Julkaisija: Suomalainen kirjakerho, Helsinki 1998.

Lappilaisesta Turtolan kunnasta kuuluu kummia. Väitetään, että Peuranvuoma-nimiselle luomutilalle on kadonnut ihmisiä. Juttua tutkimaan lähetetään Supon poliisimies Jalmari Jyllänketo, joka esiintyy luomutarkastajan peiteroolissa. Hän saa pian aistia Peuranvuoman kotoisan tunnelman ja vieraanvaraisuuden.

Käy ilmi, että Peuranvuoma on paitsi luomuviljelystila, myös hylättyjen kaivoskäytävien labyrintti, josta on tehty siitakesienten viljelypaikka. Viljelmää hoitamaan ”rekrytoidaan” nuorisoraggareita, vanhusten terrorisoijia, moottoripyöräjengiläisiä, kirkonpolttajia ja muuta energistä työvoimaa, tai pikemminkin heidät kaapataan ja pannaan töihin. Jotta heidän sisäinen navigaattorinsa menisi lopullisesti sekaisin, määrätään koko Peuranvuoman henkilökunta syntyperäisen savolaiseukon kielikouluun. Kun Jyllänketo ja tilan Sanna-tytär joutuvat vahingossa pienkoneen ohjaimiin ilman lentäjänkoulutusta, astuu kuvaan vielä henkiinjäämistaistelu.

Paasilinna kuvailee asiantuntevasti tilanhoitoa ja Supon agentin työskentelyä 1990-luvun maailmassa. Erityisen yksityiskohtaisesti kuvaillaan aterioiden ruokalistat, Paasilinnalle tyypilliseen tapaan, joten suosittelen romaania erityisesti herkkusuille.

Pasi L

KIR16SP