Vastatuuleen

Jipii, viikko sitten alkoi vihdoin virallises­ti se odotettu lukuloma – luennot ja seminaarit ovat nyt siis takana, ja enää jäljellä häämöttävät vain tentit kolmen viikon päässä. Vaikka opiskelu on selvästi täällä rutinoituneempaa ja luentoja ei saanut skippailla miten haluaa, niin olen kyllä pitänyt siitä ja on ollut kivaa vaihtelua amk-opintoihin, että olen yksin vastuussa arvosanoistani. Minulle ei ole osunut ainuttakaan ryhmätyötä tänä lukuvuonna! Tosin eiköhän kotikouluun palatessa taas sekin muutu. 😀 Sitäkin radikaalimpi muutos tulee varmasti tottua taas Suomen säähän. Hassua että siellä on vielä lähiaikoinakin satanut lunta, ja täällä on saanut nauttia viime aikoina jopa +20C -keleistä. Toisaalta olen kyllä talven aikana ikävöinyt todella paljon lunta – mielestäni Englannin pimeät ja sateiset talvikuukaudet olivat masentavampi näky kuin Suomen lumiset maisemat, ja vaikken yleensä ole kaamosmasennuksesta kärsinyt, niin täällä nuo pimeimmät kuukaudet tuntuivat kyllä pitkiltä.

Olen kuullut aiemmin muilta vaihdossa olleilta, että yleensä juuri tammikuussa iskee se pahin koti-ikävä, jos on iskeäkseen. Veikkaankin, että jos olisin lähtenyt pelkästään syyslukukaudeksi vaihtoon, en varmaan olisi edes kärsinyt koti-ikävästä – joulukuu menee aina niin nopeasti jouluhulinan keskellä, ja muutenkin aika vain kului kuin siivillä koko syyslukukauden. Koti-ikävä iski tammikuun lopussa ja sitä kesti aika pitkälle maaliskuuhun. Ehkä se johtui kaamosmasennuksen lisäksi osittain siitäkin, etteivät asiat menneet täysin nappiin muutenkaan. Ihmiset, jotka tuntevat minut, tietävätkin kyllä huonon tuurini – Murphyn laki on aikalailla enemmän sääntö kuin poikkeus elämässäni. (Oikeastihan se on vain karman keräämistä Eurojackpotin voittoa varten.) Täällä eläessä tuo on pätenyt asumisolosuhteisiin: minulla on ollut sen verran ongelmia vuokranantajan kanssa nyt keväällä, että lasken tällä hetkellä vain päiviä siihen, että pääsen takaisin Suomeen. 😀

Kotikatu aka Broomfield Road! Montakohan piuhaa yhdestä tolpasta lähtee näihin taloihin… 😀

Tammikuun lopussa vuokranantajani havaitsi talotarkastuksen yhteydessä huoneeni ikkunankarmeissa hometta, mutta hän kehotti vain pyyhkimään sen pois talouspaperilla päivittäin. Jos ikkunankarmien ja ikkunan väliseen pieneen rakoon jää hometta, niin ”se on niin pieni määrä, ettei se voi aiheuttaa terveydelle haittaa”. Lisäksi hänen mielestään uudet ikkunankarmit maksettaisiin minun takuuvuokrastani, koska home on tullut siitä, että olen kuivattanut huoneessani vaatteita pyykkitelineellä, vaikka hän itse antoi siihen luvan. Siitä vasta riemu repesikin kun ehdotin, voisiko taloon hankkia terveystarkastajaa katsomaan, että mahtaako talossa olla muualla hometta… Kaiken kukkuraksi vuokranantajani mainosti olevansa vuokranantaja tiukemmasta päästä homeasioiden suhteen verrattuna muihin täällä päin. En todellakaan halua tietää millaisia muut sitten ovat. 😀 No, hänen miehensä tuli käymään pari viikkoa tuon jälkeen ja oli sitä mieltä, että huoli oli turhaa ja ikkunankarmit ovat vain kuluneet vuosien saatossa eikä niissä ole edes hometta. Olen edelleenkin vähän ymmälläni tästä tulkinnan erilaisuudesta! Niin tai näin, kevät on mennyt vähän kurjasti sairastellessa ja olosuhteet ovat vaikuttaneet terveyteeni, sillä kärsin jatkuvasta yskästä kotona oleskellessa. Lisäksi en ole esim. ikinä aikaisemmin sairastanut silmätulehdusta, mikä on yksi homeen oirehtimistapa, mutta viikko sitten olin siitäkin antibioottikuurilla. Vaikka yliopistojen tarjoamat asuntolat kalliimpia ovatkin, niin en voisi alleviivata, kuinka paljon kadun sitä etten itse hakenut sinne. Olen kyllä kuullut, että sielläkin on joissakin hometta – haha, missähän täällä ei olisi hometta, lienee parempi kysymys. 😀 Luulen kuitenkin, että yliopiston henkilökunta ajattelee opiskelijoiden terveyttäkin eikä pelkästään rahaa näissä asioissa.

Omalta osaltaan ketutuskäyrää ovat nostaneet myös yliopiston käytännöt. Toisaalta tämä oli kyllä omaakin syytä: olisi pitänyt uskoa heti alusta alkaen, että silloin kun sanotaan ettei moduuleja voi muuttaa, niin niitä ei voi muuttaa. 😀 Sain mielestäni silti todella epäreilua kohtelua Coventryn kv-palveluilta. Moduulivalinnathan meillä piti tehdä jo viime touko-kesäkuussa. Sain vasta elokuussa viestin, ettei yhtä valitsemaani moduulia hyväksytty sen takia, että se ei mahtunut lukujärjestykseen, joten minun piti valita jokin muu sen tilalle mahdollisimman pian. Halusin vain saada moduulivalinnat nopeasti kuntoon ja vastasin viestiin ottavani erään espanjan kurssin ottamatta tarpeeksi selvää, mitä tasoa se vastaa. Tajusin virheeni heti seuraavana päivänä: Lower Intermediate Spanish vastasi tasoltaan kurssia, jonka olin jo suorittanut. Lähetin heti viestiä asiasta, mutta kuulemma valintani oli jo tehty ja se oli peruuttamaton eikä sitä voinut muuttaa.

Seuraavan kerran asiaa puitiin ensimmäisellä kouluviikolla syyskuun lopussa. Ennen kuin sain allekirjoituksen Erasmus-papereihini, minulta kysyttiin, oliko moduulivalinnoissa mitään häikkää. Selitin tilanteeni ja minulle sanottiin, että ”We can’t do anything about it right now but we’ll look into it”. Tarvitseeko mainita, etten kuullut asiasta pihaustakaan sen jälkeen… Oletin siis, ettei asialle voinut kerta kaikkiaan tehdä mitään. Kun espanjan opiskelu sitten lopulta alkoi tammikuun lopussa, opettaja kysyi, olemmeko oikeassa paikassa. Selitin hänellekin tilanteeni, johon hän sanoi, että moduulin vaihtaminen – jonka piti olla mahdottomuus – onnistuu helposti parin ensimmäisen viikon aikana, kunhan vain saa hyväksynnän tähän moduulien ohjaajilta (siltä, jolta olisin siirtymässä pois ja siltä, jolle haluaisin siirtyä). Lähetin viestiä Coventryn kv-vastaaville, ja sain vastaukseksi että tämä on liian myöhäistä tehdä toisella viikolla. Liian myöhäistä – senhän piti olla mahdotonta alusta alkaen? Vastasin viestiin aika kipakasti saamastani informaation ristikkäisyydestä, ja pyysin, että voisinko edes välttää läsnäolopakon, kun osaan opiskellut asiat jo ennestään – puhumattakaan siitä, miten fantastista on istua maanantaiaamuna klo 9 turhan panttina luennolla, joka aiheuttaa ikävän hypyn seuraavalle, klo 16 alkavalle luennolle. Minulle annettiin mahdollisuus tulla keskustelemaan asiasta International Office Managerin kanssa parin päivän päästä. Ihmettelin kovasti, miten palvelua tuntui saavan vain olemalla tarpeettoman tyly.

Saavuttuani tapaamiseen tämä henkilö jota tulin tapaamaan, huikkasi minulle tasan klo 9, että ”voinko odottaa hetken” ja palasi juoruamaan työkavereidensa kanssa – henkilökunnan tilojen ovi oli auki, joten kuulin kaiken odotustilaan. Se että jouduin odottelemaan 10 minuuttia ”turhan” takia tuntui jo hieman epäkunnioittavalta – erityisesti sen jälkeen, kun hän sitten saapui ja kertoi tismalleen samat asiat, jotka olin saanut tietää ensimmäisessä sähköpostissa. Moduulien vaihtaminen oli täysi mahdottomuus, koska järjestelmät olivat lukkiutuneet viime perjantaina. ”Sitä ennen olisit voinut vaihtaa moduuliasi milloin tahansa”. Eikä myöskään unohdettu huomauttaa, että jos minua ei näy espanjan tunneilla maanantaiaamuisin klo 9, niin lennän ulos kaikilta muiltakin moduuleilta, vaikka osaisin asiat kuinka sujuvasti. En vieläkään ymmärrä, minkä takia minulle ei voitu yksinkertaisesti ilmoittaa samaa asiaa sähköpostitse siitä että järjestelmät ovat lukkiutuneet, vaan jouduin heräämään klo 7 raahautuakseni ajoissa tapaamiseen, johon toinen osapuoli saapui myöhässä, ja joka kesti korkeintaan 10 minuuttia. En tiedä olisinko saanut sen parempaa kohtelua jossakin muualla Briteissä, mutta tästä kokemuksesta Coventryn kv-palveluiden kanssa jäi kyllä lievästi sanottuna ruskea maku suuhun. Opetuksena tästä joka tapauksessa painottaisin, että jos kukaan tätä lukeva aikoo hakea tai haki nyt kevään haussa tänne vaihtoon, niin pitäkää mielessä, että moduulivalinnat ovat sitovia ja miettikää tarkkaan, mitä moduuleja valitsette. Lisäksi täytyy mainita, että olen erittäin tyytyväinen saamaani opetuksen tasoon Coventryssä! Opiskelu tuntuu paljon mukavammalta, kun professorit ovat ainakin omien moduulieni kohdalla olleet todella päteviä, mutta myös viihdyttäviä.

Kenilworth Castle

Vaikka tarkoitukseni lienee kannustaa ihmisiä lähtemään vaihtoon, koen, että haluan kertoa vaihtokokemuksistani rehellisesti ilman sokerikuorrutteista kaunistelua, ja että tänne vaihtoon tulevat voisivat oppia meikäläisen virheistä. Vastoinkäymisethän on tehty selätettäväksi, eivätkä nämäkään vastoinkäymiset edes ole valtavan suuria, jos laittaa ne oikeaan mittakaavaan. Espanjan moduuli kaikessa turhuudessaan on jo onneksi ohi, ja toivon kovasti ettei tästä homeelle altistumisesta jäisi pitkäaikaisempia vaikutuksia. Uskomatonta, että jo viiden viikon päästä olen Suomessa! On jo niiin ikävä kunnollista leipää(!!) ja saunaa! Suomeen palattuani kirjoittelen tänne vielä kuulumisistani ja pohdin mitä vaihtovuodesta kaiken kaikkiaan jäi käteen – toivottavasti terveempänä ja paremmalla mielellä! 🙂

Kesä tulossa
Viimeiset viikot täällä
Mieli rikkaampi

– Noora

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *