Maanjäristyksiä ja Kirsikankukkia

 

Enää alle viikko jäljellä lähtöön ja jännitys vain tiivistyy. Olo oli todella rauhallinen siihen saakka, kunnes todellisuus kirjaimellisesti vavahdutti: koin elämäni ensimmäisen maanjäristyksen viikkoa ennen saapumista maanjäristyksien kotimaahan! Pienen järkytyksen jälkeen naurahdin itselleni. ”Tähän kannattaa varmaan totutella.” 

Luleån tienoilla sattunut, Pohjois-Suomeakin ravisuttanut harvinainen maanjäristys ei ollut kuitenkaan ainoa asia joka kunnolla herätti tulevaan lähtöön. Sain viimein opiskelijaviisumin käsiini.

Japaniin turistina mentäessä ei viisumia tarvita, ellei aio oleskella maassa yli 90 vuorokautta. Minun tapauksessani oleskelen maassa yli 4 kuukautta ja paikallisen yliopiston opiskelijana, joten viisumi on pakollinen. Ihan noin vain sitä ei myönnetäkään: ensin tulee anoa ”lupaa” viisumin hakemiseen Japanin maahanmuuttovirastolta. Tämä lupa on hienommalta nimeltään Certificate of Eligibility. COE hakemus tulikin sähköisen hyväksymiskirjeen mukana ja se piti täytellä ja lähettää takaisin Nagoyaan passikuvan ja passin kopion mukana. Tähän prosessiin tulee varata aikaa, sillä käsittely maahanmuuttovirastossa kestää oman aikansa. Itselläni se kesti päivälleen kaksi kuukautta, kun sain sähköpostissa ilmoituksen, että sertifikaatti on valmis ja lähetetään pikapostissa Suomeen.

Nyt käsissäni on siis ”viisumiin oikeuttava kuponki” kuten siskoni sanoikin, vaikka tämä kuponki ei olekaan mikä tahansa A4 paperille printattu tekstiseinä, vaan japanilaiseen tyyliin kauniisti koristeltu sertifikaatti joka on painettu paksummalle paperille ja jossa on hakijan kuvan lisäksi hänen tietonsa ja maahanmuuttoviranomaisten virallinen lausunto maahantulosta. COE ei kuitenkaan yksinään oikeuta maahanpääsyyn. Siihen kelpaa ainoastaan valmis, Japanin suurlähetystöstä haettu viisumi yhdessä sertifikaatin kanssa.

Suomen Japanin suurlähetystö sijaitsee Helsingissä, joten jos tulee pitemmän matkan takaa kuten minä Oulusta, kannattaa lähetystöön soittaa ja ilmoittaa milloin saapuisi viisumia hakemaan. Saman puhelinsoiton aikana sain myös ohjeet hakupapereiden täyttöön ja mitä tarvitsen mukaaani: voimassaolevan passin, ylimääräisen passikuvan, COE-sertifikaatin, 21€ käteistä sekä tietysti itse hakemuksen täytettynä. Tämä prosessi (toisin kuin COEn hakeminen) kesti vain hetken, kokonaisuudessaan noin 45 minuuttia.

Aluksi harmittelin kovasti, kun pitää lähteä niinkin kauas hakemaan viisumia, mutta koska siskoni lähti myös mukaan, saimme viettää vielä yhden ”siskopäivän” Helsingissä. Paluulentomme oli vasta illemmalla ja lähetystössä meni niin lyhyen aikaa, joten meille jäi reippaasti aikaa tehdä viime hetken ostoksia.

Mielenkiinnolla olen seurannut muiden vaihtareiden kokemuksia omissa vaihtokohteissaan, hieman huokaillen sitä, milloin itse pääsee lähtemään. Yleisesti vaihto-opiskelu alkaa tammi-helmikuussa, mutta Japanissa lukuvuosi alkaa huhtikuussa joten meidän vaihtomme vasta alkaa, kun muut alkavat jo suunnitella kotiinpaluuta. Huhtikuu onkin juuri täydellinen aika saapua Japaniin, sillä kirsikankukat ovat täydessä kukassa ja kauneimmillaan juuri tuolloin. Kukinnan, eli Hanamin, näkeminen on ollut yksi elämäni suurimpia haaveita jo lapsesta asti ja tänä vuonna tuo haave toteutuu! Kukinta alkoi tänä vuonna noin viikkoa normaalia aiemmin Nagoyassa – sormet ristiin että ehdimme ajoissa perille ennen kuin kukkaset varisevat maahan!

Nyt taidan rauhoittua viimeisiin matkavalmisteluihin ja hermoiluun. Vaikka kaikki viralliset asiat on hoidettu, on silti vielä paljon käytännön asioita hoidettavana. Ensi viikolla julkaisen myös uuden videoblogini, joka kulkee nimellä Elisa no Shashin = Elisan valokuva. Ensimmäinen jakso on rento esittely Suomesta, joka toimii samalla yhtenä orientaatiotehtävistäni. Stay tuned 😉

Nähdään Japanissa!

Elisa Kinnunen
Japanin Nagoyassa vaihdossa oleva Oamkin viestinnän opiskelija