Opiskelijakonservatiivi

Suvaitsevaisia, ennakkoluulottomia ja avarakatseisia diginatiiveja, jotka kannattavat avointa ja kaikki huomioivaa yhteiskuntaa. Sananvapaus, uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus. Vapaampaa alkoholi- ja päihdepolitiikkaa, laajempaa kansainvälisyyttä.

Tällainen käsitys opiskelijoista elää monen mielessä. Osa siitä voi pitää hyvin paikkansakin, vaikka opiskelijat kattaakin käsitteenä reilu neljännesmiljoona täysi-ikäistä suomalaista. Oulussakin ”meitä” on noin 25 000. Joku saattaisi kuitenkin sanoa, että opiskelijat ovat yleisesti ottaen liberaaleja.

Vaan osaavat opiskelijat olla myös konservatiiveja. Yliopiston puolella teekkarit puivat viime syksynä kuukausitolkulla yhden sanan vaihtamista laulussa. Sitseillä taas pitää laulaa Helan går. Aina. Haalareita ei saa pestä ja saunasta ei lähdetä ennen kuin jallupullo on tyhjä. Kun itse OSAKOn tapahtumavastaavana  päätin siirtää vapputapahtuman aloituksen kaupungin keskustaan Rotuaarille tai halusin järjestää koko ammattikorkeakoulun yhteiset lukuvuoden avajaiset Ouluhallissa, oli vastaus ei. Ei onnistu, ei kannata. Aina on tehty näin, tämä on perinne. Turha tätä nyt on muuttaa. Entäpä reaktiot, kun kerrotaan, että iso osa koko korkeakoulusta siirtyy toiselle puolelle kaupunkia?

Opiskelijat osaavat kyllä pitää perinteistä kiinni – eikä siinä mitään. Itsekin vaadin haalarimerkkejä ommeltavaksi, ei liimattavaksi. Perinteet luovat yhteisöllisyyttä. Opiskelumaailma on hektistä ja väki korkeakouluissa vaihtuu väliin tiuhaankin tahtiin, joten on hyvä, jos on jotain pysyvää, mihin tarrata kiinni. Jotain mikä osoittaa oman viiteryhmän, jotain mistä alkaa rakentaa omaa identiteettiään oman alansa opiskelijana. On helpompaa, jos jokaisen vuosikurssin ei tarvitse joka kerta keksiä ”opiskelijuutta” uudestaan. Olennaisten perinteiden tulee kuitenkin perustua kestävästi faktoille ja tasapuolisuudelle. Muuten niillä ei ole sijaa tulevaisuuden muutoksissa, kun kaikki eivät pystykään enää jakamaan noita arvoja ja ryhmissä tapahtuu hajaannusta. Perinteiden tulee silloin uudistua.

Linnanmaan yhteiskampus on fakta ja se on myös yhtä paljon mahdollisuus. Se pistää monet perinteet koville tai pistää ne kokonaan uusiksi; se puhdistaa pöydän. Nyt voimme luoda yhdessä uusia perinteitä ja rakentaa ne kestävälle pohjalle, joka perustuu faktoihin, on tasapuolinen ja pyrkii huomioimaan kaikki. Poikkiteloin on turha asettua, sillä muutto sekä muutos ovat vääjäämättömiä. Kriittinen opiskelijakunnan tulee silti olla ja huolehtia, että opiskelijat saavat mielipiteensä kertoa ja huolehtia myös, että nuo mielipiteet otetaan huomioon. Enää ei voida perustella, että näin on aina ollut ja tulee olemaan, koska tilanne on meille kaikille täysin uusi. Tilaratkaisuissa ei voida suosia ketään, vaan kaikkien ratkaisujen tulee olla tasapuolisia. Yksi ei voi saada, jos muut eivät saa. Tällöin kannattaa jokaisen korkeakouluyhteisön toimijan kysyä itseltään, voitaisiinko jotain tilaa käyttää yhdessä, mikäli vaihtoehtona on, että sitä ei saa kukaan? Pitää suunnata katse tulevaan ja yrittää tehdä Oulusta paras paikka opiskella, mutta myös paras paikka opiskelijoille.

Helppoa uudistuminen ei tule olemaan. Moni tulee olemaan opiskelijakonservatiivi. Näin on aina ollut ja kaikki muutos on pahasta. Ei onnistu, ei kannata. Ja samaa tullaan kuulemaan myös henkilöstön puolelta, kun kaikki tilat menevät käytännössä uusiksi. Silloinkin tulee muistaa faktat, tarkoituksenmukaisuus ja tasapuolisuus, ja pyrkiä rakentamaan ratkaisut niiden varaan, kun suunnittelemme yhdessä uutta kampustamme.

Valtteri Törmänen
Opiskelijakunta OSAKOn edustajiston puheenjohtaja