Huomispäivän laulu on Aarresaaren kirjoittajana nykyään tunnetun R.L.Stevensonin vähemmän tunnettuja teoksia, pikkuruinen kirjanlipare, jota ei välttämättä kirjaston alahyllyltä huomaakaan. Nämä Fables-nimellä vuonna 1896 julkaistut pikku tarinat ovat pieniä kaskuja, kertomuksia, mielikuvituksellisia tarinoita, joissa tosi ja satu sekoittuvat mitä herkullisimmiksi keitoksiksi. Stevensonin humoristinen kerronta sulautuu teemojen haikeuteen ja luo lukijan silmien eteen hämmentäviä kuvia.

”Tervehdin sinua”, sanoi käsiään lämmittelevä, ”mutta en Jumalan nimeen, koska en kuulu Hänen seuraajiinsa, enkä Helvetinkään nimeen, koska en ole Helvetistä kotoisin. Olen näet vain veretön olento, vähäisempi kuin tuuli ja kevyempi kuin ääni, ja tuuli menee lävitseni kuin verkko, ja ääni särkee minut ja kylmä ravistaa minua.”

Tällainen on Ressukka samannimisestä tarinasta. Ressukka on osa erään miehen esi-isiä ja osa hänen syntymätöntä poikaansa. Ressukka on yhtä aikaa todellinen ja olematon ja vaikuttaa itse omaan syntymäänsä. Lukija jää miettimään, onko hänelläkin oma Ressukkansa. Samoin lukija saattaa jäädä pohtimaan Stevensonin tarkoitusta näiden kahdenkymmenenneljän kummallisen tarinan takana. Millainen oli Stevensonin maailma? Oliko se tällainen, onko se yhä? Onko todellisuudessa toinen kerros, onko ihminen peto vai vanki vai hiukan molempia?

Lopuksi Aarresaaresta tutut Silver ja kapteeni Smollett istuutuvat tupakalle ja keskustelevat omasta merkityksestään kirjan hahmoina ja siitä, kummasta hahmosta kirjailija itse mahtaa enemmän pitää. Jos on kyseisen kirjan lukenut, saa varautua siihen, että suupielet alkavat nytkähdellä – onhan totta, että Silveristä on pakko pitää, että maailmassa on oltava järjestys ja että George Merry on olemassa tuskin nimensä verran.

Mielikuvituksen juhlaa!

Sonja R, KIR16SP