Muovit ovat tärkeä osa jokapäiväistä elämäämme, koska monet välttämättömyystarvikkeet on valmistettu muovista. Muovi on kevyttä, suhteellisen kovaa, ja se soveltuu monenlaisiin käyttökohteisiin. Muovien valmistus ja käyttö eivät ole kuitenkaan ongelmattomia. Tavanomaiset muovit ovat raakaöljypohjaisia, eli niiden valmistukseen tarvitaan fossiilista raaka-ainetta. Muovit saattavat sisältää monenlaisia eläville organismeille haitallisia lisäaineita, kuten hormonihäiritsijöitä. Hormonihäiritsijät voivat päätyä ihmisen elimistöön elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevien muoviesineiden kautta. Muovien poltossa voi muodostua terveydelle vaarallisia kaasuja, kuten syanivetyä, joka voi tappaa jo pieninä annoksina. Kestävästä muoviroskasta on muodostunut vakava ekologinen ongelma, koska kaikki muovit eivät päädy kierrätykseen tai kaatopaikalle. Luonnossa muovin hajoaminen mikromuoveiksi kestää vuosisatoja. Mereen päätynyt muovi on jo aiheuttanut merieläimille ja -organismeille tuhoa ja osa muovin haitallisista lisäaineista voi päätyä kalojen mukana ihmisten ruokapöytään. 

Biopohjaisten muovien valmistaminen ei ole teollisuudelle uusi asia, koska esimerkiksi puupohjaisen muovin valmistuksessa oltiin jo pitkällä ennen kuin halpa raakaöljy syrjäytti biopohjaiset raaka-aineet. Muovien terveysvaikutukset, raakaöljytoimitusten epävakaus ja hinnan vaihtelut yhdessä ympäristökysymysten kanssa ovat herättäneet uudelleen kiinnostuksen biopohjaisia muoveja kohtaan. Biopohjaisia muoveja voidaan valmistaa monenlaisista maa- ja metsätalouden sivuvirroista sekä niitä voidaan syntetisoida kemiallisesti esimerkiksi bakteereista. Sellunkeiton sivutuotteena syntyy monia biomuoviin soveltuvia raaka-aineita, kuten ligniiniä, hemiselluloosaa ja mustalipeää. Monet maatalouden sivuvirrat, kuten proteiini ja tärkkelys soveltuvat raaka-aineiksi biopohjaisiin muoveihin. Biopohjaisten raaka-aineiden käyttöä on jarruttanut niiden suhteellisen korkea hinta verrattuna raakaöljypohjaisiin muoveihin. Asiaa tarkemmin tutkiessa on hyvä huomioida, että biomuovi-määritelmää voidaan käyttää myös raakaöljypohjaista muoveista, joihin on lisätty tietty osa uusiutuvaa raaka-aineitta, kuten tärkkelystä.  

Oulun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan ja rakennustekniikan opiskelijat ja henkilökunta tuntevat melko heikosti biopohjaisia muoveja sekä niiden käyttöä. Opinnäytetyössä tehdyn kyselyn tulosten mukaan vastaajilla on halukkuutta valita biopohjainen vaihtoehto, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan enempää kuin tavanomaisesta muovituotteesta. Vastaajat olivat halukkaita valitsemaan biopohjaisen vaihtoehdon halvan kappalehinnan tuotteissa, mutta yllättävän harva valitsisi biopohjaisen kauppakassin tavanomaisen muovipussin sijaan. Syynä voi olla huonot kokemukset biopussien kestävyydestä, jolloin kuluttaja voi tulla epäluuloiseksi myös uusia, kestävämpiä biopohjaisia muovilaatuja kohtaan. Turvallisuuteen liittyviä muoveja ei mielellään valittaisi biopohjaisena vaikka ne olisivat saman hintaisia tavanomaisen vaihtoehdon kanssa.

Vastaajien mukaan paras tapa lisätä tietoutta biopohjaisista muoveista sekä niiden käytöstä (Kuvio 1) olisi opettaa niistä oppilaitoksissa. Biomuovien raaka-aineisiin, valmistukseen ja käyttöön liittyvät asiat voitaisiin yhdistää eri opintojaksoihin, jolloin erillisiä opintojaksoja ei aiheesta välttämättä tarvita. Materiaalia opetukseen on helposti saatavilla internetistä. Biopohjaisten muovien valmistusta on kokeiltu myös Suomessa, ja kehitys menee nopeaa vauhtia eteenpäin, joten valmistuvien opiskelijoiden olisi hyvä olla ajan tasalla tekniikan viimeisimmästä kehityksestä. Biopohjaiset muovit voivat avata uusia mahdollisuuksia Suomen teollisuudelle ja taloudelle, koska osaamista löytyy ja materiaaleja säästäviä ratkaisuja on kehitelty aiemminkin. Oulun ammattikorkeakoulu voisi olla osallisena kehitystyössä ja opiskelijat voisivat tehdä erilaisia selvityksiä lähiraaka-aineista, joita biopohjaisiin muoveihin olisi saatavilla Pohjois-Pohjanmaalla taikka suorittaa erilaisia maatumiskokeita biopohjaisille muoveille. Osa Oulun ammattikorkeakoulun luonnonvara-alan ja rakennustekniikan osaston opiskelijoista voi työskennellä biomuoviteollisuudessa tulevaisuudessa. 

Johanna Moilanen,
Opiskelija
Luonnonvara-ala, Maaseutuelinkeinot  

 

KUVIO 1. Näissä polyeteenipohjaisissa Eskimo- pakastuspusseissa ei tuoteselosteen mukaan ole BPA:ta. Kuva: Johanna Moilanen