Monthly Archive: maaliskuu 2016

Maanjäristyksiä ja Kirsikankukkia

 

Enää alle viikko jäljellä lähtöön ja jännitys vain tiivistyy. Olo oli todella rauhallinen siihen saakka, kunnes todellisuus kirjaimellisesti vavahdutti: koin elämäni ensimmäisen maanjäristyksen viikkoa ennen saapumista maanjäristyksien kotimaahan! Pienen järkytyksen jälkeen naurahdin itselleni. ”Tähän kannattaa varmaan totutella.” 

Luleån tienoilla sattunut, Pohjois-Suomeakin ravisuttanut harvinainen maanjäristys ei ollut kuitenkaan ainoa asia joka kunnolla herätti tulevaan lähtöön. Sain viimein opiskelijaviisumin käsiini.

Japaniin turistina mentäessä ei viisumia tarvita, ellei aio oleskella maassa yli 90 vuorokautta. Minun tapauksessani oleskelen maassa yli 4 kuukautta ja paikallisen yliopiston opiskelijana, joten viisumi on pakollinen. Ihan noin vain sitä ei myönnetäkään: ensin tulee anoa ”lupaa” viisumin hakemiseen Japanin maahanmuuttovirastolta. Tämä lupa on hienommalta nimeltään Certificate of Eligibility. COE hakemus tulikin sähköisen hyväksymiskirjeen mukana ja se piti täytellä ja lähettää takaisin Nagoyaan passikuvan ja passin kopion mukana. Tähän prosessiin tulee varata aikaa, sillä käsittely maahanmuuttovirastossa kestää oman aikansa. Itselläni se kesti päivälleen kaksi kuukautta, kun sain sähköpostissa ilmoituksen, että sertifikaatti on valmis ja lähetetään pikapostissa Suomeen.

Nyt käsissäni on siis ”viisumiin oikeuttava kuponki” kuten siskoni sanoikin, vaikka tämä kuponki ei olekaan mikä tahansa A4 paperille printattu tekstiseinä, vaan japanilaiseen tyyliin kauniisti koristeltu sertifikaatti joka on painettu paksummalle paperille ja jossa on hakijan kuvan lisäksi hänen tietonsa ja maahanmuuttoviranomaisten virallinen lausunto maahantulosta. COE ei kuitenkaan yksinään oikeuta maahanpääsyyn. Siihen kelpaa ainoastaan valmis, Japanin suurlähetystöstä haettu viisumi yhdessä sertifikaatin kanssa.

Suomen Japanin suurlähetystö sijaitsee Helsingissä, joten jos tulee pitemmän matkan takaa kuten minä Oulusta, kannattaa lähetystöön soittaa ja ilmoittaa milloin saapuisi viisumia hakemaan. Saman puhelinsoiton aikana sain myös ohjeet hakupapereiden täyttöön ja mitä tarvitsen mukaaani: voimassaolevan passin, ylimääräisen passikuvan, COE-sertifikaatin, 21€ käteistä sekä tietysti itse hakemuksen täytettynä. Tämä prosessi (toisin kuin COEn hakeminen) kesti vain hetken, kokonaisuudessaan noin 45 minuuttia.

Aluksi harmittelin kovasti, kun pitää lähteä niinkin kauas hakemaan viisumia, mutta koska siskoni lähti myös mukaan, saimme viettää vielä yhden ”siskopäivän” Helsingissä. Paluulentomme oli vasta illemmalla ja lähetystössä meni niin lyhyen aikaa, joten meille jäi reippaasti aikaa tehdä viime hetken ostoksia.

Mielenkiinnolla olen seurannut muiden vaihtareiden kokemuksia omissa vaihtokohteissaan, hieman huokaillen sitä, milloin itse pääsee lähtemään. Yleisesti vaihto-opiskelu alkaa tammi-helmikuussa, mutta Japanissa lukuvuosi alkaa huhtikuussa joten meidän vaihtomme vasta alkaa, kun muut alkavat jo suunnitella kotiinpaluuta. Huhtikuu onkin juuri täydellinen aika saapua Japaniin, sillä kirsikankukat ovat täydessä kukassa ja kauneimmillaan juuri tuolloin. Kukinnan, eli Hanamin, näkeminen on ollut yksi elämäni suurimpia haaveita jo lapsesta asti ja tänä vuonna tuo haave toteutuu! Kukinta alkoi tänä vuonna noin viikkoa normaalia aiemmin Nagoyassa – sormet ristiin että ehdimme ajoissa perille ennen kuin kukkaset varisevat maahan!

Nyt taidan rauhoittua viimeisiin matkavalmisteluihin ja hermoiluun. Vaikka kaikki viralliset asiat on hoidettu, on silti vielä paljon käytännön asioita hoidettavana. Ensi viikolla julkaisen myös uuden videoblogini, joka kulkee nimellä Elisa no Shashin = Elisan valokuva. Ensimmäinen jakso on rento esittely Suomesta, joka toimii samalla yhtenä orientaatiotehtävistäni. Stay tuned 😉

Nähdään Japanissa!

Elisa Kinnunen
Japanin Nagoyassa vaihdossa oleva Oamkin viestinnän opiskelija

Tulevaisuus lainassa

OSAKOn hallituksen naiset ja edustajiston varapuheenjohtaja kävivät maanantaina 21.3 Linnanmaalla kuuntelemassa alueen kansanedustajien näkökulmia opintotukeen OYY:n järjestämässä paneelikeskustelussa. Paneelissa opintotuesta keskustelivat kansanedustajat Hanna Sarkkinen (vas.), Mari-Leena Talvitie (kok.), Tytti Tuppurainen (sd.) ja Mirja Vehkaperä (kesk.). 

Opintotukikeskustelu käy kuumana. Se herättää opiskelijoissa paljon ajatuksia ja tunteita, koska kyse on opiskelijan toimeentulosta. Hallitusohjelmassa asetetuissa tavoitteissa opintotuesta pitäisi säästää 70 miljoonaa euroa vuosien 2017–2019 aikana ja yhteensä 150 miljoonaa euroa pitkällä aikavälillä. Tätä tavoitetta kutsutaan myös opintotuen sopeutukseksi. Opintotuen selvitysmies Roope Uusitalon raportissa leikkaus toteutettaisiin muun muassa vähentämällä opintorahaa, rajaamalla opintotukikuukausia, pienentämällä ja rajoittamalla opintolainahyvitystä sekä lisäämällä opintolainan osuutta.

Nykyinen opintotukimalli ei ole paras mahdollinen, mutta ei se siitä ainakaan leikkaamalla parane. Koulutus ja sivistys ovat pienen yhteiskunnan turva. Kysymys kuuluukin, miksi juuri niistä leikataan? Onko oikein ottaa kaikkein köyhimmiltä? Vastaus molempiin on kieltävä. Mutta sitten tulee niitä ainaisia muttia. Lääkkeeksi opiskelijan riittämättömään toimeentuloon ehdotetaan opintolainaa ja työntekoa. Opiskelu on satsaus tulevaisuuteen, joten opintolainaa suositellaan ottamaan. Esimerkkinä käytetään sitä, että ottavathan aloittavat yrityksetkin lainaa. Tai aina voi mennä töihin ja tienata opintojen ohessa. Onhan ennenkin opiskeltu, käyty töissä ja hoidettu perhe samalla. Se on ahkeran suomalaisen normaalia arkea.

Mutta mitä jos opintolaina ja sen maksaminen kummittelee mielessä koko opintojen ajan? Opintolainan ottamiseen ei kannusta se tieto, että tulevaisuuden epävarmassa työllisyystilanteessa laina pitää kuitenkin maksaa takaisin. Nuoren aikuisen oman asunnon ostaminen ja perheen perustaminen lykkääntyvät kun ensin täytyy löytää tarpeeksi hyvä työpaikka, jotta saa maksettua opintolainansa takaisin.

Entä jos opiskelija uupuu suorittaessaan opintoja ja käydessään töissä samanaikaisesti? Kokopäiväisen opiskelun ja töiden yhteensovittaminen on haastavaa ja vuorokaudesta uhkaavat loppua tunnit kesken. Töitä tehdessä opinnot kärsivät aina jonkin verran ja saattavat jopa viivästyä tahattomasti, koska superihmisiä ei ole olemassa.

Olemme huolissamme opiskelijoiden tulevaisuudesta. Varsinkin niiden opiskelijoiden tulevaisuudesta, jotka opiskelevat esimerkiksi a) tutkintoon, jota ei arvosteta tarpeeksi, b) epävarmasti työllistävälle alalle ja c) matalapalkkaiselle alalle. Miten opiskelija maksaa kymmenien tuhansien eurojen opintolainansa takaisin, jos hän päätyy valmistumisensa jälkeen työttömäksi tai osapäivätöihin? Kysymmepä vain.  

Tanja Savolainen
OSAKOn hallituksen koulutuspoliittinen vastaava

Yöunet menee
Tulevaisuus mielessä
Otanko lainaa?

Sisäinen viestintä ja Heimon kehittäminen tärkeitä kehityskohteita

 Olin mukana Oamkin sisäisessä auditoinnissa haastattelijana, mikä oli uusi ja mielenkiintoinen kokemus. Se oli hyvä näköalapaikka Oamkin nykytilaan ja antoi uusia ajatuksia muun muassa sisäisen viestintämme kehittämiseen. Sisäisen viestinnän välineistä erityisesti Heimo nostettiin esille tärkeänä kehittämiskohteena. Onneksi sen kehitystyö on jo hyvällä mallilla käynnissä ja suunnittelun tuloksia on tulossa henkilöstölle nähtäville vielä tämän kevään aikana.

 Auditoinnissa sisäinen viestintä koettiin laajemminkin kehittämiskohteeksi.  Haastatteluissa nousi esille, että keinoja avoimempaan viestintään on tarpeen pohtia. Erityisesti ylimmältä johdolta kaivattiin avoimempaa viestintää.  Avoin vuorovaikutus edistäisi yhteisöllisyyttä ja kehittäisi osaltaan myös yhteisen tekemisen ja kehittämisen kulttuuria. Kehittämiskohteissa nousi esille myös henkilöstön osallistamisen ja vuorovaikutusmahdollisuuksien lisääminen.

Heimossa tärkeintä on laittaa perusasiat kuntoon

Heimon kehittämistyöhön pyritään osallistamaan henkilöstöä mukaan, jotta saadaan mahdollisimman moniulotteinen näkemys kehittämistarpeista ja löydetään niihin hyviä ratkaisuja. Kehittämistyöpajamme ja henkilöstölle tehdyn kyselyn perusteella vaikuttaa siltä, että tärkeintä Heimossa on tällä hetkellä kehittää Heimon sisällön löydettävyyteen käytettävyyteen ja sisällön laatuun liittyviä asioita. Kohtuullisen tärkeinä nähtiin myös yhteisöllisyyteen, yhteiseen kulttuuriin ja jakamiseen liittyvät kohteet. Tärkeintä on siis ensin laittaa perusasiat kuntoon ja tarjota käyttäjille ajankohtaista sekä oman työn kannalta hyödyllistä tietoa. Sen jälkeen siirtyä kehittämään yhteisöllisiä ja vuorovaikutuksellisia elementtejä.

Mitä yhteisöllisyys ja vuorovaikutus introissa on nykyään?

Nykyään puhutaan paljon sosiaalisesta intranetistä. Intranet on sosiaalinen silloin kun se perustuu yhteisölliseen viestintään ja tukee työntekijöiden välistä tavoitteellista yhteistyötä seuraavilla keinolla:

  1. Laajojen käyttöoikeuksien ansiosta työntekijöillä on mahdollisuus osallistua keskusteluun ja sisällön tuotantoon.
  2. Intrassa hyödynnetään yhteisöllisiä ominaisuuksia kuten kommentointi, blogit, sosiaaliset verkostot, wikit, tagit, kirjanmerkit ja feedit.
  3. Yhteisölliset toiminnot ovat käytössä ja käyttäjien tekemästä sisällöstä tehdään nostoja intran etusivulle.
    Lähde http://www.sosiaalinenintranet.fi/tietoa/

 Perinteinen intranet on yksisuuntainen tiedotuskanava, kun sosiaalisen intran ytimessä ovat ihmiset ja heidän tuottama sisältö ja vuorovaikutus. Tiedon nopean muuttumisen vuoksi uusin ja hyödyllisin tieto syntyy usein toisilta käyttäjiltä.

Mitä sosiaalisuus ja vuorovaikutus voisivat olla Heimossa?

Heimossa on jo käytössä sosiaalisia ominaisuuksia kuten blogit ja kommentointimahdollisuus sekä sen lisäksi henkilöstömme tuottaa sinne jo runsaasti tietoa kuten uutisia ja sisältösivujen tietoa. Tässä olemme askeleen edellä monia muita suomalaisia korkeakouluja. Kehitettäviä ominaisuuksia voisivat olla oman osaamisen ja kokemusten jakaminen sekä Oamkin yhteisten asioihin osallistuminen ja vaikuttaminen. Niiden kehittäminen ei ole pelkästään välineestä kiinni vaan vaatii myös organisaation toimintatapojen ja kulttuurin muutoksia. Kuten auditoinnissakin kävi ilmi, tällä hetkellä organisaation tiedottaminen vaikuttaa yksisuuntaiselta: ylhäältä alaspäin. Nähtäväksi jää millainen tahtotila organisaatiollamme on viestinnän ja sen välineiden kehittämiseen tulevaisuudessa sekä kuinka vuorovaikutteiseen ja avoimeen suuntaan haluamme kehittyä.

Heimon kehittämisen blogia voit seurata Heimon herätyksestä.

Virpi Ilmakangas
Viestintäsuunnittelija, jonka päävastuualueella on sisäinen viestintä

Free Moverina Australiassa

Aloittaessani ammatillisen opettajan opintojani vuonna 2014 kerrottiin heti alussa opiskelijavaihdon olevan mahdollista. Olen aikaisemmin pyrkinyt hyödyntämään tällaiset tilaisuudet ja aloinkin heti miettimään vaihtoehtoja siihen kuinka voisin päästä vaihtoon. Tiesin että voisin olla vaihdossa korkeintaan...

When in Graz

My journey began when I first arrived to Vienna International Airport, where I took a train to city of Graz. I was amazed by everything at that time after almost 4 months away from Europe, I was coming back my home town for summer holiday and family visit.

I had some help from local people with some information, and luckily one of them was sitting next to me on the trip to Graz. I could ask him everything that I wondered about Austria and Graz in particular. The trip took me around 3 hours to get to final destination, Graz Hauptbahnhof, the main railway station in city of Graz. It was easy to buy an Austrian phone sim card, so that I could call my tutor, who was helping me picking up my room key and taking me there. I didn’t know that I lived so close to the railway station, just 5 minute walk, which meant I could jump to any tram and explore the city easily as much as I could.

Orientation Week

Finally the orientation week came; it was a huge happiness for me to meet some Finnish fellow students from Oulu and another one from Vaasa. We formed a group of 5 and made a lot of new friends from different continents, it took us few days to go through all the registrations and procedures but it was extremely helpful though. The school’s system was quite different from Oulu’s, maybe complicated but necessary.

The first impression on the orientation week was about food, we all agreed that food was delicious, and impressive. Everyone was fully charged for the first tour of the Orientation week – Schloss Eggenberg – World Heritage since 1999 by UNESCO. Surprisingly, the castle was just 15-20 minute walk from FH Joanneum. Everyone was so excited to see it. All i remembered that all of us as exchange students were amazed and stunned by its beauty and majesty. We barely listened to the tour guide, I heard a lot of WOWs and saw people taking photos. We were been leading through all the chambers in the castle, and admired how beautiful the castle was. One thing for sure was everyone was so happy and pleased to be there.  

When in Graz

  Schloss Eggenberg

On the next trip, we were all eager to take part in the Zotter chocolate factory trip. Actually, it was a heavy rainy day and we had to cancel another tour to do hiking to the zoo, and we went straight to Zotter chocolate factory. It was about 45 minutes by bus, and we came to the famous chocolate factory not only in Styria but in Austria as well.

All of us were excited and ready to experience and try out some chocolate, but it took a while for the registration and they offered us some chocolate sample and dried grasshoppers. I myself used to try this back then, but for all of other students, they were shocked and surprised to this new thing. It must be a hard memory for them to eat grasshoppers.

We were all allowed to come inside the factory, try some raw cacao beans and not disappointed to find out how chocolate was made from Cacao beans. That was the first time in my life I found out that there were so many kinds of chocolate and I ate so much chocolate for a day, not only me did that though. 

When in Graz

Pic 2. Chocolate fountain  

When in Graz

The Styrian Armory Museum

The final tour in my orientation week was the Styrian Armoury museum. Located right in the city centre of Graz, the museum is 5 a storey-building, is the world’s largest historic armoury and attracts visitors from all over the world. It holds approximately 32,000 pieces of weaponry, tools, suits of armour for battle and ones for parades.

We all were excited to put on some suits of armour, and eventually the tour guide allowed and encouraged some of us to do so. None of us had seen anything like this before, we all were surprised by what we saw during the tour.  

When in Graz

  Pic 3. Museum

 FH Joanneum

Eventually, I came to my new school and met new friends. I was nervous, and excited at the same time. I received so much help from all the teachers, and fellow students. It was always the same when you came to another country and people kept asking you same questions like “Why do you come here?” “How much you like Graz/ Austria?” – And I really enjoyed answering all the questions and of course the questions about where I come from, and where I study, about Oulu, Finland…

People were friendly and helpful, but the school was tough though. I was working way harder to catch up with all the knowledge I missed from the previous semester that full-time students were already been taught. Everyone treated me as a full-time student in the school, no exception, no excuses. The good thing was all knowledge I studied back then was really detailed, deep and professional which was useful for my future.

Unfortunately, not all the courses were in English, just a few of them. I only had to go with what they offered; somehow those courses were out of my knowledge and ability. In the beginning, I was expecting some Erasmus students just like me at school, but actually there were only 3 exchange students and I had a common course with a Spanish guy from Valencia who was really nice and encountering exactly the same problems like I was dealing. 

 

When in Graz

FH Joanneum

 

When in Graz

 View from the school

Explore the city

Unlike Finland, most of the shops will be closed on Sundays in Austria and I was lucky to know about that from a local friend. The good thing living in a shared apartment was you could meet people from different countries, and I was blessed to meet and make friends with wonderful friends from Czech Republic, Croatia, Italia, and Austria.  

When in Graz

I had really good time and moments exploring the city with them to such famous places in the city like the Clock tower (Schlossberg), the big church (Mariatrost) or even some students’ parties and events where I found out local people loved to celebrate on Wednesdays as much as on Fridays. I might say I had the best time in my student life back then.

I was so happy that I met nice and good friends in Graz, exchange students and local students as well; we had been around the city experiencing Austrian food, drinks, and culture. I also had a chance to take a trip back to Vienna, the capital, when I had the Christmas holiday. I once again experienced something different; the city is huge, beautiful as I expected. I was like a child in a big city, but it was worthy for all of that after all.

Sharing knowledge and exchanging culture were always the best part of friend making and learning process. Growing up and keeping all the best memory of my journey to Austrian as an exchange student would be unforgettable.

Student Phuong Nguyen, BIT3SN

 

 

 


First Impressions of Some Erasmus Students

Erasmus day 15: still alive. We have got all our bones still attached to our body, haven’t killed anyone by bicycling over them. So far so good. The life of the Erasmus students during their first days in a new city are quite a special experience: here are our first thoughts on Oulu (developed by getting lost almost 5 times a day).

The city seems to have the right dimensions to let you discover new corners quite frequently but it is also built in a pretty simple way, once you get the hang of it reaching places gets quite intuitive: the places that people could use more frequently to give you indications- such as the market Kauppahalli, the Toripolliisi or the city library- are easy to find (trust someone who gets lost even when going home).

We must admit we were a little sceptical about the “bicycling everywhere” theme that is so popular around here but we have to say it turned out very practical, all places are very well connected and are easy to reach by bike.

Something that caught our eyes and really stood out was the impressive amount of services, discounts and offers that are provided to students here, not only on an academic level but also as far as it concerns activities, sports, parties and shops. It is an extremely valid service since here the cost of life is significantly higher than in a lot of other countries, we all were astonished my the price of vegetables and fruit (just to make an example we once found a celery that was priced 1,50 euro). And  here we come to a sensitive topic: food. Bear in mind that we are Italian so we may be a little too picky about it, but being honest this  was what impressed us the least (in terms of local eating). But maybe it is just a matter of time and we will change our mind, however we do have to make a mention about the university restaurants: 0.88 cents for real good food (yes, we were blown away by the price tag as well,).

When we arrived here, we were enthusiastic to see everything covered in snow. In Italy it almost never snows, so now everything seems like magic to us here:  when we are cycling to go somewhere, we cross the wonderful white woods and the image in front of our eyes seems a cartoon… it is like becoming children again!

We won’t hide that we miss our Italian sun and the green landscape of Italian Spring, but this experience is a great opportunity to open our minds and our hearts (while freezing our noses).

Valentina Bugnotti,
Anna Favaretto,
Stefania Gastaldon 
Erasmus students from Italy

Oulu oh mine
Please be good to us
All will be fine 

Hepolan Jaakon kuulumisia

Opiskelu saatu hyvin käyntiin Oulun AMK:ssa ja samalla myös yhteistyö OSUA:n kanssa. Opintojen aloittaminen koulun vaihdon jälkeen oli hieman haasteellista ja tietyille kursseille mukaan pääseminen oli työn takana, mutta alkuvaikeuksien jälkeen opiskelut ovat rullanneet...

OSAKO pyörähti SAMOKin kevätseminaarissa

OSAKOn hallitus osallistui pari viikkoa sitten SAMOKin eli Suomen opiskelijakuntien liiton Kevätseminaariin Helsingissä. Eli siis mitä?

SAMOK järjestää jäsenilleen eli kaikkien ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnille vuosittain tapahtumia, joissa käydään läpi ajankohtaisia edunvalvontaan liittyviä asioita, verkostoidutaan sekä koulutetaan opiskelijakuntien toimijoita. Yksi näistä tapahtumista on Kevätseminaari. Tällä kertaa pinnalla olivat – taas vaihteeksi – lukukausimaksut ja opintotuen leikkaukset. Positiivisemmassa mielessä käsittelimme muun muassa koulutuksen digitalisaation mukanaan tuomia mahdollisuuksia.  Lisäksi tapahtumassa omia tervehdyksiään esittivät poliittisten puolueiden ja niiden nuorisojärjestöjen edustajat. Tunnetuimpana mainittakoon SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.

Lukukausimaksut ja stipendit… huh huh. Tämä blogi ei riittää käsittelemään niitä kysymyksiä ja käytännön ongelmia, joihin maksut käytännössä johtavat. Nostan kuitenkin yhden kysymyksen, joka on erittäin mielenkiintoinen. Nimittäin, kun koulutuksesta tehdään kauppatuote, mukaan astuu kuluttajansuoja. Haastavatko opiskelijat tulevaisuudessa korkeakouluja oikeuteen? Näin kävi Ruotsissa, kun erään opiskelijan mielestä opettajien kielitaito oli surkea, tietokonetilat ja henkilökunnan määrä alimitoitettuja eikä henkilökunta ollut kiinnostunut opiskelijoista. Tämä tilanne tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin myös Suomessa. Ovatko korkeakoulut huomioineet oikeudenkäynnit ja korvausvaatimukset, kun ovat laskeneet lukukausimaksuista tulevia voittoja?

Opintotukeen suunnitelluista leikkauksista varmasti jokainen on kuullut. Opintorahasta aiotaan leikata 25% ja opintolainanmäärää kasvattaa. Valtion eli Suomen kansan velkaantumista siis vähennetään siirtämällä velkataakkaa opiskelijoille. Nerokasta. Tätä luonnollisesti vastustamme ja viime viikolla opiskelijaliike osoittikin näyttävästi mieltään muun muassa Helsingissä ja täällä Oulussa. Että tällaista tällä kertaa.

Sami Heinonen
OSAKON hallituksen varapuheenjohtaja

peitosta pääty
siirretään toiseen päähän
kuin hölmöläiset