Punainen mylly

Punainen mylly- Romaani Henri de Toulouse-Lautrecin elämästä

Kirjoittanut: Pierre La Mure
Ranskankielinen alkuteos: Moulin Rouge (1950)
Suomentanut: Inkeri Hämäläinen (1952)

Kyseinen teos on taiteilijaromaani ja se kuvaa Henri de Toulouse-Lautrecin (1864-1901) elämää. Hän oli poikkeuksellinen yksilö, vanhojen ranskalaisten aatelissukujen perillinen. Siitä on jo vierähtänyt aikaa, kun luin tämän romaanin, mutta minulle on jäänyt elävästi mieleen, kun pohdin aatelissukujen järjestettyjen  avioliittojen järjettömyyttä. Henrin vanhemmat olivat serkuksia. Henri kärsi perinnöllisestä luunhaurastumissairaudesta. Minkä vuoksi hänen molemmat reitensä murtuivat 13 vuoden ikäisenä, eivätkä ne parantuneet kunnolla. Hän jäi 154 cm mittaiseksi ja joutui käyttämään kävelykeppiä koko ikänsä. Hän kärsi kovista kivuista.

Henri oli taiteellisesti todella lahjakas. Hänen tuotantonsa on laaja ja hän nautti myös aikanaan kriitikoiden arvostuksesta. Hänellä ei ollut koskaan taustansa vuoksi taloudellisia ongelmia. Hänen teoksensa myivät kuitenkin hyvin. Hän kuvasi teoksissaan juuri 1800-luvun lopun elämää Montmartressa. Kahviloita, ilotaloja, tanssijattaria, cancania yms. Teoksista välittyy, sekä ilo, että suru.

Henri janoaa rakkautta ja hyväksyntää, mutta joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään rakkaudessa. Kirjassa kuvataan myös hänen merkityksellisin naissuhde. Hänen mallinsa, taiteilija Susanne Valadonin ja Henrin monivuotinen suhde. Kuvaus on raastavaa, mutta realistista.

Toulouse-Lautrec oli jo 30-vuotiaana alkoholisoitunut ja sairasti kuppaa. Hänen äitinsä toimitti hänet alkoholistiparantolaan vuonna 1899, mutta Henri ei saanut enää elämästä kiinni. Minusta oli liikuttavaa lukea Henrin ja hänen äitinsä välisestä suhteesta. Hänen äitinsä aina auttoi ja tuki Henriä. Hän rakasti poikaansa suuresti. Henri kuoli halvauskohtaukseen 36-vuotiaana vuonna 1901.

Teoksessa kuvataan laadukkaasti kyseessä olevan ajan Pariisia ja erityisesti Montmartren aluetta. Tapahtumat sijoittuvat nimenomaan tähän taiteilija kaupunginosaan. Aikaa kulutetaan paljon Punainen mylly nimisessä ravintolassa. Kuvaus on todella väkevää ja elävää. Romaania lukiessa pystyi helposti eläytymään ja kuvittelemaan, että asuu itse 1800-luvun lopun Montmartressa. Minusta tässä romaanissa on hienoa, että tarinan kehys pysyy faktoissa, mutta kerronta on kaunokirjallisuuden muodossa. Suosittelen lämpimästi muillekin.

Suvi Alaranta, KIR16KM

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *