Kun ajattelemme osaamista, se jäsentyy helposti mielessämme käytännön taidoiksi osata tehdä jotakin. Ammatillisen koulutuksen ympyröissä sama puolestaan täsmentyy kysymykseksi hallita oman alansa ammatilliset taidot. Vaikka tätä se hyvin luonnollisesti onkin, käytännön taidot eivät kuitenkaan ole koko kuva osaamisesta.

Nykysuomen sanakirjan mukaan osaaminen tarkoittaa (osata-verbin kautta) jonkin asian oppimista, sen tiedollista tai taidollista hallitsemista, taitamista ja tietämistä. Lisäksi se yhdeltä kantilta tarkoittaa myös luontaiseen lahjakkuuteen, ymmärrykseen, nokkeluuteen tms. perustuvaa tietämistä tai taitamista tehdä jotakin, sen ymmärtämistä, älyämistä, äkkäämistä, hoksaamista, tai keksimistä. (Nykysuomen sanakirja. Osa IV. 1996.)

Yksi puoli osaamista on siis myös asioiden tiedollinen hallitseminen. Tässä kohtaa astuu kuvaan myös kirjallisuus. Olipa kyse verkkomateriaaleista, lehtiartikkeleista tai painetuista perinteisistä kirjoista, jokaisella on mahdollisuus kehittää osaamistaan myös kirjallisuuteen tutustumalla, toisin sanoen lukemalla.

Käytännön taidot voi totta kai oppia vain tekemällä, käytännössä erilaisia ammatillisia toimia harjoittamalla, kuten opettaja voi oppia osaamaan ammatillista työtään ennen kaikkea opettamalla. Mutta pohjatietoa, vaikkapa erilaisten opetusmenetelmien ja oppimiskäsitysten käytöstä, ­­millainen lainsäädäntö opetustyötä ohjaa tai millaisessa elämismaailmassa nuoret nykypäivänä elävät – näiden kaikkien ymmärrystä voi kehittää myös kirjallisuuden avulla.

Tätä mahdollisuutta kannattaa ehdottomasti myös hyödyntää. Tervetuloa Ammatillisen opettajakorkeakoulun kirjastolle! 🙂

Lähde: Nykysuomen sanakirja. 1996. Lyhentämätön kansanpainos. Osa IV: O-R. Porvoo: WSOY.

AMOKin informaatikko
Tomi Pelkonen