The South Pole: An Account of the Norwegian Antarctic Expedition in the Fram, 1910-1912
by Captain Roald Amundsen (Author), Roland Huntford (Introduction)

Amundsenin nimeä kantava retkikunta kävi etelänavalla 14. joulukuuta 1911. Robert F. Scottin retkikunta pääsi etelänavalle toisena 18. tammikuuta 1912. Kuvia Amundsenin retkestä löytyy osoitteesta https://publicdomainreview.org/collections/amundsens-south-pole-expedition/ Kuuluisa kuva Norjan lipun liehumisesta ensimmäisenä maantieteellisellä Etelänavalla ei ole jostain syystä joukossa, mutta se löytyy wikipediasta https://fi.wikipedia.org/wiki/Etel%C3%A4navan_valloitus_1911.

The South Pole on ns. tosi tarina, jonka kertojanääni on retkikunnan johtajan, mutta epäilen, että tapahtumia, etenkin porukan yksituumaisuutta, on kaunisteltu. Osittain päiväkirjamuotoisen kertomuksen lukijan kärsivällisyyttä koetellaan runsaalla numerotiedon luettelemisella. Retkikunnan yksi rahoittamisen perusta oli siinä, että he pystyivät jotenkin todistamaan päässeensä perille oikeaan paikkaan. Siihen he tarvitsivat loputtomia mittauksia ja dokumentointia. Lisäksi pysyäkseen hengissä, porukan tarvitsemaa varustusta täytyi inventoida kulutuksen arvioimiseksi. Amundsen jakaa auliisti jokaisen pemmican paunan määrän meidän kanssamme.

Teoksessa vertaillaan myös lyhyesti eri retkikuntien taktisia valintoja. Norjalaiset käyttivät vetokoiriakoiria kiskomaan rekiä. Lisäksi miehet hiihtivät. Englantilaisilla oli moottorirekiä ja siperianhevosia, jotka molemmat tuottivat pettymyksen. Englantilaiset joutuivat vetämään itse rekiä. Siinä mielessä englantilaiset olivat ”sankarillisempia”.

Kaikki ennakkovalmistelut, lähtöpaikan ja ajankohdan valinta, tarvikkeiden kuljetus matkan varrelle ennakolta, hylkeiden metsästys, lopullisen joukon koon valinta, koirien jako tietynlaisiin ryhmiin… kaikki tuntuu yhdeltä suurelta peliltä, jonka voittona oli luvassa mainetta ja rahoitusta seuraaville retkille.

Kuuntelin teoksen LibriVox audiokirjana (eng., useita vapaaehtoisia lukijoita). Teos on julkaistu paperille painettuna useilla kielillä. Tämä on ensimmäinen librivoxin tuote, jota olen kokeillut. Ilmaisesta ei pitäisi valittaa, mutta muutamat lukijat olivat luokattomia ja hyppäsin heidän osuutensa yli. Muutoin luku ja tekninen toteutus olivat keskivertoa tasoa.

Tylsä kirja, mutta kiehtova tarina, joka aukeaa vain kärsivälliselle lukijalle. Kirjoitustyyli matkakertomuksissa on muuttunut sadassa vuodessa perusteellisesti – nykylukija odottaa retken osanottajilta edes jonkinlaista itsekritiikkiä. Lukijoita voi karkottaa myös kuvaus hylkeiden lahtaamisesta koirien ruuaksi ja joidenkin vetokoirien menehtyminen. Amundsen ei sanellut kirjaa meitä varten.

-Paavo KIR15SP