Rennon meiningin Irlanti

Olin viime kesän Irlannissa työharjoittelussa kolmen kuukauden ajan. Tein työharjoittelun pienellä emolehmätilalla, ja sieltä jäi kyllä käteen monenlaista tietoa ja havaintoja. Lisäksi kävin lampolassa ja lypsylehmätilalla kartuttamassa työkokemusta kesän aikana. Minulla ei ollut juurikaan aikaisempaa kokemusta tilan töistä, joten lähes kaikki tietoni perustui enemmän tai vähemmän kirjasta opittuun ja kavereilta kuultuun tietoon.

Vierailin seitsemällä lypsylehmätilalla, muutamilla emolehmätiloilla sekä lampoloissa. Kävin myös tutkimuskeskuksen avoimissa päivissä, jossa tehtiin kesällä tutkimuksia muun muassa erilaisten ruokintametodien vaikutuksesta lihasonnien kasvuun, laidunnuskäytännön vaikutuksista maankuntoon sekä peltojen mekaanisten kunnostustöiden vaikutuksesta rikkaruohojen esiintymiseen. Kerron nyt hieman huomioista joita tein vieraillessani tiloilla.

Yksi ensimmäisistä asioista, johon huomioni kiinnittyi, oli hygienia. Suomessa hygieniaa pidetään hyvin tärkeänä, ja se on itsestäänselvyys. Navetan ja pihapiirin ei tarvitse olla tiptop kunnossa koko ajan, mutta yksinkertaiset tautiriskejä muodostavat tekijät on aina syytä huomioida. Irlannissa huomasin sen, että tilalta toiselle kiertävä eläinlääkäri ei vaihtanut vaatetustaan kiertäessään tiloja. Eläinlääkäri kutsutaan nimenomaan sairaita eläimiä varten, joten tautien leviämisen riski on suuri. Tilan työntekijätkään eivät toisilla tiloilla vieraillessaan vaihtaneet tai puhdistaneet kenkiään tai vaatteitaan. Lypsylehmätiloilla vieraillessa panin merkille että utareita tai vetimiä ei puhdistettu ennen lypsyä, vaikka monesti sille olisi ollut aihetta.

Kävin Irlannissa ollessani myös ”kauppapaikassa”, jossa myytiin eläimiä. Siellä eläinten myynti toimi niin että tilalliset jotka haluavat vähentää eläinten lukumäärää veivät sinne eläimensä. Eläinten ostamisesta kiinnostuneet tilalliset sitten saavat katsella ja mahdollisesti hankkia eläimiä. Mahdolliset ostajat saivat eläimistä hieman tietoa, kuten painon, poikimakerrat ja iän. Huutokaupalla eläimelle sovittiin hinta, ja kauppapaikka hoitaa paperiasiat kuntoon ja raha liikkui sen kautta. Irlantilaiset kokivat järjestelmän toimivaksi ja helpoksi. Luultavasti sitä kautta eläimistään saa parhaan hinnan, sillä kiinnostuneet ostajat löytävät tiensä sinne helposti. Kun kauppapaikka hoitaa kaikki paperit ja myynnit, pääsee tilallinen helpolla. Järjestelmä on varmasti toimiva – niin kauan kun sinne menee terveitä eläimiä ja eläinryhmien välissä aitaukset pestään huolella, ja sinne tulevat ihmiset myös huomioivat hygienian.

Kuvia Carnew Mart’sta, eläimiä välittävästä kauppapaikasta.

Näkemien tilojeni perusteella voisin sanoa, että Irlannissa traktorin koko ei määräydy saman kaavan mukaan kuin Suomessa; sen sijaan että koneen pitäisi olla isompi ja tehokkaampi kuin naapurilla, se oli vanhempi ja vähemmän ajallista panostusta vaativa. Koneisto oli usein vanhaa ja pientä. Tämä johtunee osittain siitä, että peltolohkot ovat kooltaan pieniä ja pirstaleisia, ja tilat joilla vierailin olivat pieniä ja maataloustyöt toisen työn sivussa tehtävä sivutoimeentulo. Irlannissa on paljon pinnanmuodon vaihtelua, joten osa pelloista oli hyvin kaltevia.

Suomessa pidempi ikäisille tuotantoeläimille, kuten lypsylehmille on kautta aikojen ollut tapana antaa nimi. Irlannissa pienilläkään lypsytiloilla eläimiä ei nimetty. Eräs tilallinen totesikin sen olevan enemmän pohjoismaiden tapa. Eläinten käsittely poikkesi Suomessa tottumaani tapaan suuresti. Eläimet eivät olleet tottuneet käsittelyyn, ja jopa lypsylehmät olivat sen verran arkoja ettei niitä voinut rapsuttaa tai koskea. Tästä johtuen myös eläinten käsittely, kuten liikuttelu, lääkitseminen ja punnitseminen, oli todella haastavaa ja vaarallista. Eläimet olivat arvaamattomia ja vauhkoja ihmisen läsnä ollessa.

Eläimet on siirretty pihaan odottamaan punnitusta, verikokeita sekä madotusta varten.

Irlannissa eläimet laiduntavat lähes ympäri vuoden, osa eläimistä koko vuoden. Säiden salliessa eläinten on hyvä laiduntaa. Irlannissa kuitenkin tuulee lähes aina, ja kesät ovat sateisia. Tiloilla, joilla suoritin harjoittelun, ei laitumilla ollut eläimille mitään suojaa. Tästä johtuen varsinkin pienet vasikat sairastivat aika usein. Irlannissa on yleisesti käytössä laidunnussysteemi, jossa peltolohkot on jaettu pieniksi laitumiksi, ja eläimet vaihtavat laidunta lähes päivittäin. Jos eläinten antaa laiduntaa yhdellä laitumella riittävän kauan, eläimet laiduntavat sen tasaisesti lyhyeksi, joten laitumia ei tarvitse juurikaan niittää. Laiduntaessa pellot saavat myös lantaa, joten lietettäkään niihin ei juuri tarvitse levittää. Laidunnussysteemi on mielestäni kätevä ja toimiva, eläinten liikuttaminen laitumelta toiselle ja lypsyille hakeminen tosin vie paljon aikaa.

Irlannissa eläinten ei tarvitse olla sisätiloissa kuin muutaman, todella märän ja viileän talvikuukauden ajan. Näin ollen navettoihin ei Irlannissa tarvitsee niin paljoa panostaa. Kaikki navetat, joissa pääsin vierailemaan, oli rakennettu samalla periaatteella; seinän alaosa oli valettu betonista ja yläosa katto mukaan lukien oli vain peltilevyä. Navetoissa oli yleensä vain kolme seinää, ja siten valo pääsee sisään ja ilma vaihtuu. Lattia oli usein toteutettu joko kokolattiaritilällä tai betonisella kestokuivitetulla vaihtoehdolla, tai niiden yhdistelmällä. Navetan rakentaminen ei siis ole kallis investointi, ainakaan jos verrataan rakennuskustannuksiin Suomessa. Valaistus oli usein kehno, mutta Irlannissahan on vuoden ympäri luonnon valoa ihan eri tavalla käytettävissä kuin Suomessa.

 

Kaiken kaikkiaan Irlannissa oli rento meininki, ja paikallisille aikataulut eivät olleet niin tärkeitä kuin niitä Suomessa pidetään. Maatalous on tärkeä elinkeino Irlannissa, ja se työllistää paljon ihmisiä. Irlannissa järjestetään paljon ilmaisia koulutuksia maataloustyöntekijöille erilaisten seminaarien ja tapahtumien muodossa. Kävin itsekin kesän aikana useissa ”farmikävelyissä”, jossa tilallinen avaa ovensa kaikille halukkaille. Kohteiksi valitaan tiloja, joilla asiat on mallikkaasti. Näin vierailijat saavat ideoita miten parantaa oman tilansa toimivuutta ja turvallisuutta.

Suosittelen kaunista ja rentoa Irlantia kaikille. Irlanti on todella monipuolinen matkakohde, siellä voi viettää niin aktiivi-, ranta- kuin kaupunkilomaa. Dublinissa saa suurkaupungin tuntua ja se on kaunis ja paljon tarjoava kaupunkilomakohde, Dublinin ulkopuolella taas riittää kauniita maalaismaisemia, paljon pinnankorkeuden vaihtelua ja muun muassa historiallisia linnoja ja paljon kansallispuistoja.

Erika, 3. vuoden agrologiopiskelija

Glendalough, Wicklow Mountains National Park.