Kokemus ja asiantuntijuus osaksi biotalouden suunnittelun kehittämistä

Oulun Ammattikorkeakoulu Oy:n, Suomen Metsäkeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston toteuttama BioPlanning, Resurssiviisas maatila – Biotalouden näkökulma -hanke kehitti maatilayrityksen kokonaisvaltaista suunnittelua – mallia suunnitteluun, jolla maatilayritysten eri tuotannonalojen suunnittelun lisäksi yrittäjien päätöksentekoa voitaisiin palvella yrityksen kokonaisuuden hallintaan liittyvissä kysymyksissä.

KUVA 1. Nykyiset palvelut ovat sektorikohtaisia (eriytyneet tuotannon aloittain). Keskelle on koottu palveluja, jotka yhdistävät sektoreita. Kuva on tuotettu hankkeen toimenpiteessä 2.3

Hankkeen asiantuntijan roolissa minulla oli mahdollisuus päivittää omaa osaamistani monipuolisesti ja verkostoitua toimialan kärkitoimijoiden kanssa. Suurin mielenkiintoni kohdistui maa- ja metsätalouden sektorikohtaisen suunnittelun kehittämiseen, muutokseen kohden kokonaissuunnittelua ja siihen, millaisella realistisella tavalla edellä mainittua suunnittelua voitaisiin toteuttaa. Nykyisellä sektorikohtaisella toimintatavalla on puolensa, mutta muun muassa digitaalisuus ja oppiminen suunnitteluprosessin aikana edellyttävät myös päätöstuen ja siihen liittyvän suunnittelun kehittämistä. Erään arvostamani esimiehen sanoin:

”Hyvin suunniteltu ei ole vielä puoliksikaan tehty, hyvinkään suunniteltua ei ole ollenkaan tehty”.

Syvään juurtunut slogan, joka tulee mieleeni aika-ajoin tässä arjen opetustyössäkin.

Hyvien neuvojen sanotaan olevan kalliita, huonojen todella kalliita. Tuo vanha sanonta pätee asiassa kuin asiassa, jossa yrityksen ulkopuolelta tuleva taho auttaa yrityksen päätöksentekijää toiminnan kehittämisessä.  Apua päätöstukeen käytetään laajasti eri kokoisissa yrityksissä ja erityisesti elinkaarensa alku- tai kasvuvaiheessa oleville yrityksille on tarjolla laaja kirjo erilaista maksutonta neuvontaa. Toki samaan näppäimen painallukseen on todettava, että ilmaistahan mikään ei ole, mutta usein neuvontaa järjestetään julkisin varoin. Maksaja eli yhteiskunta haluaa olla mukana toimialan prosesseissa ja sen on todettu olevan osin ongelmallista.

Erityisesti suomalainen maa- ja metsätaloussektori ja sillä toimivat yritykset on kyllästetty neuvonnalla. Jo pelkästään maatalouden neuvontakenttä käsittää tällä hetkellä lähes 20 pääosin verovaroista taloudellisesti riippuvaa yhteisöä ja lisäksi on iso joukko markkinaehtoisia toimijoita toimialan yrittäjien apuna. Toimialan rakenne on muuttunut ja muutos jatkuu. Tämänkin vuoksi suunnittelun tarve on muuttunut ja sen vuoksi tavat ja ansaintalogiikka toimialalla neuvonnan osalta sisältää haasteita.

Miksi yrittäjät sitten käyttävät ulkopuolisia asiantuntijoita? Aikaisemman työkokemukseni ja hankkeen aikana saatujen tulosten mukaan yrittäjä tarvitsee puolueettoman kuuntelijan ja rinnalla kulkijan, jolla on taito kuunnella ja hän osaa olla kriittinenkin. Asiantuntijalla on oltava hyvät ihmissuhdetaidot ja tietenkin substanssiosaamista yhä laaja-alaisemmin. Enää ei riitä, että hallitsee talouden. On oltava myös tuotanto-osaamista. Asiantuntijaksi ei synnytä vaan sellaiseksi kehitytään ja kasvetaan.

Toimialamme logiikka ja pelikenttä ovat yhä moninaisempia ja yrittäjällä tulisi olla taitoja laaja-alaisesti tuotantoon, johtamiseen ja hallintoon liittyvissä tehtävissä. Bisnesmiehen elkeitäkin joissakin toimialan tehtävissä ja valmiutta vaihtaa roolia tuottajasta markkinointimieheksi. Tuotanto väitetään osattavan, mutta petrattavaa näyttäisi olevan. On kuitenkin itsestään selvää, että hyvällä ja osaavalla tuotanto-osaamisella on yhteys myös taloudelliseen kannattavuuteen. Kannattava toiminta johtaa hyvään maksuvalmiuteen. Johtamiseen opitaan, mutta miten ihmeessä? Maa- ja metsätiloilla kun pääosan työvoimasta muodostaa yrittäjä ja hänen läheisensä. Siinä sitä sitten johdetaan vaimo miestä ja mies vaimoa. Voinee johtaa vaikkapa ositukseen sellainen johtaminen, jossa ihmiset unohtuvat. Hallinto voidaan ja ilmeisen usein se nykyään ulkoistetaan, koska eihän ole ollenkaan seksikästä osata kirjanpitoa ja muita hallinnon tehtäviä – lähtökohtia johdon laskentaan.

Kun tuotanto tuplaantuu johtamisen tarve ei lisäänny samassa suhteessa, vaan se vähintäänkin nelinkertaistuu. Liian usein kehitettäessä esimerkiksi maidontuotannon kapasiteettia unohdetaan muun työn lisääntyminen. Investoinnit ja niiden suunnittelu koetaan mukavaksi ja vasta varsinainen ostaminen ja sopiminen se vasta mukavaa onkin. Tavataan uusia ihmisiä, useita vain kerran yrittäjäuran aikana. Ei myyntimies ole yrittäjän ikuinen ystävä, jos et osta ja sittenkin vain sen hetken, kun kauppa sovitaan ja sopimukset allekirjoitetaan.  Investoinnit olisi hallittava, sillä investointivaiheessa yrittäjä tekee päätöksen, mikä hänen asemansa toimialan markkinassa on lähes hänen koko yrittäjäuransa ajan.

Nykyisen kaltainen erillissuunnittelu, sektorikohtaisuus, ei välttämättä tuota optimaalista ratkaisua tilatasolla, vaikka usein mm. kokonaissuunnittelu on osiensa summa. Maa- ja metsätalous on hieman muuta yritystoimintaa haastavampi toimiala, sillä pääomien vapautuminen investoinneista on kovin hidasta. Esimerkiksi teollisuudessa investoinnin kannattavuutta voidaan helposti mitata ja arvioida matemaattisin menetelmin ja niiden kannattavuuden parantamiseen voidaan markkinoiden salliessa vaikuttaa muun muassa hinnoittelun avulla. Sen sijaan maataloudessa lopputuotteen, kuten maidon tuottajahinta vaihtelee hyppäyksittäin, eikä tuottajan saamaan hintaan vaikuta markkinoiden kysyntä ja tarjonta niin nopeasti, kuin useilla raaka-aine markkinoilla. Myös pääomien vapautuminen on toimialallamme moneen muuhun toimialaan verrattuna hidasta.

Maa- ja metsätalouden kannattavuutta on arvioitu hyvinkin erilaisin laskentamenetelmin päätöstilanteiden tukena. Terminologia ja laskentakaavat muun muassa taloudellisten tunnuslukujen osalta ovat moninaiset. Ollaan ikään kuin tilanteessa, jossa toinen puhuu puusta ja toinen lehdistä. Jopa rahoittajat ovat keskusteluissa ilmaisseet, että heillä on ollut vaikeuksia ymmärtää oman rahoituspäätöksen tueksi laadittuja talouslaskelmia. Olemme tilanteessa, jossa matematiikka loogisena tieteenalana näyttäisi olevan erilaista erilaisten lukijoiden arvomaailmassa. Voidaanko maatalouden laskentamallit yhdenmukaistaa?

Tuloslaskelma, joka jo nimensä mukaan kertoo mistä on kysymys kuvaisi mielestäni parhaiten kaikkien yritysmuotojen ja verolakien mukaisten elinkeinojen kannattavuuden. Taselaskelma, jossa esitetään yrityksen varat ja velat on mielestäni ainoa yleisesti tunnettu ja hyväksytty esitysmuoto yrityksen varojen ja velkojen esittämiseen. Tunnusluvut, saman toimialan yritysten kannattavuuden arviointi ja vertailu, kirjanpitokäytännöt ja muun muassa rahoitusmahdollisuuksien laajentaminen ovat etuja, joita ei voi olla huomioimatta tässä laskenta- ja esitysmallissa. Mainittujen laskelmien selkeys ja yleinen tunnettavuus puoltavat myös maa- ja metsätalouden kannattavuuden ja maksuvalmiuden laskemista tulos- ja tasekaavojen mukaan. Myös verotuksellisin keinoin voitaneen vaikuttaa siihen, että myös maa- ja metsätalouden laskentatapa kehittyisi.

Maa- ja metsätalousasiantuntijoiden ja toimialan yrittäjien haastatteluissa yrittäjät kritisoivat neuvonnan laatua ja jälkiviisaus – se paras viisaus – tuli myös BioPlanning-hankkeen yrittäjähaastatteluissa esille. Päätöshetkellä neuvot olivat olleet osin virheellisiä ja jälkikäteen ajatellen kaikkiin asiantuntijan esittämiin ratkaisuihin ei olisi pitänyt ryhtyä. Vastaavasti asiantuntijat kertoivat yrittäjien jo tehneen päätöksiä muun muassa investoinneista ilman asiantuntijan mielipidettä käsillä olevasta asiasta. Osalla toimialan yrittäjistä on kyky ja valmius uuteen toimintatapaan ja sen perustana on mainitut tulos- ja taselaskelma. Yrittäjän osallistaminen päätöstukiprosessiin, joka tässä yhteydessä ymmärretään talouskonsultointina, on myös kehittymässä. Digitaalisuus ja tiedon ajantasaisuus ovat avainasemassa tässä prosessissa. Myös alan yrittäjien koulutustason lisääntyminen edistää päätösprosessien onnistumisessa.

Aikaisemmin mainitut hyvät ja kansainvälisestikin hyväksytyt ja käytössä olevat tuloslaskema, tase ja rahoituslaskelma peruslähtökohdiksi lisättynä digitaalisuudella ja hyvillä pedagogisilla ratkaisuilla, jossa yrittäjä oppii edistäisi kannattavan liiketoiminnan suunnittelua maa- ja metsätalous toimialalla.

Kirjoittaja on vapaasti ajatteleva karjalais-savolainen miespersoona, joka naisen vuoksi on saanut mahdollisuuden hyvän elämän viettämiseen Pohjois-Pohjanmaalla.

Jarmo Kastikainen
lehtori, luonnonvara-ala

Julkaisun pysyvä osoite:
http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201901212645