Millainen kuuntelija olet?

Opetustyö on ihmisten parissa tehtävää työtä, jossa erityisen tärkeää on toisen ihmisen kohtaamiseen liittyvät taidot. Hyvä kohtaaminen johtaa hyvään kasvatukseen, opetukseen ja ohjaukseen. Kohtaaminen on osaamista, joka perustuu pitkälti jokaisen omaan ihmiskäsitykseen sekä eettisyyteen ja arvoperustaan. Hyvän ja aidon kohtaamisen edellytyksenä voidaan pitää läsnäoloa ja valmiutta hyväksyä toinen ainutkertaisena ihmisenä. Käytännön kohtaamistilanteissa vaaditaan luottamusta, tilannetajua, kykyä kuulla, nähdä ja arvostaa toista ihmistä aidosti. (Wihersaari 2011, 66, 72.)

Aitoa kohtaamista kuvataan usein dialogin käsitteellä. Ojasen (2000, 62) mukaan dialoginen ohjaussuhde on kasvatussuhde, jossa ohjaaja on vastuussa siitä, että hän tekee kaikkensa ohjattavan kasvun esittämiseksi. Dialogisuus -termi viittaa asenteeseen, jossa ohjaaja tukee ohjattavan inhimillistä kasvua ottamalla huomioon toisen ihmisen näkökulman. Onnismaan (2007, 47) mukaan dialogi on vastakohta alistamiselle ja kaikelle uteliaisuutta latistavalle toiminnalle. Dialogin yksi pahin uhka on ”jo-tietäminen”, mikä estää avoimen kanssakäymisen toisen ihmisen kanssa (Onnismaa 2007, 45). Aito dialoginen kohtaaminen on erittäin vaativa asia, mutta dialogin taitoon on mahdollista kasvaa, sillä se on kyky, jota voi itsessään kehittää.

Dialogisuus viittaa suhteen molemminpuolisuuteen ja Ojasen (2000, 64) mukaan avoimessa dialogissa painopiste on vuorokuuntelussa enemmän kuin vuoropuhelussa. Myös Onnismaan (2007, 41) mukaan yksi osa aitoa dialogia on ennen kaikkea toisen ihmisen kuunteleminen ja sen varmistaminen, että toinen osapuoli kokee tulevansa kuunnelluksi. Kuunteleminen on huomion antamista ja huomion antaminen on välittämistä. Kuuntelu on puhumistakin aktiivisempaa (Onnismaa 2007, 47).

Paul Burnsin (2001, tässä: Helske 2012) mukaan kuuntelussa voi olla kysymys tietynlaisesta tiedostamattomastakin valtataistelusta, jossa ratkotaan kysymystä, kuka hallitsee tilannetta. Kuka puhuu ja ketä kuunnellaan? Hyvässä kuuntelussa kiinnostava ja uusi todellisuus luodaan vastavuoroisesti yhdessä, ja tällöin yhteisen luomisessa ei eletä yhteistä valtataistelua. Burnsin luokittelussa ylin kuuntelun taso merkitsee sitä, että osapuolet hyväksyvät ja ymmärtävät, ettei keskustelua voi viedä eteenpäin yksin. Joskus voi olla vaikeaa keskustella niin, että aidosti antaa tilaa toiselle osapuolelle kuuntelemalla häntä hyvin, koska silloin ei voi varmuudella ennustaa miten sosiaalinen tilanne etenee sen jälkeen. Jos kuuntelijan asenne on arvostava, se yleensä välittyy tilanteessa ja saa aikaan toisen osapuolen halukkaaksi keskusteluun.

Dialogin taitoja ja sen osana kuuntelutaitoa voi siis itsessään kehittää, mutta miten? Liikkeelle voisi lähteä vaikkapa alla olevasta Paul Burnsin kuuntelutaitojen luokituksesta ja arvioida sen mukaisesti omia kuuntelutaitojaan.

Ei kuuntele Omat ajatukset eivät liity siihen, mitä puhuja sanoo
Arvioiva kuuntelu Tavoitteena on omista lähtökohdista arvioida, mitä toisen puheessa on väärin / oikein
Itsekeskeinen kuuntelu Kuunnellaan puhetta, jotta voitaisiin kertoa omat mielipiteet ja kokemukset
Soveltava kuuntelu Kuunnellaan, jotta voitaisiin soveltaa kuultua jo tiedettyyn. Omat kokemukset ovat etualalla.
Merkityksen etsiminen Tarkkaavainen kuuntelu
Uteliaan tietämätön kuuntelu Toisen todellisuuden ymmärtäminen: Virtaava kokemus. Avautuminen omille ja toisen kokemuksille.

Taulukko 1. Kuuntelun tasot Paul Burnsin (2001, tässä: Helske 2012) mukaan.

Millainen kuuntelija minä olen? Omassa itsearvioinnissani tunnistin itseni kuuntelijana lähes joka tasolta, valitettavasti myös alkeellisimmalta tasolta, jossa ei voida puhua edes kuuntelusta. Ilokseni huomasin, että muutkin tasot tuntuivat tutuilta. Luulen, että olen onnistunut saavuttamaan myös vaativimman kuuntelun, aidon kuuntelun tason, joka on taulukossa nimetty ”Uteliaan tietämätön kuuntelu”. Tunnistan sellaisen kuuntelun siitä, että kyseisen kaltaisessa tilanteessa ulkopuolinen ympäristö on menettänyt hetkellisesti merkityksensä, niin myös konkreettinen aika. Tärkeää on ollut vain ”me kaksi”, tässä ja nyt. Aitoon kuuntelutilanteeseen on liittynyt innostus ja tietynlainen flow -tunne, joka on mahdollistanut myös uuden oppimisen.

Lähteet:

Helske, P. 2012. Kuuntelun eri tasot. Verkko haltuun! = Nätet i besittning! –projekti 1.9.2009-30.9.2012. Seinäjoki: Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Viitattu 17.4.2018.  http://www.verkkohaltuun.fi/kaikkien_kirjasto/kuuntelun_eri_tasot

Ojanen, S. 2000.  Ohjauksesta oivallukseen. Ohjausteorian kehittelyä. Helsingin yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia -kustannus, Oppimateriaaleja 99.

Onnismaa, J. 2007. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus.

Wihersaari, J. 2011. Kohtaaminen – opettajuuden ydin? Akateeminen väitöskirja. Kasvatustieteiden tiedekunta, Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1030. Tampere: Tampere University Press.

Yliopettaja Raija Erkkilä
Oulun ammattikorkeakoulu
Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Saatat pitää myös näistä...

Vastaa