Yhteistyötä tehdään tekemällä yhdessä työtä

Korkeakoulujen välisestä yhteistyöstä puhutaan nykyisin paljon. Koulutuksen laatua pyritään kehittämään yliopistojen ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä lisäämällä ja siihen kannustetaan mm. Opetus- ja kulttuuriministeriön linjauksissa. Suuria korkeakoulujen välisiä yhteistyöhankkeita on meneillään esimerkiksi Tampereella ja Lappeenrannassa, minkä lisäksi erilaisia yhteistyösopimuksia korkeakoulujen välillä on solmittu. Tässä emme kuitenkaan halua ottaa niinkään kantaa korkeakoulujen välisen yhteistyön suuriin linjoihin, vaan pohtia yhteistyötä sekä sen edellytyksiä ja mahdollisuuksia yksittäisten opettajien näkökulmasta.

Kumppanuus alkaa yhteisistä tavoitteista

Onnistuneen yhteistyön avaimena on yhdessä tekeminen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta juuri tästä syystä yhteistyö jää usein vain yhteistyösopimusten korulauseiksi, kun konkreettinen yhdessä tekeminen jää suunnitelmien tasolle ja puuttumaan. Yhdessä tekemisen edellytyksenä taas voidaan pitää avoimuutta sekä yhteisiä tavoitteita, joiden tärkeys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa omia tekemisiä on priorisoitava rajallisten aikaresurssien puitteissa. Ilman yhteisiä, kaikkia osapuolia hyödyttäviä tavoitteita on riskinä joutua tilanteeseen, jossa yhteistyö kyllä nähdään hyödyllisenä, mutta ei riittävän hyödyllisenä, jotta siihen kannattaisi – tai olisi edes mahdollista – käyttää sen vaatimaa aikaa ja panostusta. Yhteiset tavoitteet edellyttävät keskusteluja ja riittävän selkeää määrittelyä. Liian avoimeksi jätetyt tavoitteet voi kukin ymmärtää haluamallaan tavalla, mistä aiheutuneet väärinymmärrykset voivat myöhemmin aiheuttaa haasteita yhteistyölle.

Avoimuus avaintekijä onnistumiselle

Yhteistyössä tarvitaan lisäksi myös avoimuutta niin omien hyvien käytäntöjen jakamiseen kuin kumppanin esittämiin parannusehdotuksiin. Kumppaneilla tulee olla myös rohkeutta omien heikkouksien tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Ilman avoimuutta ja rehellisyyttä sekä halua kehittyä, yhteistyön suurin mahdollisuus – uusi näkökulma omaan toimintaan – jää hyödyntämättä. Opetus on perinteisesti koettu hyvin henkilökohtaiseksi, joten avoimuuden tavoite voi tuntua haastavalta. Uskallanko asettaa oman työni toisten arvioitavaksi? Tutkimuksen tekemisessä oman työn tuomisella tiedeyhteisön arvioitavaksi on pitkät traditiot, mutta pedagogisen työn tuominen vertaisten arvioitavaksi on vielä tuoreempi ajatus. Avoimuus syntyy luottamuksesta ja yhteistyö synnyttää luottamusta.

Kuva Eetu Heikkinen

Konkreettista yhteistyötä

Mitä nämä yhteiset tavoitteet voisivat sitten olla, kun puhutaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välisestä yhteistyöstä? Meidän yhteistyömme yhteisenä tavoitteena on ollut halu saada opiskelijat oppimaan paremmin. Yhteistyömme alkoi yhteisen opetusalan kautta lähes 15 vuotta sitten. Keskustelimme oman alan opettamisesta ja mietitimme tapoja saada opiskelijat aktiivisemmin mukaan oppimisprosessiin. Vaihdoimme luentomonisteita ja laskuharjoituksia sekä kehitimme ongelmalähtöistä otetta opetukseen opiskelijoita motivoimaan. Olimme molemmat kiinnostuneita opetuksen kehittämisestä ja oli hienoa vaihtaa hyviä käytänteitä ja pohtia yhdessä, miten toisella puolella maata samat haasteet oli ratkottu.

Yhteistyö jatkui pohjoismaista maisteriohjelmaa ideoimalla. Mietitimme yhdessä, mitä kummankin koulutuksessa oli sellaista, mikä olisi voinut olla relevanttia oppimisen näkökulmasta tulevaisuuden muuttuvassa maailmassa. Yhteistyö opetuksen kehittämisen parissa on jatkunut säännöllisesti, viimeksi pohdimme yhdessä palautejärjestelmiä, minkä pohjalta laadimme myös esityksen Vaasassa elokuussa 2017 järjestetyille Peda-forum-päiville.

Kenttäyhteistyö ja suuremmat linjaukset

Lopuksi on tietysti hyvä pohtia, vastaako tällainen ”kentällä” tehtävä yhteistyö niitä suurempia strategisia linjauksia, joista vaikkapa ministeriö ja työnantajat puhuvat? Varmasti siinä mielessä, että tavoitteena on koulutuksen kehittäminen ja siihen pyrkiminen yhdessä tehden. Kokonaan toinen asia onkin, ovatko näin toteutettavan yksittäisten opettajien välisen yhteistyön tavoitteet linjassa suurempien strategisten linjausten kanssa. Tämän kysymyksen kanssa jouduimme kasvotusten pohtiessamme palautejärjestelmien toimivuutta Peda-forum -päivien esitykseemme. Siinä missä esimerkiksi OKM:n kehityslinjauksissa puhutaan yhteistyön ohella ”digitalisaation tuomien mahdollisuuksien täysimääräisestä hyödyntämisestä”, emme itse olleet aivan yhtä vakuuttuneita digitaalisten palautejärjestelmien paremmuudesta perinteisiin verrattuna. Itse koimme toimintatapojen ja asenteiden olevan digitaalisten järjestelmien kehittämistä ja hyödyntämistä keskeisemmässä roolissa. Jotta yksittäisten opettajien yhteistyöt tähtäisivät yhteisiin päämääriin, eivätkä eri suuntiin suunnatut kehitystoimet kumoaisi toisiaan, tarvitaan myös yhteistyön suuntaa linjaavia hankkeita, joissa ovat mukana niin päättäjät, opettajat kuin opetuksen kehittäjätkin.

 

Kirjoittajat:

Jenni Koponen, yliopettaja, Koulutuksen kehittämispalvelut, Metropolia Ammattikorkeakoulu (jenni.koponen(at)metropolia.fi)

Eetu-Pekka Heikkinen, yliopistonlehtori, prosessi- ja ympäristötekniikka, Oulun yliopisto, Oulu(eetu.heikkinen(at)oulu.fi

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa