Monthly Archive: kesäkuu 2016

Opiskelijakeskeisyys edellyttää yhteisöllisyyttä

 Kansallinen koulutuksen arviointikeskus järjesti pohjoismaisen konferenssin opiskelijakeskeisestä oppimisesta 14.6.2016. Finlandia-talolle kerääntyi yli 200 osallistujaa keskustelemaan oppimisen ja opetuksen kehittämisestä sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan muuttuvista rooleista korkeakoulutuksessa. Tapahtuma toimi osana Suomen Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajakauden ohjelmaa.
 

Tilaisuuden avasi opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen. Hän kiitteli puheessaan yhteistyötä Pohjoismaiden välillä, mutta nosti esille myös korkeakoulutuksen eroja. Suomessa tiedollinen puoli on hänen mukaansa hyvällä mallilla, mutta työelämä vaatii yhä enemmän nk. siirrettäviä taitoja, eli viestintää, ryhmätyökykyä, ongelmanratkaisutaitoa, luovuutta ja kriittistä ajattelua. Miten nämä integroidaan entistä paremmin tutkinto-ohjelmiin? Lehikoinen korosti opiskelijoiden tarpeiden huomiointia, se tuo aidon opiskelijakeskeisyyden koulutukseen. Korkeakoulujen opiskelijat eivät ole homogeeninen joukko, vaan kyseessä on monialainen, -ikäinen ja -taitoinen ryhmä.

 

Konferenssin pääpuhujana toimi professori Bjørn Stensaker Oslon yliopistosta. Hän haastoi osallistujat pohtimaan, miten laatuauditoinnit saadaan lähemmäksi oppimista järjestelmien tarkastelun sijaan. Laadunhallinnanhan pitäisi tarkoittaa samaa kuin oppimistavoitteiden asettaminen ja seuranta. Stensaker puhui ”avointen” oppimistavoitteiden puolesta; hänen mukaansa liian yksityiskohtaiset tavoitteet rajaavat oppimistilanteita liikaa.  Oppimistavoitteiden tulisi pikemminkin luoda yhteisöihin vuorovaikutusta. Hän väitti myös, että korkeakouluilla on tendenssi mitata helposti mitattavia asioita (opintopisteet, tenttitulokset, alkupalkat) ja unohtaa kokonaan tärkeämpien asioiden eli arvojen, asenteiden ja toimintatapojen arviointi. 

Opiskelijoiden ja henkilökunnan roolit ovat muuttuneet korkeakouluissa ja ne muuttuvat edelleen. Yhteisessä keskustelussa tuotiin esille, että tämä murros tuo vastuuta molemmille osapuolille: opiskelijoiden oletetaan huolehtivan omasta oppimisestaan ja suunnittelevan ajankäyttöään entistä laajemmin. Opettajat ja palveluhenkilökunta tekevät kaikkensa sujuvoittaakseen oppimisprosessia. He varmistavat, että korkeakoulun ohjaus ja tuki vastaavat erilaisten opiskelijoiden erilaisiin tarpeisiin. Laatua on korkeakoulu, joka on olemassa opiskelijoitaan varten.

Konferenssin esitykset sekä nauhoite käytetyistä puheenvuoroista löytyvät Karvin nettisivuilta: http://karvi.fi/2016/karvin-jarjestama-pohjoismainen-student-centred-approach-and-the-quality-of-degree-education-konferenssi-kerasi-finlandia-talolle-kaksisataa-osallistujaa/

Marianne Isola
Laatukoordinaattori

 

Yhteistyöllä ravinne- ja energiatehokkuutta maatalouteen

Oulun ammattikorkeakoulun luonnonvara-ala ja Oulun seudun ammattiopiston Muhoksen yksikkö tiivistävät yhteistyötään Ravinne- ja energiatehokas maatila -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on luoda ravinne- ja energiatehokkaasti toimivien opetusmaatilojen ja oppilaitosten verkosto. Hankkeessa on mukana kaikkiaan kymmenen maatalousalan opetusta tarjoavaa oppilaitosta etelästä pohjoiseen. Koordinoijana toimii Hämeen ammattikorkeakoulu ja rahoittajana maa- ja metsätalousministeriö.

Hankkeeseen on valittu kahdeksan teemaa: biokaasu, energiatehokkuuden mittaaminen, kiinteät biopolttoaineet, kompostointi, lantalogistiikka, omalannoitteet, valkuaisomavaraisuus sekä vesiensuojelu ja ravinnepäästöt. Tärkeimpiä pitkän aikavälin tavoitteita ovat oppilaitosten yhteistyön lisääminen, käytännön kokeilutoiminta, esimerkkinä toimiminen ja tiedon levittäminen.

Jotta toimintaa voidaan tehostaa ja parantaa, on ensiksi selvitettävä nykytilanne. Pohjois-Pohjanmaalla Oamkin luonnonvara-ala ja OSAOn Muhoksen yksikkö ovat aloittaneet yhteistyössä energiatehokkuuden mittaamisen ja vesinäytteiden analysoinnin Koivikon opetusmaatilalla Muhoksella. Sekä sähkönkulutusta että salaojavesien laatua ja säätilaa tullaan seuraamaan reaaliaikaisesti, kunhan mittalaitteet, anturit ja säähavaintoasema on asennettu ja kalibroitu. Myös maatilan koneiden muuta energiankäyttöä seurataan.  Maatilan ravinnevirtojen arvioimiseksi hyödynnetään mm. salaojavesien valumaseurantaa, salaojavesien analyysituloksia ja monia muita opetusmaatilalta kerättäviä tietoja.  

Opetusmaatila, sen tuotannollinen toiminta ja ympäristön tilaan liittyvät mittaukset tarjoavat erinomaisen oppimisympäristön sekä ammattiopiston että ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Tänä kesänä opiskelijoilla on mahdollisuus seurata reaaliaikaisesti maatilan toiminnan vaikutuksia ympäristön tilaan. Luonnollisesti kesän aikana kerättyä tietoaineistoa tullaan hyödyntämän myös talvikauden opinnoissa ja lisäksi tietoa ja kokemuksia vaihdetaan verkoston muiden oppilaitosten kanssa.

 Lisätietoa hankkeesta: http://ravinnejaenergia.fi/

 Kirsti Joki-Tokola                                      Kaija Karhunen

Yksikönjohtaja                                                              Lehtori

OSAO, Muhoksen yksikkö                                         Oamk, luonnonvara-ala

 

 

Kuva 1. Mittausanturit valmiina asennusta varten.

 
 
 

 Kuva 2. Jatkuvatoimisen veden laadun mittausaseman asennus käynnissä Koivikon opetusmaatilalla Muhoksella.

 Kuva 3. Mittausasema valmiina salaojavesien laadun mittaukseen.

 

Kia ora! Terveisiä Uudesta-Seelannista.

Lauantaina saavuimme avopuolisoni Teemun kanssa 34 tunnin matkustamisen jälkeen upeaan Uuteen-Seelantiin. Olemme täällä kolme kuukautta, eli syyskuulle saakka. Minä suoritan erikoistumisharjoitteluni ja Teemu on omakustanteisesti reissussa mukana. Asumme French Pass-nimisessä paikassa Marlborough Soundsilla, eteläsaaren...

Työharjoitteluni Sotkamon MTT:llä (nykyinen LUKE)

Ensimmäisen harjoitteluni päätin suorittaa kesällä 2014 Sotkamon MTT:llä, koska oli mielenkiintoista nähdä, kuinka tutkimusviljelyä tehdään. MTT eli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus muutettiin luonnnonvarakeskukseksi eli LUKE:ksi vuoden 2015 tammikuun alusta, kun MTT yhdistyi Metsäntutkimuslaitos Metlan, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL:n sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastotuotannon kanssa.  Itse olen maatilalta kotoisin ja tutkimustyönä maanviljely ei ollut kovinkaan tuttua. Lisäksi työmatkat olivat lyhyitä ja harjoittelusta oli mahdollista saada myös palkkaa.

Olin työharjoittelussa silloisella MTT:llä toukokuun alusta elokuun loppuun. Työpäivät aloitettiin aina yhteisellä aamukokouksella, jolloin jaettiin päivän työtehtävät kaikille työntekijöille. Lounas piti tuoda töihin omasta takaa ja sen syömiseen oli aikaa 30 minuuttia. Kahvitaukoja pidettiin kahdesti päivässä. Ne kestivät yleensä vartin, mutta jos juttu luisti, niin ne saattoivat hieman venyä.

Töitä sai tehdä niin käsin kuin koneellakin. Kyntöä sai tehdä miltei uudella traktorilla ja sillä kyntäminen sujuikin nopeasti. Sain myös suorittaa rikkakasvien torjuntaruiskutuksia ensimmäistä kertaa elämässäni. Torjuntaruiskun tankin täyttäminen oli tarkkaa työtä, kun piti miettiä minkä verran torjunta-ainetta tulee laittaa tankissa olevaan veteen. Käsiteltävät aineet ovat vaarallisia kaikelle elolliselle, joten aina piti pitää päällä oikeanlainen suojavarustus.  Ruiskutuksen aikana sai olla tarkkana, että torjunta-ainetta ei ruiskuttanut lohkon ulkopuolelle, jolla sitten kasvoi jotain muuta kasvia.

Koepellot joilla työskentelin, olivat pääasiassa nurmipeltolohkoja, joilta mittasimme ja tutkimme kuinka nurmet kasvavat kesän aikana. Muistaakseni nurmi oli nurminadan ja timotein seosta. Nurmen kasvettua se niitettiin koneella, jolla pystyttiin samalla punnitsemaan sato. Niiton jälkeen jokaiselta koeruudulta, jolta nurmi oli leikattu, otettiin näyte muovipussiin kuiva-ainemääritystä varten. Koeruuduilta otetut näytteet piti merkitä tarkasti ja ne myös kuivattiin tietyssä järjestyksessä.   

Työskentely MTT:llä oli erittäin antoisaa ja mukavaa. Harjoittelun aikana tutustuin myös toisiin harjoittelijoihin. Opin siellä työskennellessäni paljon uutta, ja siellä oppimani asiat varmasti auttavat minua tulevaisuudessa.                                            

 

 

 

 

Kuva 1. Koeruutujen merkkaus on tarkkaa työtä


Mikko Härkönen

agrologiopiskelija Oamk

Harjoittelu metsänhoitoyhdistyksellä

Pitkän ja hartaan etsinnän jälkeen löysin itselleni harjoittelupaikan kuukaudeksi viimeisen opiskeluvuoteni keväälle. Pakko myöntää, että melkoista stressiä ja harmaita hiuksia alkoi jo tulla, jääkö valmistuminen kiinni harjoittelusta. Loppujen lopuksi minulla olisi sitten ollut mahdollisuus päästä harjoitteluun sekä ProAgrialle että Metsänhoitoyhdistykselle, mutta jälkimmäinen on kuitenkin se, missä harjoitteluni suoritin. Halusin nimittäin päästä kokeilemaan metsään liittyviä hommia.  

 Suoritin kuukauden pituisen harjoittelun Siikalakeuden Metsänhoitoyhdistyksellä. Tehtäväni oli päivittää metsänhoitosuunnitelma kahdelle metsätilalle. Ensimmäisellä metsätilalla oli pari vuotta vanha metsäsuunnitelma, mutta toisella tilalla suunnitelma oli peräti 11 vuotta vanha. Lisäksi se oli tehty silloin T2 metsälle eli yli 1,3 metrin korkuisille taimille. Oletettavasti yli vuosikymmenessä oli metsä kasvanut, ja siten tiedot muuttuneet dramaattisesti. Siksi toisen metsätilan kohdalla jouduin tekemään periaatteessa metsäsuunnitelman lähes kokonaan ilman puustotietoja.   

 Onnekseni pääsin ensin harjoittelemaan metsäsuunnitelman päivittämistä tuolla ensimmäisellä metsätilalla, jossa tiedot olivat melko lailla ajan tasalla. Suurin apu kuitenkin oli se, että olin opiskeluaikanani valinnut lähes kaikki mahdolliset metsäopinnot, mitä Oamk meille opiskelijoille tarjosi. Tämä mahdollisti harjoittelun toteuttamisen. Harjoittelu oli pääsääntöisesti itsenäistä työskentelyä, mikä sopi kuin nappi, ja miksei vaikka mappikin, silmään! Harjoittelun ohella tein nimittäin yhtä aikaa opinnäytetyöni viimeistelyä, ja tahtoivatpa touko- ja lomitustyötkin osua sopivasti samaan aikaan harjoittelun kanssa. Sen takia rämmin metsässä viikonloppuisin, aamuisin ja iltaisin, aika lailla aina kun vaan sää salli. 

 

Kuva 1. Työvälineeni. Vasemmalta oikealle: 4 m:n onkivapa runkoluvun selvittämiseen, pohjamateriaali ja omat muistiinpanot, GPS-laite (jota ilman olisin varmaan vieläkin metsässä), kyniä, relaskooppi ja koirani Inu, joka toimi mörönsyöttinä.

Periaatteessa harjoitteluni eteni siten, että ensin päätin maastokartasta, mitkä kuviot aion käydä sinä päivänä lävitse ja merkitsin ne karttaan ja toisinaan myös GPS:iin valmiiksi reitiksi. Sitten pakkasin laukkuni, lähdin metsään ja riippuen kuviosta otin tiedot ylös relaskooppia tai onkivapaa käyttäen. Keskiläpimitan mittasin metrinmitalla jokaisesta koealasta toisella metsätilalla ja ensimmäisellä otin läpimitan aina toisinaan. Saadut tiedot kirjasin ylös muistiinpanoihini ja tallensin ne luomaani taulukkoon Exceliin. Kun maastokäynnit oli saatu loppuun metsätilan kohdalta, tiedot tallennettiin MHY:n tietokantaan. Alan ammattilainen ohjasi ja tarkasti vielä lopuksi, että kaikki oli varmasti oikein.  

 

 

 Kuva 2. Lähikuvaa pohjamateriaalista. Vasemmalta oikealle: GPS, kuviokirja, jossa on vuonna 2014 tehty metsäsuunitelma, maastokartta kuvioista, omat muistiinpanot ja relaskooppi.

Kaikin puolin harjoitteluni oli todella opettavainen! Kertasin koulussa oppimani, opin lukemaan karttaa (josta surkean suuntavaiston omaava allekirjoittanut henkilö on tällä hetkellä ikionnellinen), ja käyttämään GPS:ää. Aina puhutaan siitä, kuinka karjanhoitajien tulisi kehittää ”karjasilmäänsä”, mutta tässä harjoittelussa ”metsäsilmäni” kehittyi. Jos on kiinnostunut oppimaan enemmän metsätaloudesta, metsänhoidosta ja tykkää liikkua luonnossa, suosittelen kovasti MHY:tä harjoittelupaikaksi!

 

  

Kuva 3. Epäonnistuneesta selfiestä tulikin kaunis taidekuva metsästä ihanana lähes kesäisenä maastopäivänä.

 Pauliina Isoviita

agrologiopiskelija, Oamk

Kesäkauteen valmistautuminen

Kevään opinnot saatu pakettiin ja kesätyöt ovat alkaneet rullaamaan Outokummun terästehtaalla. Varusmiespalveluksen jälkeen koulunkäynnin aloitus oli hieman haastavaa. Kevät lukukausi olikin hieman totuttelua koulunkäyntiin ja siirtoasioiden järjestelyä, mutta opinnot etenivät kuitenkin hyvin. OSUA:n tarjoamat...

Opetusharjoittelu Piilaakson kupeessa

Kun opetusharjoittelun tekeminen Edulabin yhteydessä kariutui siihen, ettei minulla ollut mahdollisuutta olla kevätlukukautta kokoaikaisesti paikalla Oulussa, tuli ulkomaan vaihdon mahdollisuus heti mieleeni. Tutorini kautta sain yhteyden Esa Virkkulaan, jolla oli heti antaa kattava lista...

Asiantuntemusta ja tiedon jakamista Suomenlahden molemmin puolin – puhujavierailu musiikkikirjastoseminaarissa

Helsingissä järjestettiin 26. – 27.5.2016 sarjassaan ensimmäinen Estonian-Finnish Music Library Seminar eli suomalais-virolainen musiikkikirjastoseminaari. Seminaarissa kohtasivat sekä musiikkikirjastot, musiikkiarkistot että musiikkimuseot. Näin saatettiin yhteen erilaisissa musiikkialan muistiorganisaatiossa työskenteleviä henkilöitä ja välitettiin tietoa projekteista ja tapahtumista Suomenlahden molemmin puolin. Tapahtuman järjestämisestä vastasi Suomen musiikkikirjastoyhdistys ry yhdessä Helsingin yliopiston kanssa. Seminaarissa vieraili myös IAML:in eli kansainvälisen musiikkikirjastojen ja –arkistojen liiton pääsihteeri Pia Shekter, joka oli hyvin vaikuttunut kuulemistaan esityksistä ja toivoi lämpimästi, että kuulisi niistä lisää IAML:in vuoden 2017 konferenssissa Riikassa.

Seminaarin ohjelma oli mielenkiintoinen. Ensimmäisenä seminaaripäivänä saimme Helsingin yliopiston kirjaston johtaja Kimmo Tuomisen avauksen jälkeen kuulla molempien maiden musiikkiperinteisiin liittyvistä arkistoista ja museoista sekä erilaisista harvinaisista kokoelmista. Päivän päätteeksi oli järjestetty vierailu Helsingin kaupunginmuseon suosittuun Musiikkia! Kaupungin soivat muistot –näyttelyyn, joka tarjosi osallistujille halutessaan mahdollisuuden vaikka laulaa ja tanssia.

Toisena seminaaripäivänä saimme katsauksen tiedonhaun ja informaatiolukutaidon opetuksesta Taideyliopistossa ja Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksella. Tästä kuulijat saivat varmasti hyviä vinkkejä omaankin opetustyöhönsä. Yksi toisen päivän teemoista oli myös musiikkikirjastojen tulevaisuus ja kuinka e-aineistot liittyvät siihen. Viron kansalliskirjastossa oli aloitettu digitoimaan vanhoja virolaisia painettuja nuotteja, tärkeimpinä niistä vanhat koululaulut joilla on vahva perinne heidän kulttuurissaan. Tähän teemaan liittyi myös oma esitykseni, jossa kerroin yhteistyössä e-Concerthousen kanssa syntyneestä digitaalisesta nuottikirjastostamme.

Nuottikirjaston merkitys kasvaa jatkuvasti suuremmaksi kun sekä etä- että monimuoto-opetus lisääntyy ja määrärahat painetun nuottimateriaalin hankkimiseksi ovat laskusuunnassa kaikkialla. Suuri hyöty on myös siitä, että palvelu on ilmainen ja aikaan tai paikkaan sitomaton. Se tuo apua myös silloin, kun lähin musiikkikirjasto on pitkän matkan päässä tai ei ole mahdollisuutta päästä käymään kirjastossa. Vaikka oma nuottikirjastomme on toistaiseksi sisällöltään varsin pieni verrattuna IMSPL:n eli International Music Score Library Projectin kokoelmaan, joka lienee suurin vapaasti verkosta löytyvä yli 350 000 nuottijulkaisullaan, mutta sen käytettävyys on ylivoimainen, kun käyttäjä voi halutessaan myös kuunnella, tulostaa sekä muuttaa nuotin haluttuun sävelkorkeuteen omaa tarvettaan varten. Tämä ominaisuus on tehnyt nuottikirjastostamme hyvin suositun erityisesti laulajien ja heidän säestäjiensä joukossa. Jatkamme Kari Kuosmasen kanssa tätä vapaaehtoispioneerityötä saamamme hyvän palautteen innoittamina ja toivomme että löytäisimme lisää talkooväkeä laajentamaan kokoelmaa.

Tiina Tolonen
Kotkantien kirjasto

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Matkailu avartaa, sanotaan. Eipä sillä, Oamkin kestävän kehityksen asiantuntijoiden ainutlaatuinen benchmarking-vierailu Etelä-Suomeen (25.–26.5.) tuotti roppakaupalla uusia ajatuksia, oivalluksia ja myös rohkaisua omalle työlle. Torstai-päivän tutustumiskohteena oli Metropolian ammattikorkeakoulu, jonne upea aurinko toivotti meidät tervetulleiksi. Kokoustimme Bulevardin toimipisteellä (kuva 1), ja isäntänä toimi kestävän kehityksen yliopettaja, Pentti Viluksela. Vilkkaan keskustelun aiheina olivat kestävä kehitys opetussuunnitelmissa, kestävän kehityksen työn organisointi ja yhteistyö. Vaihdoimme ajatuksia mm. Metropoliassa kehitteillä olevasta 30 opintopisteen kestävän kehityksen –opintokokonaisuudesta, Green office –työn edistymisestä (aloitettu v. 2010) sekä yhteistyöstä eri toimipisteiden kesken (opiskelijat, henkilökunta, sidosryhmät).

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Kuva 1. Metropolian Bulevardin toimipiste.

Haasteet ja resurssit puhuttivat yleisesti, sillä muutoksen tuulet puhaltavat myös Metropoliassa. Toimintoja ollaan tiivistämässä, 20 toimipisteestä luovutaan ja siirrytään vähitellen neljän kampuksen malliin. Totesimme, että kestävän kehityksen sisäinen viestintä oli Metropoliassa mainiosti ratkaistu (ks. kuva 2). Inspiroiduimme Eeva Hara-Lindströmin kiinnostavasta monialaisesta ja vahvasti opiskelijalähtöisestä ”Thousands ideas for Baltic Sea” –innovaatiokurssista (10 op). Samoin mieleen jäi tuore pilotti, verkossa toteutettava Kestävä tulevaisuus ja monialainen oppiminen –täydennyskoulutuskurssi (5 op).

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Kuva 2. Hieno roll-up Metropoliassa.

Keskiviikko-päivän päätteeksi hyppäsimme junaan ja matkustimme illaksi Lappeenrantaan. Tiiviin torstai-päivän isäntänä toimi teknillisen yliopiston kehittämispäällikkö Marko Kasurinen. Olimme jo ennakkoon todenneet, että viestintään LUT:issa on panostettu. Sade rytmitti aamua, kun saavuimme yliopistolle, jolloin ei voinut olla huomaamatta, että kyseessä oli Green kampus. Viesti oli kristallinkirkas (kuva 3). LUT:illa on pääkampuksellaan oma tuulimylly ja lukuisia aurinkopaneeleita (kuva 4), joilla tuotetaan energiaa. Tuotantolukemia seurataan suorana tasakatto-, aurinko-, julkisivu- ja autokatosvoimaloissa.

 

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?

Kuva 3. Näkymä LUT:in kampukselle saavuttaessa.

Atomia halkomassa Lappeenrannassa?
 

Kuva 4. Aurinkovoimalan esittelyä kampuksen katolla.

LUT:in laatupäällikkö Annikka Nurkka kertoi ympäristö- ja laatujärjestelmien integrointityöstä. Heillä esim. sisäiset laatu- ja ympäristöauditoinnit on yhdistetty. Totesimme yksissä tuumin, että ilman järjestelmiä systemaattisuus kariutuisi ja tärkeät työt jäisivät ehkä lopulta tekemättä. Saimme kuulla kiinnostavista hyvinvoinnin arviointiin ja sen tukemiseen liittyvistä ratkaisuista. Tärkeässä osassa (henkilökunta) ovat mm. viikoittain täytettävä Fiilis- mittari sekä Great place to work –kysely. Tulokset ovat nähtävillä ja helposti todennettavissa henkilökunnan intrassa.

Professori Anne Jalkala piti innostavan esityksen LUT:in liiketalouden opetuksen ja tki-työn integroinnista, missä ohjaavana käsiteparina on ”kestävä arvonluonti”. Totesimme yhteneväisyyksiä teemoissa, joihin myös Oamkin liiketalouden opinnäytetöissä on pureuduttu (mm. cleantech). Ajatuksia herättäviä olivat myös Saimaan ammattikorkeakoulun, tki-johtajan Kirsi Viskarin esitys Saimian tki-työn painopisteistä ja haasteista, toimitusjohtaja Pertti Miettusen esitys Green Campus Innovations Ltd. –yliopistokiihdyttämön toiminnasta sekä professori Risto Soukan esitys ympäristötekniikan tutkinto-ohjelmasta ja erityisesti sen Sustainability –sivuaineen sisällöistä. Ennen junaan kiirehtimistä keskustelimme vielä kiinteistöpäällikkö Harri Lumpeen kanssa kampuksen turvallisuus-asioista.

Paluumatkalla vaihdoimme ajatuksia, purimme intensiivisten päivien antia. Vierailu kahteen erilaiseen kohteeseen oli mielestämme erityisen onnistunut (iso kiitos @Pentti ja @Marko). Oamkissa kestävän kehityksen työtä tehdään askel kerrallaan, sinnikkäästi ja systemaattisesti. Valittu tekemisen muoto on toistaiseksi ollut sopiva ja aikaansaapa. Työmme organisoitumista kehuttiin, ja saimme ansiota ”yhteen hiileen puhaltamisesta”. Vaikka matkustamisessa on omat haittapuolensa (pitkät välimatkat, aikainen herätys, huono nukkuminen ym.), joskus on oikeasti mentävä riittävän kauas nähdäkseen lähelle.

 

MUKAVAA, RENTOUTTAVAA JA MIELTÄ AVARTAVAA KESÄÄ!

Outi Virkkula, Minna Kamula, Leila Laitila-Özkoc

Lisätietoa Oamkin kestävän kehityksen työstä löydät täältä

 

P.S. Siitä atomin halkaisusta: Vety ja atomi ovat Lappeenrannan oma versio lihapiirakoista. Täytteet eroavat siinä, että ainoastaan vetyyn tulee kinkkua. Testattiin, voimme lämpimästi suositella molempia. 🙂

Magneettikuvantamisen täydennyskoulutusta tarjolla!

Järjestämme ensi syksynä täydennyskoulutuskokonaisuuden röntgenhoitajille, jotka haluavat laajentaa ja syventää osaamistaan magneettikuvantamisen alueella. Kokonaan verkossa toteutuva koulutus jakautuu perus- ja syventävään tasoon. Röntgenhoitajana magneettikuvantamisessa, perustaso 1 op Röntgenhoitajana magneettikuvantamisessa, syventävä taso 4 op Osallistuja...