jahtaavat kursailemattomat metsästäjät. Kirjasarjan aikaisemmat osat ovat Käärmeenlumooja sekä Piraijakuiskaaja.

Harakanloukku on Faunoidit-trilogian huikea päätösosa, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi! Kirjan päähenkilönä toimii tässä osassa faunoidijengin säihkyvin, meikatuin ja korein hahmo: harakkapoika Joone. Tarina alkaa kun jengin hevosvahvistus, jääräpäinen vitsiniekka Vikke, baari-illan jälkeen katoaa. Niin faunoidiryhmän vanha kokoonpano kursitaan kasaan särkyneistä sydämistä huolimatta, ja pelastusoperaatio saa alkunsa.

Näin alkaa retki metsästäjien salaperäiseen, synkkään ja väkivallantäytteiseen kaupunkiin, josta ei kukaan faunoidi ole ennen palannut takaisin. Matkan aikana taistellaan niin lumimyrskyjä, kylmyyttä sekä omia vaistoja ja tunteiden kuumuutta vastaan. Joone löytää vihdoin tunteiden paloa elämäänsä pelastajansa muodossa, mutta kuinka luottaa toiseen, kun toinen on saalistaja ja toinen saalis? Voiko kipinän tukahduttaa, ennen kuin se yltyy roihuksi?

Kirja on sarjalle ominaiseen tapaan täynnä intohimoa, jännitystä, yllätyksiä, jännitteitä sekä pakahduttavaa ensikosketuksen odotusta. Salaman teksti on huikeaa, nopeatempoista sekä soljuvaa kerrontaa, joka saa tunteet nousemaan pintaan useampaankin otteeseen!

Suosittelen Harakanloukkua (ja koko trilogiaa) ehdottomasti kaikille fantasian, romantiikan ja vauhdin ystäville, mutta myös niille ketkä eivät normaalisti fantasiaa lue. Sillä tarina on koskettava, aistillinen ja täynnä menoa sekä meininkiä. Tarina vie mennessään ja henkilöhahmot ovat monipuolisia sekä mielenkiintoisia. Lämmöllä siis voin suosittella lukemaan koko kirjasarjan!

Heidi, KIR14SN

Juhani Peltonen: Elmo

 

Elmo syntyy kainalniemeläisen pariskunnan iltatähdeksi. Jo elämänsä alkutaipaleella, ristiäispäivänä, ennustetaan Elmon tulevaisuutta: hänestä on tuleva suurmies, mutta onneton. Elmo oppii rakastamaan sipulikupolikirkkoja ja omenapuita kuten haudankaivajaisänsäkin, mutta haudan pohjalle isä ei poikaa saa. Sen sijaan Elmo pyrkii puiden latvoihin, mitä korkeammalle, sen parempi.

Viidentoista vanhana Elmo kohtaa elämänsä rakkauden, Aliisan. Nuoren ikänsä vuoksi hän kuitenkin kokee rakkauden täysin mahdottomaksi ja lähtee merille. Useita vuosia seilattuaan Elmo päätyy voittamaan katujuoksukilpailun Romaniassa, ja siitä alkaa Kainalniemen Hiki -seurasta lähtöisin olevan suomalaispojan urheilijanelämä. Pian Elmo ottaa osaa kaikkiin urheilun suurkisoihin voittaen lajissa kuin lajissa. Elmon ylle sataa kultaa ja kunniaa,  mutta sielunsa sopukoissa hän tuntee sipulikupolikirkkojen sortuvan ja omenapuiden katkeilevan. Kaipaus Aliisaa kohtaan jäytää nuorukaisen mieltä.

Lopulta Elmo saa viestin kauan kaivatulta Aliisaltaan. Saako hän viimeinkin rauhan sieluunsa, kokeeko hän vihdoinkin onnea, jota on koko elämänsä ollut paitsi? Vai toteutuuko Elmon ukin ennustus, ja nuori mies jää onnettomaksi kuitenkin?

Juhani Peltosen Elmoa kuvataan kirjana, joka parodioi suomalaisten urheiluhulluutta. Senkin se tosin tekee, mutta mielestäni vähintäänkin yhtä suuren teemana kirjassa on Elmon jatkuva melankolisuus sekä sen kaiketi aiheuttava onneton rakkaus saavuttamattomaan Aliisaan.  Suosittelen kirjaa kaikille urheilusta kiinnostuneille, mutta myös niille, jotka haluavat lukea tarinan onnettomasta rakkaudesta, tai niille, jotka vain haluavat päätyä Elmon mukana pohtimaan elon kulkua kenties alakuloisissakin tunnelmissa.

Inka, KIR14SN

Cecelia Ahern: Tapaaminen elämän kanssa

Cecelia Ahern: Tapaaminen elämän kanssa

Mitä kertoisit omalle elämällesi tavatessasanne?

30-vuotiaan Lucy Silchesterin elämä muuttuu yksitoikkoiseksi sen jälkeen, kun hänen poikaystävänsä jättää hänet. Elämä pyörii pienen vuokra-asunnon ja vihaamansa työpaikan välillä ja toisinaan hän näkee ystäviään, mutta kiiruhtaa tapaamisista valheen varjolla mahdollisimman pian pois. Valehteleminen ei kuitenkaan jää siihen, sillä hän valehtee myös työnantajalleen, vanhemmilleen ja jopa vuokranantajalleen.

Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Lucy saa kutsun tapaamiseen oman Elämänsä kanssa. Elämä on nuori, onneton mies, jolla ei mene hyvin: mitä huonommin Lucylla menee, sitä huonommin Elämä voi. Yhdessä elämänsä kanssa Lucy alkaa kuitenkin purkamaan valheiden verkkoa. Aina, kun Lucy kertoo valheen, Elämä kertoo muille jonkin totuuden. Lucy ei kykene enää välttämään vastuutaan omasta elämästään ja joutuu kohtaamaan totuudet.

Celelia Ahernin Tapaaminen elämän kanssa on helppolukuinen ja juonenkäänteitä sisältävä kirja. Se on kertomus kasvamisesta ja elämästä, huumorilla höystettynä.

 

Viivi Kir14sn

Hilde Hagerup: Voikukkien laulu (Tammi 2005)

Hilde Hagerupin Voikukkien laulu kertoo murrosiän kynnyksellä olevasta Gerdistä.

Norjalaisen Gerdin isä on kuollut veneonnettomuudessa. Gerd sekä hänen sisarensa Siv kipuilevat ja surevat molemmat omilla tavoillaan. Siv laulaa kauniisti, väärissä paikoissa ja jatkuvasti. Gerd kulkee vauhdilla, tahattomasti ja tahallisesti ongelmia aiheuttaen. Koko perhe on hukassa isän kadottua ja pitkälti vanhuudenvauhkon isoäidin armoilla. Kirjan tapahtumia kuvataan Gerdin näkökulmasta ja hänen ajatuksiaan ja tunteitaan käsitellään aidon tuntuisesti.  Ne palauttavat elävästi mieleeni oman ajatteluni saman ikäisenä. Gerdin maailmaa koettelee isän kuoleman lisäksi myös kylään muuttava varakas perhe, joka väheksyy Gerdin perhettä. Uusi tyttö ystävystyy Gerdin parhaan kaverin kanssa, ja pian vanhoja kaavoja muuttaa ikään tyypillinen ystävyysdraama, mustasukkaisuus ja kateus. Kirjan lopun tapahtumat ovat varsin säyseitä, mutta ne saavat silti selkäpiin karmimaan.

Kirjan tunnelma on tiivis ja ajaton, tuntuu ettei kesä lopu koskaan. Kun Gerdin kädet tahmaantuvat mehujäästä, voi melkein tuntea omienkin käsien kostuvan. Tarina kulkee sujuvasti ja karun kauniisti. Ajatuksia ja motiiveja käydään läpi häpeilemättömästi, mutta kuitenkin ilman teennäisyyttä.

Tämä on ollut minun lempikirjani siitä asti kun se ilmestyi suomeksi, eli jo kymmenisen vuotta. Jaksan edelleen lukea sen vuosittain, ja joka kerralla tuntuu että saan siitä jotain uutta. Vaikka kirja onkin nuorten kirja, uskon että muutkin vähän vanhemmat voivat pitää kirjasta. Suosittelen kirjaa erityisesti tunteista kiinnostuneille lukijoille. Voikukkien laulu palkittiin ilmestymisvuonnaan 2002 Sonja Hagemann –palkinnolla.

 

Tiina KIR14S