Syksyllä 2016 esimieheni Asko Karjalainen kysyi minulta, ”Olisinko kiinnostunut osallistumaan Oamkin sisäiseen auditointiin?” Hetken pohdittuani asiaa olin valmis tehtävään.  Syy, miksi suostuin verrattain nopeasti oli se, että olin vuotta aikaisemmin tullut AMOK lehtoriksi, enkä varsinaisesti ollut vielä ehtinyt paljonkaan tutustua Oamkin muuhun henkilöstöön. Nyt olisi hyvä mahdollisuus tavata työkavereita ympäri organisaatiota.

Syksy vierähti omia töitä tehdessäni ja sitten tuli aika lunastaa työnantajalle antamani lupaus. Tässä vaiheessa oli aika pysähtyä miettimään, miksi koko sisäisen auditoinnin prosessia tehdään. Palasin aikaan ennen Oamkia, jolloin työskentelin Oulun Seudun Ammattiopistossa. OSAO olin päässyt osallistumaan sisäiseen ja ulkoiseen auditointiprosessiin. Kaikesta kokemastani päällimmäiseksi nousi kysymys: Mistä koulutuksen laatu muodostuu? Ensimmäisenä tuli mieleen motivoituneet opiskelijat, jotka haluavat osaajiksi työelämään. Seuraavaksi lähdin pohtimaan koulutuksen työelämälähtöisyyttä. Jos koulutus ei ole työelämärelevanttia, niin miksi koulutusta olisi? Kolmanneksi mietin koulutusorganisaation substanssiosaamista ja sen vaikuttavuutta opiskelijoihin. Pakostakin tämän seurauksena nousi mieleen, että mistä opettajien osaaminen muodostuu? No tietenkin oman alan substanssiosaamisesta ja sen ylläpitämisestä. Aloin olla jo todella innoissani, että tämähän onkin hyvin selkeää.

Hyvän olon tunteesta huolimatta, jokin ei täsmännyt. Ajatukset palasivat jälleen OSAOn aikaisiin aikoihin. Meillähän oli silloin kaikki puitteet kunnossa, mutta palautteen perusteella me ei aina onnistuttu. Missä me sitten epäonnistuttiin? Lähtökohtaisesti kaikissa tapauksessa oli kysymyksessä pedagogisesta epäonnistumisesta. Mietin, mitä pedagoginen johtaminen voisi tarkoittaa Oamkissa ja voisiko pedagoginen osaamattomuus vaikuttaa Oamkin koulutuksen laatuun laskevasti?

Tämän ajatusleikin lopputuloksena päädyin yksinkertaiseen malliin, josta koulutuksen laatu muodostuu. Oamkin täytyy rekrytoida osaavia substanssiosaajia ja heille pitää antaa aikaa ylläpitää omaa osaamistaan. Koulutuksen järjestäjän pitää huolehtia, että koulutus on työelämärelevanssia ja sille on tarvetta elinkeinoelämässä. Koulutuksen pitää olla kiinteästi työelämän keskellä, ei vain oppilaitoksessa. Tämä mahdollistaa edelleen Oamkin laadukkaan TKI-toiminnan. Opiskelijoita pitää ohjata ja tukea opintojen aikana, jotta heille rakentuu selkeä urapolku ja ammatti-identiteetti. Oamkin pitää huolehtia, että opettajat ovat pedagogisesti osaavia sekä huolehtia, että opettajilla on mahdollisuus ylläpitää ja kehittää omaa pedagogista osaamistaan. Siinäpä se ”yksinkertainen” malli sitten on!

Näillä pohdinnoilla lähdin työskentelemään tammikuussa omaa osaani sisäisessä auditoinnissa. Auditointiryhmä oli täynnä ammattikorkeakoulun osaamista, niin tukihenkilöstön kuin opettajien osalta. Auditointiryhmän paneutuminen auditoinnin tekemiseen oli motivoitunutta ja innokasta. Uutena oli helppo solahtaa mukaan ja antaa oma näkemys auditointiprosessiin. Suuri kiitos auditointitiimille siitä, että tällainen uusi toimija otettiin tasavertaisesti mukaan ja hänelle annettiin tilaa toimia.

Mitä opin auditointiprosessista? Auditoinnille on tilaus ja tarve! Välillä on hyvä pysähtyä arvioimaan, miten esimerkiksi tutkinto-ohjelmaa toteutetaan. Auditointihaastatteluun osallistuneet olivat aidosti mukana ja antoivat erittäin hyvän ja vilpittömän kuvan kyseisen tutkinto-ohjelman toimivuudesta. Me auditoijat voimme antaa hyvillä mielin todenmukaisen auditointiraportin, jota tutkinto-ohjelma voi hyödyntää edelleen kehittääkseen omaa toimintaa.

Kari Heiskari
Lehtori
Ammatillinen opettajakorkeakoulu