Elmo syntyy kainalniemeläisen pariskunnan iltatähdeksi. Jo elämänsä alkutaipaleella, ristiäispäivänä, ennustetaan Elmon tulevaisuutta: hänestä on tuleva suurmies, mutta onneton. Elmo oppii rakastamaan sipulikupolikirkkoja ja omenapuita kuten haudankaivajaisänsäkin, mutta haudan pohjalle isä ei poikaa saa. Sen sijaan Elmo pyrkii puiden latvoihin, mitä korkeammalle, sen parempi.

Viidentoista vanhana Elmo kohtaa elämänsä rakkauden, Aliisan. Nuoren ikänsä vuoksi hän kuitenkin kokee rakkauden täysin mahdottomaksi ja lähtee merille. Useita vuosia seilattuaan Elmo päätyy voittamaan katujuoksukilpailun Romaniassa, ja siitä alkaa Kainalniemen Hiki -seurasta lähtöisin olevan suomalaispojan urheilijanelämä. Pian Elmo ottaa osaa kaikkiin urheilun suurkisoihin voittaen lajissa kuin lajissa. Elmon ylle sataa kultaa ja kunniaa,  mutta sielunsa sopukoissa hän tuntee sipulikupolikirkkojen sortuvan ja omenapuiden katkeilevan. Kaipaus Aliisaa kohtaan jäytää nuorukaisen mieltä.

Lopulta Elmo saa viestin kauan kaivatulta Aliisaltaan. Saako hän viimeinkin rauhan sieluunsa, kokeeko hän vihdoinkin onnea, jota on koko elämänsä ollut paitsi? Vai toteutuuko Elmon ukin ennustus, ja nuori mies jää onnettomaksi kuitenkin?

Juhani Peltosen Elmoa kuvataan kirjana, joka parodioi suomalaisten urheiluhulluutta. Senkin se tosin tekee, mutta mielestäni vähintäänkin yhtä suuren teemana kirjassa on Elmon jatkuva melankolisuus sekä sen kaiketi aiheuttava onneton rakkaus saavuttamattomaan Aliisaan.  Suosittelen kirjaa kaikille urheilusta kiinnostuneille, mutta myös niille, jotka haluavat lukea tarinan onnettomasta rakkaudesta, tai niille, jotka vain haluavat päätyä Elmon mukana pohtimaan elon kulkua kenties alakuloisissakin tunnelmissa.

Inka, KIR14SN