Thomas Quickin tapaus on aivan uskomaton, järjetön tositarina siitä, mitä voi tapahtua kun ihmiset ns. tulevat hysteerisiksi, ovat jonkin uskomuksen sokaisemia ja yhtään luopuvat tieteen tai oikeudenkäytön periaatteista. Thomas Quickin uskottiin pitkään olevan kauhuelokuvamainen sarjamurhaaja, sillä hän tunnusti yhä lisää ja yhä kauheampia murhia, jotka muka palasivat hänen mieleensä psykoterapiassa yhdessä yhä kauheampien lapsuuden traumojen kanssa. Terapeutti ja muutama oikeuslaitoksen edustaja Thomas Quickin oma asianajaja mukaan lukien kaikki uskoivat tähän ja huolehtivat, että todisteita löytyi ja että Thomas Quick sai tuomioita. Kirja tuntuu enimmäkseen absurdilta ja synkältä huumorilta, joka muuttuu yhä hullummaksi, mutta myös surulliselta ja ennen kaikkea vakavalta varoitukselta, ettei pidä ikinä olla välittämättä oikeusperiaatteista, vaikka miltä tuntuisi. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista tai oikeudellisista asioista tai henkilöhistoriasta, mutta myös kaikille draamannälkäisille, sillä kirjan voi tosiaan lukea sekä vakavana opetuksena että kaikkien aikojen tositarinaviihteenä. Kirja saattaa tuntua vielä hauskemmalta tai vakavammalta niistä, jotka muistavat 80- ja 90-lukujen psykoanalyysi”uskonnon” tai muuten tietävät siitä vähän ennestään.

Pauliina Mäki, Kir14SN