Cathy Cash Spellman: Rajaton rakkaus

”Minä rakastin sisartani. Harvinaisen paljon… niin paljon etteivät ihmiset ehkä pystyneet sitä käsittämään… mutta en enempää kuin hän ansaitsi. Näin jälkeenpäin on helppo nähdä miten poikkeuksellinen ihminen hän joka suhteessa oli… intohimoisin, itsepäisin, uskollisin. Toista niin harvinaislaatuista sielua en ole eläissäni tavannut. Ja hän oli myös lempeämielisin meistä kaikista. Constance FitzGibbonilla oli jalo sydän, ja hänen sielunsa oli syvä kuin suonsilmä ja vallaton kuin lapsuudenkotimme takana loiskiva meri. Hän oli meistä paras. Ehkä hän oli niin hyvä kuin meille kuolevaisille on ylipäätään mahdollista.”

Näillä sanoilla alkaa Cathy Cash Spellmanin teos Rajaton rakkaus. Tarina sijoittuu Irlantiin, sen vapaussodan aikaan 1900 -luvun alkuun. Kirjan päähenkilö Constance ”Con” FitzGibbon on aatelisneito, joka rakastuu kalastajaan ja runoilijaan, Tierney O’Connoriin ja karkaa hänen kanssaan naimisiin. Tierney on nationalisti ja hänen rakkautensa synnyinmaataan kohtaan on ajanut hänet Irlannin tasavaltalaisveljeskunnan jäseneksi. Veljeskunta on salaseura, jonka tavoitteena on tehdä Irlannista itsenäinen tasavalta. Avioliittoonsa tyytymätön Elizabeth ”Beth” FitzGibbon, Conin sisko, rakastuu Tierneyn ystävään Seaneen O’Sullivaniin vieraillessaan sisarensa luona Dublinissa ja joutuu näin osalliseksi salaseuran toimintaan. He ovat kaikki suuressa vaarassa, sillä Englannin kruunua vastaan juoniminen on maanpetos ja IRB:n jäsenet halutaan vangita. Palava rakkaus Irlantia ja perhettään kohtaan ajaa ihmiset äärimmäisiin tekoihin, eikä verenvuodatukselta säästytä.

Pidin kirjasta sillä se on täynnä suuria tunteita ja intohimoa. Kirjassa on 700 sivua, joten kirjan maailmaan ehtii uppoutua. Kirjailijan kerronta on elävää ja todella kuvailevaa, eikä varmasti jätä lukijaa kylmäksi. Intohimoa, rakkautta ja jännitystä on kaikkea sopivassa suhteessa, eikä kirjaa olisi malttanut laskea käsistään. Teos kuvaa mielestäni hyvin kyseisen ajan ilmapiiriä, sekä tapahtumia aidon tuntuisesti, mutta ei ole liian raskasta luettavaa.

 

J. Suopanki, KIR16SP

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *