Kun opetusharjoittelun tekeminen Edulabin yhteydessä kariutui siihen, ettei minulla ollut mahdollisuutta olla kevätlukukautta kokoaikaisesti paikalla Oulussa, tuli ulkomaan vaihdon mahdollisuus heti mieleeni. Tutorini kautta sain yhteyden Esa Virkkulaan, jolla oli heti antaa kattava lista ohjeita ja vinkkejä harjoittelun onnistumiseksi. OAMK:lla onkin todella kattava lista yhteistyökouluja, joista valita. Koulun valintaa rajoitti oma kielitaitoni, opetusta oli oltava englanniksi. Lisäksi halusin, Edulabissa nähdyistä innovatiivisista ratkaisuista innostuneena, päästä seuraamaan opetusta jossain uutta teknologiaa ja monimuotoisia opetusmenetelmiä hyödyntävässä maassa.

Ensimmäiseen kohdemaahan lähetetyt viestit eivät valitettavasti tuottaneet tulosta mutta uudella tutkimisella koululistasta löytyikin kiinnostava oppilaitos: Northwestern Polytechnic University, joka tarjoaa oppilailleen mm. huomattavan määrän ERP ja SAP-kursseja. Olen tehnyt suurimman osan omaa työuraani SAP:n parissa, joten se kiinnosti kovasti. Koululla on myös erityisen aktiivista yhteistyötä ympäristön yritysten kanssa ja se painottaa oppilaiden kouluttamista alueen yritysten tarpeisiin. Opetuksessa käytetään paljon mm. laboratorio-mallia ja projektioppimista. Koululla on lisäksi pelkästään etäopetukseen erikoistunut laitos joka tarjoaa laajan valikoiman kursseja laidasta laitaan. Kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta, joten odotukseni olivat lievästi sanottuna maltilliset toteutumisen suhteen, mutta niin vain parin päivän päästä Esalla oli jo hyviä uutisia: alustava kyllä-vastaus ja kysely saapumispäivästä! Sitten vain suunnittelemaan toukokuista, reilun 2 viikon matkaa Piilaaksoon, San Franciscon kupeeseen.

NPU:n koordinaattori, Monica, vastasi sähköposteihini ja kaikkiin kysymyksiini aikaeron aiheuttama viive unohtaen todella nopeasti. Tutkin koulun vaihtojaksollani tarjoamia kursseja ja valitsin niistä muutaman mielenkiintoisimman, joita haluaisin mennä seuraamaan. Millekään etäopetuksen kurssille en saanut osallistua teknisistä syistä, mutta kaikkien muiden toivomieni kurssien vastuuopettajat hyväksyivät pyyntöni Monican välityksellä. Lisäksi sain koulun suositteleman listan kursseista ja opettajista, joita minun kannattaisi mennä seuraamaan. Koulun tarjonta ja omat kiinnostuksen kohteet tarkentuivat vielä paikan päällä ja osallistuin vielä muutamalle “ylimääräiselle” kurssille ohi Monican kanssa tehdyn suunnitelman.

NPU on yksityinen mutta voittoa tavoittelematon, vuonna 1984 perustettu oppilaitos joka on suunnattu erityisesti Yhdysvaltoihin koulutusta hankkimaan tuleville ulkomaalaisille. Koulun lukukausimaksut ovat edulliset ja se on avoin kaikille mutta suurin osa opiskelijoista on edelleenkin Aasialaisia, lähinnä kiinalaisia ja intialaisia. Tämä antaa opetukselle aivan erityislaatuisen leiman. Itselleni ehkä yllättävintä oli ymmärtää koulun rooli paitsi itsenäiseen, vastuulliseen aikuisuuteen ja työelämään valmistavana myös amerikkalaiseen yhteiskuntaan perehdyttävänä tahona. Lähes joka tunnilla puututtiin opiskelijoiden käyttämiin, amerikkalaisten korvaan hassuilta kuulostaviin sanontoihin tai rohkaistiin oppilaita heidän omalle kulttuurille vieraisiin tapohin, esimerkiksi itsensä ilmaisuun väittelyssä. Tavoitteena kun on tehdä heistä unelma-työntekijöitä Piilaakson yritysten jatkuvaan tarpeeseen.

Sain mahdollisuuden keskustella tarkemmin kahden professorin kanssa. Toisen kanssa puhuimme erityisesti SAP-kurssien järjestämisestä ja yhteistyöstä toimittajan kanssa. Toisen kanssa keskustelut avasivat silmiäni erityisesti kansainvälisten oppilaiden opettamisen erityispiirteisiin. Hän opettaa NPU:n ohella myös osavaltion yliopistossa ja kuvaili eroja selkeästi. Tämä professori on erityisen kiinnostunut uusista opetusmenetelmistä ja tavoista oppia, kuten myös kaikesta uudesta teknologiasta yleensä, joten niistäkin saimme innostuneita keskusteluja aikaiseksi. Olen äärettömän tyytyväinen matkaani, ehkä opin hiukan erilaisia asioita kuin etukäteen odotin mutta mielestäni jo pelkästään SAP-tunnit tai opettajien kanssa keskustelut olivat pitkän matkan arvoisia. Piilaakso on paikkana upea ja sen nyt omin silmin nähtyäni ymmärrän ylpeyden aiheen opettajien äänessä – on mahtava etuoikeus saada opiskella siinä ympäristössä. Muoti-ilmaisua käyttääkseni, siellä on kunnon pöhinää ilman turhaa pönötystä.

Riikka Airola