Media-alan koulutuksessa on pohdituttanut, miten media-alan murros – erityisesti mediatalojen irtisanomiset ja alan tarjolla olevien työpaikkojen niukkuus sekä alan työnkuvien muutokset – otetaan huomioon koulutuksen suunnittelussa (ks. esim. Harju ym. 2017, 147–149). Ala muuttuu nopeasti ja alan kouluttajien pitää olla opetussuunnitelmaa laadittaessa ja käytännön opetustyössä ajan tasalla – tai mieluumminkin edellä – jotta koulutus antaa tulevaisuuden työelämässä tarvittavaa osaamista ja taitoja. Perinteisen journalistisen osaamisen lisäksi toimittajat ja muualle kuin journalismin pariin suuntaavat media-alan tulevat ammattilaiset hyötyvät esimerkiksi yrittäjäosaamisesta, projektityöhön liittyvistä taidoista ja laaja-alaista yhteisöviestinnän osaamista. Lisäksi pitää osata rakentaa omaa henkilöbrändiä tai vuorovaikuttaa sujuvasti somessa yleisöjen kanssa. Työurat muuttuvat yksilöllisemmiksi ja määräaikaiset työsuhteet, projektiluonteinen tai silpputyö pakottavat miettimään uudelleen niin urakehityksen kuin ammatillisen identiteetinkin muotoutumisen rakennusaineksia (Lehtonen 2013). Miten ennustaa tulevaisuutta ja nopeasti muuttuvan media-alan tarpeita ja tukea alalle aikovia edellä kuvatuissa työelämän haasteissa?

Journalismia tutkinut ja journalistikoulutuksesta Amsterdamin yliopistossa vastaava professori Mark Deuze on haastattelussa (eMEDia 2014) korostanut, miten media-alaa ei voi opettaa pelkkinä taitoina, työkaluina, jotka hallitessaan opiskelija on valmis astumaan alan töihin. Media-alan opetuksen päämääränä tulisi Deuzen mukaan pitää sitä, että opiskelijoille kehittyy oikeanlainen ”mindset”, joustava ja kyvykäs asennoituminen, jonka avulla he pärjäävät alan muuttuvissa töissä. Laaja-alaisempi käsitys osaamisesta suuntaa huomion yhtäältä opiskelijoiden yksilöllisiin vahvuuksiin ja toisaalta toimintaan, joita ammatissa toimiminen edellyttää (Kukkonen & Raudasoja 2018). Huomion kiinnittäminen ajattelun, päätöksenteon ja ongelmanratkaisun sekä reflektoinnin taitoihin auttaa opiskelijoita paitsi kiinnittymään opiskeluun myös asemoitumaan koulutuksen jälkeiseen työelämään.

Media-alan koulutuksen suomalaisissa opetussuunnitelmissa ala on näyttäytynyt moninaisena; opetussuunnitelmat eivät piirrä yhtenäistä kuvaa media-alasta, vaan lupaavat monenlaisia taitoja, jotka keskittyvät mediaympäristössä tekemiseen. Samaisissa dokumenteissa koulutukselle kohdistetut muutostoiveet näkyvät lisääntyvänä yksilöllisyytenä ja elämyksellisyytenä sekä teknologian merkityksen kasvuna. (Järvipetäjä 2016). Nuorella, opintonsa 2000-luvulla päättäneellä sukupolvella tuntuukin olevan aiempia ikäluokkia yksilöllisempi suhtautuminen työhön: työn tekemistä ei ohjaa enää velvollisuusetiikka, vaan keskeistä on työn kiinnostavuus ja sen sopiminen omiin arvoihin (Lehtonen 2013, 57). Nämä nuoret media-alan ammattilaiset osoittavat myös Deuzen (ks. yllä) tarkoittamaa asennetta ja omien vahvuuksien tunnistamista: he ovat lähteneet rohkeasti luomaan itse työtilaisuuksia, jos kiinnostavaa työtä ei muuten ole ollut tarjolla (emt., 58). Näistä aloitteista nousevat myös tulevaisuuden mediakollektiivit, start-upit ja pop-up -julkaisut, joiden luomisessa ratkaisevaa on, että tekijät tuntevat paitsi yleisönsä, myös oman osaamisensa ja vahvuutensa.

Tutkiessamme (Harju ym. 2017) työnsä menettäneiden ja uudelleen työllistyneiden toimittajien kokemuksia saimme kuulla toistuvasti, miten toimittajien on usein vaikea tunnistaa ja sanallistaa toimittajan työssä karttunutta, hyvin monipuolista ja laajaa ammattitaitoa. Osaamisperusteisuus tuntuu luontevalta tavalta oppia alusta asti näkemään oma osaaminen moniulotteisena, erilaisista osa-alueista koostuvana ammattitaitona. Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessissa tapahtuva itsereflektio ja vuorovaikutus ohjaajien, opettajien ja työelämän kontaktien kanssa tuovat valmiuksia jatkaa ammattitaidon kehittämistä ja sanallistaa omaa karttuvaa osaamista myös työelämässä.

Lähteet:

eMEDia project (2016). Interview with Marke Deuze. Saatavilla: http://www.emediaproject.eu/interview-mark-deuze/ (luettu 26.2.2018).

Harju, Auli; Koljonen, Kari & Heinonen, Ari (2017). yYTeistä uuteen alkuun. Toimittajien kertomuksia mediatyön murroksesta. Tampere: Tampere University Press. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0491-1 (luettu 26.2.2018).

Järvipetäjä, Milla (2016). Yksilöllisiä elämyksiä teknologian avulla? Analyysi mediakoulutukseen vaikuttavista asiakirjoista. Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto, pro gradu –tutkielma.

Kukkonen, Harri & Raudasoja, Anu (2018). Osaamisperusteinen ammatillinen koulutus. Teoksessa: Kukkonen, Harri & Raudasoja, Anu (toim.) Osaaminen esiin – ammatillisen koulutuksen reformi ja osaamisperusteisuus. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja, Sarja A. Tutkimuksia 23, 9–14.

Lehtonen, Pauliina (2103). Itsensä markkinoijat. Nuorten journalistien urapolut ja yksilöllistyvä työelämä. Tampere: Juvenes Print.

Auli Harju
Tutkija
Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta